Riehakas päänavaus – arviossa Kihlojen esikoisalbumi ”Aallon vähemmän käytetyllä reunalla”

Pitkän ja kärsivällisen nauhoitus- ja tuotantovaiheen jälkeen Sastamalasta, Pirkanmaalta kotoisin oleva hc-punk-bändi Kihlat julkaisi kesäkuun 2. päivä kauan odotetun debyyttialbuminsa ”Aallon vähemmän käytetyllä reunalla”. Aikanaan Mimica-nimellä aloittaneen viisikon tuoreen pitkäsoiton ensimmäiset rumpunauhoitukset ulottuvat jo vuoteen 2017. Muutaman kuuntelun jälkeen voi ilokseen todeta, että ”Aallon vähemmän käytetyllä reunalla” lukeutuu niihin teoksiin, joihin käytetty aika ja vaiva on kannattanut. Lähes 37-minuuttia kellottava levykäinen sisältää yksitoista pirteää, energistä ja mukavan omintakeista raitaa.

Sastamalaisten debyyttialbumi on ulkoisilta seikoiltaan hoidettu hyvin. Saundit purevat tarpeeksi aggressiivisina ja miellyttävän orgaanisina. Biisien nimet eivät ole sieltä tyhmimmästä päästä, ja levylle on saatu taituroitua Jussi Pohjasen, taitelijanimeltään Hytkyn toimesta erittäin näyttävä kansi, joka istuu erinomaisesti levyn kaaottiseen tunnelmaan. Kappaleet perustuvat sisällöltään idearikkaalle riehumiselle, ja ne etenevät bändin persoonallisen grooven kuljettamana.

Riffit on soitettu rennolla otteella, ja rummuissa on rikastuttavasti vaihtelua. Levyn tarttuvampaa antia tarjoilevat tunnistettavalla introlla käynnistyvä ”Kultaiset vuodet”, muistettavalla säkeistöriffillä varustettu ”Kohta on liian myöhästä pyytää anteeksi” ja erinomainen ”Viimeinen sammuttaa valot”, joka täytyy myöntää lätyn omaksi suosikikseni. Minkäänlaista korvasokerikosiskelua on muuten turha odotella, vaan meininki on aika häikäilemätöntä turpaan murjomista alusta loppuun.

Albumin biisimateriaali on yleisesti ottaen tasaisen vakuuttavaa. Laulaja Kalle Uurto huutaa levyn alusta loppuun, eikä albumin kontekstissa laulutyylin vaihtelulle ole varsinaisesti sen kummempaa tarvetta. Sanoista saa paikoin aika hyvin selvää, vaikkakin sen verran vaihtelevasti, että lyriikoista on pelkän kuuntelun pohjalta hankala tehdä perustavanlaatuista analyysia. Jos bändistä haetaan sen juuri julkaistun albumin perusteella mielleyhtymiä, on Kvelertak AC/DC-vaikutteista riisuttuna ja Convergen-tyylisillä remuajilla korvattuna aika lailla suunta, josta Kihloissa on kyse. Tyylissä on havaittavissa myös vaikutteita muunkin laisesta musiikista.

En nykyisin jaksa aina kuunnella hyviäkään hc-punk-levyjä kokonaisuudessaan. Maailman ja elämän kokee niin hektiseksi, että musiikkia käyttää yhä useammin rauhoittavana kaverina. Kihlojen kaltaiselle kaahaamiselle on silti onneksi edelleen hetkensä ja paikkansa. Virtaa tuntuu löytyvän enemmän näin kesää vasten, ja siten tällaiselle menomusalle on myös tilausta. Valtaosalle ”Aallon vähemmän käytetyllä reunalla” on varmasti moninkertaisesti liikaa, eikä Kihloista ole taatusti tulossa mitään kansanmusiikkia. Mutta niiden, jotka kaipailevat aggressiivisempien moshpitien keikoille tai tykkäävät muuten kuunnella sen kaltaista matskua, on aihetta napata ”Aallon vähemmän käytetyllä reunalla” haltuun!

https://www.facebook.com/kihlatofficial/

Kirjoittanut: Lauri Nieminen