”Rikasta metallia vaarojen maan synkimmistä katveista” – Arviossa Monolichtin debyytti-EP ”Land Of Hunger”

Valtaosaltaan Kainuun nälkämailta lähtöisin olevista, anonyymeinä pysyttelevistä, pitkän linjan vihtahousupainotteisen metallin osaajista koostuva nelikko tuuttaa kuultavaksemme ensi-EP:nsä ”Land Of Hunger”. Aiemmin kaksi videosingleä julkaisseen yhtyeen kappaleet puskevat järjestään pintaan kunnolla potkivia, hyvin koukuttavia voimariffejä ja kitaramelodioita. Ainesosat on tuotettu lopulliseen asuunsa reilusti taidokkaammin kuin mitä stereotyyppisen true-bläkkiksen suttuiselta sahaamiselta on keskimäärin vaadittu. Yhtyeen kappaleet lainailevat ainesosia milloin Impaled Nazarenen vesikauhuisesta ydinmetallista, milloin thrashin, doomin, perinteisemmän heavy metalin ja Dissectionin peruja olevista skandinaavisen melo-deathin rujoimmista ainesosista.

Melankolisen raivokas avausraita ”Celestial Soil” sisältää viittauksia mm. usean kajaanilaisyhtyeen tekemisiin vuosikymmenten varrelta. Apuna matalien vokaalirekistereiden tulkinnassa kuullaan myös paikallista metallilegendaa, Niskasen Jania (mm. Skirmish, Obedience, Turmoil, Inc.). Singlebiisi, alkuaikojen Tiamatista ja myöhemmästä King Diamondista muistuttava ”Ammonia” on useiden kuuntelukertojen jälkeen jopa taivaallisen kaunis, neo-klassisen musiikin sävelkulkuja lainaileva kappale. Piinaavan hurmehinen ”1716” edustaa puolestaan EP:n mädännäisempää doom-osastoa. Pekka Siitoisen maaninen Luciferin ylistys EP:n ehkä parhaimmaksi kappaleeksi nousevan ”Reverencen” väliosan puheraitana kertonee puolestaan jotain yhtyeen sysimustasta ironiantajusta. Lisäksi asiasta on helppoa vetää johtopäätös, että haudanvakavissaan näin synkkää ja aatteellista säveltaidetta tekevät ainoastaan houkat tai pesunkestävät sekopäät. Eniten ällikällä lyö kuitenkin EP:n päättävä ”Eyes Of The Fallen”, jonka intro sisältää kantrahtavaa slide-kitaraa ja puhtaalla kitarasoundilla näppäiltyä sulosointukudontaa. Intron jälkeen kappale äityy hauraan hennoksi rautalanka- ja iskusävelmävetoiseksi valssimetalliksi, joka on hieno esimerkki yhtyeen monipuolisuudesta. Tunnelmia korostavat kosketinsoittimet on sovitettu mukaan pitkin matkaa perinteiseen tyyliin, mutta hyvällä maulla. Biisejä kannattelevien palikoiden ollessa tasapainoisen jämäköitä ja komppipuolen toimiessa perinnetietoisen tanakasti kautta linjan, pistää lopputulos hymyilyttämään, ja pelkästään hyvässä mielessä. Vaikka mitään erityisen uutta Monolicht ei tarjoile, sekoittaa se black metalin esteetiikan pakkaa hienosti. Yhtään heikkoa biisiä EP-kokonaisuudelta on myöskään turha etsiä. Olisipa mielenkiintoista nähdä, onnistuuko yhtye samassa pitkäsoittolevyn mittaisella teoksella.

Vaikka vuosikymmenet vierivät, Monolichtin ”Land Of Hunger”-EP tarjoilee viiltävän kylmää ”The True Lehtikangas” -soundia parhaimmillaan. Soundipoliittisesta tasapainoisuudestaan huolimatta se on tylyä, kolkkoa, ja ilkeää kuin mikä. Pinnan alla kappaleiden hauraat ja herkät melodiat pääsevät oikeuksiinsa vasta useampien kuuntelukertojen myötä. Kyseinen äänimaisema viittaa myös taaksepäin 1980- ja 1990-lukujen taitteen Kajaanin kaupungin laitamille. Tuolloin selittämättömät, pimeät voimat johdattivat kourallisen nuoria miehiä mm. Soidinsuon pesiskentän laitamilta ja Vimpelinlaakson jääkiekkokaukaloilta Jukon musiikkiliikkeen kalliiden alennusmyyntien kautta suoraan Nurmikadun treenikselle, Baphometin kylmään syleilyyn. Koko rituaali vietiin läpi Kajaanin Pallokerhon juniorijoukkueen verryttelyhousuissa. Kaikki tämä tapahtui valittujen nuorukaisten kohdalla kuin noiduttuna. Paluuta tervehenkisyyteen ja konformistisia elämänarvoja pokkuroivaan, pikkumaiseen pikkukaupunkielämään ei kenelläkään heistä enää tämän jälkeen ollut.

 

8/10

                       Kappalelista:

      1. Celestial Soil
      2. Ammonia
      3. Reverence
      4. 1716
      5. Eyes Of The Fallen

Kommentoi julkaisua