Return Of The Cheap Shots -kiertue valtasi onnistuneesti Kaapelitehtaan

Legendaarisen keikkapaikka Lepakon siipien havinaa oli kuultavissa, kun skeittipunkin suosituimmalla aikakaudella 90-luvun puolivälissä paikassa kävivät soittamassa monet genren bändit.

Nyt lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin entisen Lepakon läheisyydessä sijaitseva Kaapelitehtaan täytti viime viikonloppuna kolme 90-luvun suosituinta ruotsalaista skeittipunk bändiä odotetulla Return of the Cheap Shots-kiertueella. Satanic Surfers, No Fun At All ja Millencolin ovat soittaneet useamman kerran Suomessa, mutta nyt ensimmäistä kertaa yhdessä. Bändit soittivat täydet setit, joissa kuultiin kimpaleita yhtyeiden ensimmäisistä singleistä uudempiin 2000-luvun biiseihin.

Yhteensä bändit ovat julkaisseet yli kaksikymmentä studioalbumia kiertäen maapalloa useamman kerran. Jokainen pumppu oli edelleen huikeassa soittokuosissa ja Kaapelitehtaan meininki oli katossa ja hiki virtasi heti ensimmäisestä Satanic Surfersista lähtien, joka täräytteli kipakkaan tahtiin koukkuisia biisejään ekasta täyspitkästä ”Hero of Our Timesta” lähtien. Satanic Surfersin rumpali/laulaja Rodrigo Alfaron vie rumpujen takomisen perinteisestä kasibiitistä potenssiin kymmenen. Lisäksi bändissä laulaa basisti Andy Dahlström, joka tuo vielä lisävivahteen bändille.

Erityiskiitokset bändi lähetti suomalaiselle jo lopettaneelle hardcore-jyrä Endstandille, jonka kanssa bändi on soittanut yhteisellä keikalla kauan sitten Ruotsissa.

Lyhyet vaihtovälit bändien välillä pitivät nostalgia janoisen yleisön sekä kuumana että janoisena. Osan vielä odottaessa juomiaan tiskeillä, No Fun At All piti huolta että hiki virtasi pitissä. Bändi veti todella kiivaan setin. Laulaja Ingemar Janssonin ääni ja bändin soitto soundasi samanlaisella tahdilla kuin 94-vuoden debyyttialbumi ”No Straight Anglesilla”. Hieman rauhallisempi biisi ”Should Have Known” päästi yleisön hetkeksi hengähtämään, kunnes bändi jälleen palasi alkuaikojen vetoihin.

Viimeisenä aloittanut Millencolin odotutti jo valmiiksi lämmennettyä yleisöä juuri sen verran, jota muun muassa Vans Warped Tourilla sekä ympäri maailmaa järjestetyillä isommilla festivaaleilla soittaneen bändin kuuluukin. Toisena kuultu ”Da Strike” ska vivahteet yhdistettynä nopeaan melodiaan tuo mieleen yhtymäkohtia rosoisemmasta Rancidista. Millencolinin popimpaan softcoreksi luonnehdittuun soundiin ihastui legendaarisen Epitaphin Recordsin omistaja Brett Gurewitz siinä määrin, että halusi julkaista yhtyeen toisen ”Life On A Plate” -albumin Yhdysvalloissa jo vuonna 1995. Tuo albumi edesauttoi bändin suosioon Amerikassa, ja siitä lähtien bändiä on päässyt kuulemaan seitsemän albumin verran. Omassa genressään yhtyeen suosioon ympäri maailmaa on varmasti vaikuttanut biisien tarttuvat melodiat yhdistettynä varsin henkilökohtaisen kuuloisiin sanoituksiin jo ensimmäisistä julkaisuista lähtien. Millencolin on kehittynyt alkuaikojen hurvittelu -tyyppisestä skeittipoikien meiningistä isompien areenoiden perinteistä rockia tarjoilevaksi bändiksi unohtamatta kuitenkaan punkrockin juuria soittaen softcoreaan omalla tavallaan. Kaapelitehtaan keikan parasta antia oli vaivalla rakennettu potpuri. Keikalla kuultiin myös ”Mr Clean”, ”Leona”, ”Olympic”, ”Twenty Two” sekä uudempi tummasävyinen ”SOS”.