Riehakkaat pidot folk metalin tahtiin — Metsatöll ja Ensiferum Helsingin Tavastialla 22.7.2023
Metsatöll
Mahtipontisen illan käynnisti etelänaapuristamme Helsinkiin seilannut Metsatöll. Vaikka Metsatöll on Viron tunnetuin metallibändi, kaikki eivät välttämättä tiedä, mitä nimi Metsatöll tarkoittaa. Kyseessähän ei ole metsässä sijaitseva mökki, vaan kiertoilmaus sudelle, jolla on tärkeä merkitys Viron kansanperinteessä.
Virolaisesta kansanperinteestä vahvasti ammentava Metsatöll aloitti keikkansa väkevällä acapella-intronauhalla, jossa Lauri Õunapuun voimakas bassoääni sekä muinaista mystiikkaa henkivät lauluharmoniat nostattivat ihokarvat pystyyn heti alkuun. Bändin sanoituksissa kerrotaan paljon Viron historiasta ja erityisesti sen traagisista vaiheista. Esimerkiksi uusimman albumin ”Katk kutsariks” aihe on kansan kamppailu ruttoa vastaan 1700-luvun alussa.
Porukkaa oli Tavastialla jo kiitettävästi keikan alussa, ja yhteislaulu raikasi siitä huolimatta, että kappaleet ovat vironkielisiä — suomalaiselle taitaa olla yllättävän helppoa omaksua viron kielen perusteita, etenkin kun motivaattorina on metallimusiikki.
Yhtyeen live-esiintymisillä on poikkeuksetta lähes hypnoottinen vaikutus, sillä lavalla nähdään tavanomaisten bändisoittimien lisäksi monia eri perinnesoittimia kuten säkkipilli, munniharppu, kantele sekä jouhikko. Näiden soittimien rooli onkin Metsatöllin musiikissa hyvin suuri, ja niitä velhomaisen taitava multi-instrumentalisti Lauri Õunapuu vaihtelee kesken kappaleidenkin sujuvasti. Metsatöllin tyylin ytimen muodostavat juurikin nämä perinneinstrumentit yhdistettynä thrash-henkiseen poljentoon. Tyypillisesti kappaleen kantava ”melodia” soitetaan jollakin perinnesoittimella, mikä myös erottaa Metsatöllin monista muista folk metal-bändeistä positiivisella tavalla. Iloisena yllätyksenä virolaisesta nelikosta kolme spiikkasi sujuvasti suomeksi, ja bändin vanhimman hitin ”Lahinguväljal näeme, raisk!” kertosäe oli käännetty suomeksi muotoon ”Taistelukentällä nähdään, perkele!”. On ilmeistä, että yhtye on esiintynyt Suomessa paljon ja kerännyt lukuisia paikallisia faneja.
Metsatöllin settilista oli rakennettu taitavasti niin, että siinä oli kappaleita jopa kaikilta heidän studioalbumeiltaan. Erityisesti kappale ”Metsaviha 2” oli erittäin kiinnostava kuulla livenä pitkästä aikaa. Kappaletta voisi kuvailla virolaiseksi versioksi tyylistä, jota Suomessa suosittu Heilung edustaa: shamaanimainen rytmi yhdistettynä manaavaan moniääniseen lauluun. Se on resepti, joka saa yleisön keskittymään ja sulautumaan mystiseen transsiin. Vaikka Metsatöll soitti yhteensä 13 kappaletta, oli heidän lopettaessaan tunne, että keikka loppui aivan liian nopeasti — tätä muinaista voimaa huokuvaa musiikkia jäi kaipaamaan lisää.
Ensiferum
Illan pääesiintyjä, pitkän linjan kotimainen Ensiferum, väänsi eeppisyysvaihdetta pykälää kovemmalle. Tarunhohtoinen taustakangas ja intronauha valmistivat yleisön sankarisaagojen maailmaan, joita päästiin kokemaan pitkän kaavan mukaan. Tavastia oli tähän mennessä hyvin tiivisti täyteen pakkautunut.
Yhtye koostuu epäilemättä eräistä Suomen kovimmista metallimuusikoista, ja hyvin ripeätkin melodiajuoksutukset näyttivät Ensiferumin käsissä vaivattomilta. Vuonna 2020 bändiin kosketinsoittajaksi ja laulajaksi liittynyt hevitenori Pekka Montin toi mukaan myös power metal -viitteitä ja hän varmasti teki moniin vaikutuksen laulusuorituksillaan. Keikalla nähtiin myös ainakin itselleni uutta dynamiikkaa, kun bändin keulahahmo Petri Lindroos ja Pekka Montin lauloivat kappaleen ”For Sirens” duettona, josta jäivät mieleen erityiset Montinin korkeat kiekaisut.
Koko bändi esiintyi todella aktiivisesti ja mukaansatempaavasti, ja tätä heijasteli myös yleisön ahkera pittaus ja railakas yhteislaulu. Erityisesti bändin karismaattinen basisti Sami Hinkka piti yllä huikeaa show’ta ottamalla intensiivisesti yleisöä haltuun. Ilta oli kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut, ja siinä yhteishengessä ja positiivisessa tunnelmassa, jota erityisesti folk metal -keikoilla yleensä todistetaan, on jotakin ainutlaatuista!
Ensiferumin settilista:
- Rum, Women, Victory
- In My Sword I Trust
- From Afar
- For Sirens
- Run From the Crushing Tide
- Pohjola
- Wanderer
- Old Man (Väinämöinen)
- Little Dreamer (Väinämöinen, Part II)
- Cold Northland (Väinämöinen, part III)
- Two of Spades
Encore:
- Flea Waltz (trad.)
- Andromeda
- Lai Lai Hei
- One man Army