”Rikkoutumattomuuden vuosikymmenet” – haastattelussa kiertueellaan Suomeen saapuvan New Model Armyn johtohahmo Justin Sullivan

Brittiläisen post-punkin veteraani New Model Army julkaisi alkuvuodesta napakasti purevan mutta samalla tavoillensa uskollisesti tyylikkään albumin ”Unbroken”. Saimme helmikuun loppupuolella bradfordilaisyhtyeen 16. albumin julkaisupäivänä Kaaoszinen haastateltavaksi yhtyeen keulahahmon Justin Sullivanin. 67 vuoden ikään ehtinyt maanläheinen ja yhteiskunnallisesti kärjekäs rockin konkari ei ole korkeasta iästään huolimatta osoittanut periksi antamisen merkkejä, vaikka näkemystä ja tyyneyttä vuosien varrella on hänenkin tekemisiinsä mukaan tullut. Vuonna 1980 perustettu New Model Army on aloittanut maaliskuun kuluessa uuden albuminsa tiimoilta mittavan Euroopan-kiertueensa, joka saapuu Suomeen 10.4. Helsingin Tavastialle ja 11.4. Jyväskylän Lutakkoon. Mennään ottamaan selvää, mitä bradfordilaisherralle kuului kiertueen kynnyksellä.

Tervetuloa Justin Kaaoszinen haastatteluun. Kuinka vuodenvaihteen tienoo ja alkuvuosi on sujunut sinulta ja New Model Armylta?

Justin: Kiitos! Tiedämme jo lähtökohtaisesti, että tämä vuosi tulee olemaan meille erittäin kiireinen pelkästään jo keikkailun takia. Me tulemme tekemään vuoden loppuun mennessä suunnilleen sata keikkaa. Aloitimme helmikuun puolivälin tienoilla miettimään keikkasettiämme ja biisivalikoimaamme, sekä erityisesti uusia biisejä kiertuettamme ajatellen. Sisältäähän se kaikkinensa paljon työtä, mutta se taas on luonnollinen osa tätä juttua. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Tuntuu hyvältä päästä taas soittamaan ihmisille, ja varsinkin näitä uuden albumimme biisejä.

Uusi albuminne ”Unbroken” on julkaistu tänään. Kuinka kuvailisit sen syntyprosessia ja musiikillista sisältöä omasta näkökulmastasi?

Justin: Periaatteessa minun tehtävänihän ei ole kuvailla omaa musiikkiani, koska se kuuluu teille toimittajille, mutta mielestäni albumin yleisilme on melko uhmakas. Ja jos sitä jotenkin pitäisi kuvailla, niin ”Unbroken” on mielestäni hyvin yksinkertainen albumi. Koetimme pitää homman suoraviivaisena sen sijaan, että olisimme yrittäneet tehdä siitä liian monimutkaista. Onhan siellä musiikillisesti paljon mielenkiintoisia juttuja, mutta niin meillä yleensäkin on tupannut olemaan. Pohjan sille kuitenkin muodostavat vahvat bassolinjat ja perkussiiviset sovitukset.

Minulla oli itseasiassa tähän liittyen taskussa kysymys, ja halusin sinun itseasiassa luonnehtivan ”Unbrokenia” ensin. Itse nimittäin koen, että tällä albumillanne olette palanneet musiikillisesti takaisin punk rock -juurillenne. Koetko sinä asian olevan ollenkaan niin?

Justin: Luulen, että se on ollut lähinnä läsnä tekemisiemme hengessä – punk rock siis. Niin, siis on tärkeää miettiä, mitä ylipäätään on punk rock? – Olen huomannut, että monesti ihmiset sekoittavat asiat ja unohtavat, mistä punk rockissa olikaan pohjimmiltaan kyse. Muistan 1970-luvun lopun, jolloin koko ajatus punkista muuttui. 1980-luvun alkuun tultaessa punk rock kristallisoitui melumusiikiksi, johon riitti että bändit soittivat suttuisesti, tukkoisella kitarasoundilla, ja että laulaja pelkästään huusi. Alun perin punk ei suinkaan ollut sellaista! 1970-luvun lopulta muistan sen omanlaisenaan kulttuurisena vallankumouksena. Se ulottui toisaalta myös runouteen ja taiteeseen ynnä muille elämän osa-alueille.

Punk-liike uudelleen määritteli ajatuksen, että taide on ihmisiä yhdistävää henkeä ja kommunikointia välittävää tuotantoa. Sitä varten se oli olemassa ja sitä se myös toiminnallaan tuotti. Siihen kuului ajatus, että täydellisyyden tavoittelu, tekniikka ja teknologia ovat tuotoksissa huomattavasti vähemmän tärkeitä asioita kuin henkisyys ja kommunikointi. Ei ollut olemassa sääntöjä, kuinka sinun tuli toteuttaa itseäsi — se oli sinun oma valintasi. Ainoastaan asenne ja ilmapiiri merkkasivat ja määrittelivät punkin. Joten uskon, että sydämissämme olemme aina olleet punk rock -bändi.

Uudesta albumistamme puhuen, se on täsmällisemmin suunnattua, mitä tulee taiteen ja musiikillisuuden suhteen, kuin mitä punk rock pitää kategorisesti sisällään. Ja lopun viimein, rehellisyyden nimissä on sanottava, että ”Unbroken” on melko vihainen albumi monessakin mielessä.

– Tuota edellä mainitsemaasi pointtia pitkälti hainkin takaa. ”Unbroken” on huomattavasti voimallisempi ja tymäkämpi albumi kuin esimerkiksi edeltäjänsä, 2019 ilmestynyt ”From Here”. Eikö vain?

Justin: Kyllä! Ja tarkoituksenmukaisesti koetimmekin tehdäkin ”From Here” -albumista semmoisen. Vielä sitäkin aiempi albumimme ”Winter” muistuttaa musiikillisesti hieman tätä kokonaisuutta (”Unbrokenia”). ”Winter” tehtiin juuri ennen Brexitin täytäntöönpanoa ja Trumpin valtaan nousua. Me tiesimme, mitä tuleman piti — molempien asioiden suhteen. Siitä syystä ”Winteristä” tuli tyylillisestikin tuon ajan heijaste. ”From Here” -albumille halusimme puolestamme ottaa askeleen rennompaan suuntaan. Menimme äänittämään sitä Norjaan kauniiden, lumipeitteisten vuonojen kupeeseen, luonnon rauhaan Atlantin valtameren rannalle.

Maailman kompleksisuuden ja vaikeuksien kuvaamisen sijaan halusimme tuolloin ilmaista asioista jotka yhdistävät myös poliittisesti eri mieltä olevia ihmisiä. Se tuotti lumoavan lopputuloksen. Siitä lähtien kaikki mitä olemme tehneet, on ollut jossakin määrin heijastumaa edellisen albumimme luonteesta.

Mutta silloinkin kun Covid iski koko maailman jumiin, te ette jääneet odottelemaan paikoilleen vaan aloitte työstää Leipzigin sinfoniaorkesterin kanssa yhteistyönä toteutettua albumia, ”Sinfoniaa”, joka koostuu yhteisversioistanne klassisista New Model Army -kappaleista. Kerrotko, kuinka kyseinen projekti sai alkunsa ja kuinka se toteutui?

Justin: ”Sinfonia”-albumi syntyi hieman (Covidia) myöhemmin. Sen oli tarkoitus toteutua jo 2020, mutta Covid viivästytti sen tekoa kaksi vuotta. Sehän ilmestyi itse asiassa vasta puolisen vuotta sitten, mutta äänitimme albumin jo kesällä 2022. Monet bändit tekevät nykyisin kollaboraatioalbumeita, joista suuri osa on aivan kamalia. Sinfonia-albumin tekeminen ei ollut mitenkään erityisen tärkeä päämäärä meille yhtyeenä. Ystävämme Shir-Ran Yinon (säveltäjä ja viulisti), joka on soittanut meille viuluosuuksia silloin tällöin, sai ajatuksen sinfonia-albumista ja ehdotti meille sellaisen tekemistä sekä lupautui sovittamaan orkesteriosuudet albumille. Olimme avoimia ajatukselle. Meillä oli kuitenkin kaksi vaatimusta projektin toteuttamisen suhteen. Ensimmäinen niistä oli, että emme tule tekemään konsertista ”Justin Sullivan laulaa New Model Armyn kappaleita orkesterin säestyksellä”. Halusimme, että koko rytmisektiomme on paikalla sellaisena kuin normaalisti konserteissamme live-tilanteessa – ei niin, että rumpalimme soittaa vispilöillä tai mitenkään muuten hissutellen.

Toinen vaatimuksemme oli, että emme ole lavalla orkestraalisen duettomaisesti New Model Army ja orkesteri. Päätimme tehdä musiikkiin lisää tilaa orkestraatiolle riisumalla kappaleista pois kaikki koskettimet ja suuren osan kitaroista. Annoimme Shir-Ranille valtuudet riisua instrumentaatiostamme osan, että hän pystyisi säveltämään melodiapainotteiset soittimet orkesteriversioille oman näkemyksensä mukaan. Tämän me halusimme tehdä syystä, että orkesteri pystyisi soittamaan kappaleemme täysipainotteisesti omanlaisina versioinaan. Mikä asiasta tekee vielä erityisen mielenkiintoisen, treenasimme ja soitimme kaiken purkkiin ainoastaan kolmessa päivässä! Kaksi päivää treenejä ja yhdessä päivässä kaikki äänitykset. Se oli ikään kuin 40-jäseninen New Model Army.

Todellakin on ilmiömäistä, että saitte koko paketin kasaan ainoastaan kolmessa päivässä. Eikö projekti kuitenkaan vaatinut sen enempää perehtymistä ja esituotantoa teiltä tai orkesterilta?

Justin: Niin, Shir-Ran on ammattiviulistin lisäksi ammattisäveltäjä, jonka kykyihin kuuluu säveltää mielessään useita instrumentteja päällekäin ja kuulla sen soivan harmonisesti päänsä sisällä, mihin minä en ikinä kykenisi ilman että voin kuuilla orkesterin soittavan biisejä fyysisesti ja reaaliajassa. Hän tuli käymään Bradfordissa pari kertaa soittamassa meille itsekseen tuottamiaan raakademoja, joissa oli käyttänyt orkesterisampleja oikeiden soittajien sijasta. Välillä nekään eivät kuulostaneet kovinkaan kaksisilta, mutta meidän täytyi vain käyttää omaa mielikuvitustamme hahmottaaksemme, kuinka sovitukset tulisivat lopullisessa versiossa istumaan kappaleisiimme. Jos jokin juttu ei toiminut, hän muutteli sovitusta eheämmäksi etsien kappaleisiin paremmin soveltuvia sävel-linjoja. Sen jälkeen kun olimme tyytyväisiä, siirryimme eteenpäin.

Vaikka pallottelimmekin sovitusten ideoita ja yksityiskohtia toisillemme, emme koskaan kuulleet valmiita orkesterisovituksia ennen kuin olimme Berliinissä paikan päällä treenaamassa, esittämässä ja taltioimassa ”Sinfonia”. Orkesteri ei myöskään saapuessaan esityspaikalle Berliiniin tiennyt mitä he tulevat esittämään. Ainoastaan Shir-Ran säveltäjänä ja kapellimestari Cornelius During tiesivät etukäteen, mitä projekti tuli pitämään musiikillisesti sisällään. He olivat opiskelleet kappaleet ja heillä oli selkeä näkemys siitä, mikä roolimme yhtyeenä tuli ”Sinfonia”-sessioissa olemaan. Orkesteri haki hetken aikaa tuntumaa tunnustellen kappaleita yksityiskohtaisesti päästen hiljalleen niihin yhä paremmin sisälle. Meillä oli projektin lopputulemasta periaatteessa olemassa puolittainen käsitys.

Ja tokihan meillä bändinä oli myös käsitys siitä, mikä omien biisiemme kohdalla kuulostaa hyvältä. Alussa orkesterin muusikot olivat kauhuissaan siitä, kuinka lujaa soitamme, mutta hiljalleen he tottuivat siihenkin. Vitsailimme toisillemme, ketkä meistä tekevät eniten virheitä meidän omissa biiseissämme – New Model Army vai orkesteri, joka ei ollut periaatteessa koskaan aiemmin kuullutkaan kappaleitamme. Annoimme homman mennä eteenpäin omalla painollaan. Annoimme heidänkin ymmärtää että olemme punk rock -yhtye, emmekä ole niin nöpönuukia, jos biisejä läpi soittaessa tuleekin soittomokia. Se millä oli väliä, oli henki joka musiikistamme tulee välittyä, ja että soittaminen yhdistää meitä. Ja lopun viimein se toimi!

Entä opettiko ”Sinfonia”-sessiot sinulle pitkän linja rockmuusikkona jotain uutta musiikistanne tai ilmaisustanne?

Justin: Olemme soittaneet aiemminkin viulistien ja sellistien kanssa. Olemme tottuneet myös tekemään samplaajien kanssa yhteistyötä. Kyseessä ei ollut siis suinkaan ensimmäinen kerta, kun teimme yhteistyötä bändin ulkopuolisten jäsenten ja ammattimuusikoiden kanssa. Kyse oli enemmänkin eri koulukunnan edustajien ajatusten ja näkemysten yhdistämisestä. Luulenpa, että suurin oppimiskokemus oli se hullu olotila, johon en yksinkertaisesti aiemmin ollut tottunut. Koko biisiemme esittämisen konsepti oli ”Sinfonian” tiimoilta niin eri tyyppinen kuin se, mihin olimme aiemmin tottuneet. Myös orkesterin soinnin eri variaatioiden ja volyymitason vaihtelun kuuleminen ja aistiminen vierestä omissa biiseissä oli ennenkokematonta minulle. Kun biisissä oli hiljainen osuus, yht’äkkiä huumaavan kovaääninen kuoro-osuus pamahtaa korville. Se oli positiivisella tavalla hämmentävä kokemus. Teimme myös runsaasti uusia sovitusratkaisuja vanhoihin kappaleisiin, joten oli täysi työ muistaa kaikki ne pikku jipot biisejä esittäessä. Se vaati paljon keskittymistä.

Näin jälkikäteen ajateltuna koko prosessin haastavin osuus oli kuitenkin albumin miksaaminen, koska sinfoniaorkesterin äänitystilanteessa äänitettyjä raitoja oli niin julmetusti. Meillä oli yhteensä 80 mikrofonia asetettuna lavalle äänitysvalmiuteen. Ja esimerkiksi viuluhan on luontaisesti verrattain hiljainen soitin ja vastaavasti virvelirumpu helvetin lujaääninen. Plus PA-laitteisto oli asetettu teltan muotoisen konserttisalin reunamille, mikä osaltaan asetti haasteita äänten kuuluvuuteen ja erotteluun. Se oli haastava homma. Onneksi miksaajamme Eike Freese handlasi miksauksen erinomaisesti ja teki uskomattoman hienoa jälkeä, mitä albumin äänityön viimeistelyyn tulee. Se kuitenkin vei häneltä paljon aikaa. Mutta vasta jälkikäteen valmista albumia kuunnellessamme me bändin jäseinä tajusimme, että ”Sinfonia” oli loppupeleissä meille ihan vitun hyvä juttu!

… Ja tuo kaikki jos mikä on punk rockia, sanoisin. Entä onko teillä kenties ajatusta soittaa vastaisuudessa enemmänkin konsertteja Leipzig Sinfoni Orchestran kanssa ja esittää kollaboraatiota laajemmalle yleisölle?

Justin: Minä pidän asioiden tekemisestä ainoastaan kerran. Teimme myös aikanamme (2018) projektin ”Night of the Thousand Voices”. Olen ajatellut niin, että tee homma kerran ja anna siitä tulla yksi muisto matkallasi. Mutta nyt kun sinfoniaorkesterisävellys on valmistunut Shir-Ranin toimesta, voimme periaatteessa esittää sitä minkä tahansa sinfonia-orkesterin kanssa missä tahansa kolkassa maapalloa, milloin tahansa, mutta meillä ei ole suunnitelmia esittää sitä lähitulevaisuudessa… ainakaan tällä hetkellä. Emme kuitenkaan sano ”ei enää koskaan”. Se on yksi mahdollisuus muiden joukossa, mutta nyt on ”Unbrokenin” aika tulla kuulluksi.

Mutta nyt olette siis aloittamassa kiertuetta ”Unbrokenin” promoamiseksi. Mitä New Model Army -fanit voivat odottaa tulevan kiertueen kappalevalikoimalta?

Justin: He voivat odottaa New Model Armya…

Entä voisitko valottaa hieman tarkemmin? Kuinka paljon esimerkiksi ”Unbroken”-albumin biisejä on luvassa settiin?

Justin: Monia uusia. Mutta tiedäthän, me emme ikinä mieti näitäkään asioita liiaksi emmekä halua olla jukeboksi, joka soittaa pelkästään yleisön toivebiisejä. Onhan meillä sitten (uusien lisäksi) 250 muutakin kappaletta, minkä joukosta valita ja koostaa setti. Emme näin ollen juurikaan välitä ylisuunnitella näitäkään juttuja, tiedäthän. Keskitymme ennemminkin kasaamaan setin, joka toimii tajunnanvirtana, ja että setin biisit muodostavat keskenään eheästi virtaavan jatkumon. Mielestäni tästä on kohdallamme live-setin suunnittelussa ennemminkin kyse. On otettava huomioon eri aikakauden biisien tasapuolinen jakautuminen setissä. Lisäksi on huomioitava biisien sävellajivaihtelut, joiden myötä instrumenttien vaihtaminen lavalla on välttämätöntä. Emme myöskään halua kappaleiden välille syntyvän turhia taukoja. Haluamme luoda setin, joka on tunteiden, ideoiden ja ajatusten virtaa koko matkaltaan. Mutta tarkalleen ottaen minulla ei ole aavistustakaan, kuinka montaa biisiä tulemme kiertueemme aikana soittamaan.

Entä kuinka spontaanina haluatte pitää keikkojenne musiikillisen sisällön?

Justin: Emme välttämättä hae spontaanisuutta, vaan kappaleiden välistä toimivuutta ja niiden välisen jännitteen ylläpitämistä. Me toki päätämme etukäteen mitä tulemme kiertueella soittamaan, mutta monesti ensimmäisen kiertueviikon aikana settimme kokee muutoksia erinäisistä setin kokonaisuuden toimimattomuuteen liittyvistä syistä. Suunta mihin pyrimme on kuitenkin koko ajan sama. Jonkin ajan kuluttua taas kyllästymme joidenkin biisien soittamiseen, ja niin tiedämme, että on tullut taas aika vaihtaa biisejä. Haemme settiin johdonmukaisuutta, mutta emme mitään kokonaisuuden ultimaattista täydellisyyttä.

Kuinka monta biisiä te sitten suunnilleen treenaatte ennakkoon kiertuettanne varten?

Justin: Sanoisin, että viime vuosina olemme treenanneet esityskuntoon aina satakunta kappaletta ennen kuin olemme lähteneet tien päälle. Puntaroimme kuitenkin koko ajan uusien ja vanhojen biisien välillä, mitä settimme tarvitsee toimiakseen kokonaisuutena entistä paremmin… ehkä jotain uutta, ehkä vanhempaa, ehkä jotain mitä emme ole soittaneet kahteenkymmeneen vuoteen!

Sitten viime kiertueen yhtyeenne leirissä on tapahtunut varsin paljon. Ennen ”Unbrokenin” tekoa kitaristinne Marshall Gill jäi myös pois yhtyeestänne, ja viisimiehisestä New Model Armysta tuli nelimiehinen. Dean White hoitaa nykyään koskettimien lisäksi toisen kitaran soiton live-kokoonpanossanne. Kuinka koet kyseisen muutoksen vaikuttaneen live-soundiinne ja esiintymisiin?

Justin: Kiipparistimme Dean on itse asiassa alun perin kitaristi, joten siitä muutoksesta ei ole meille koitunut huolta. Marshall jäi pois 2021. Se kaikki oli kuitenkin olosuhteiden sanelema pakko, joten meidän tuli vain suhtautua asiaan. Jollakin tavalla me kuitenkin löysimme luontevan tavan toimia nelimiehisenä yhtyeenä. Itse asiassa me viehätyimme nelimiehisen bändin yksinkertaisempaan toimintamalliin. 40-vuotisjuhlakiertueemme loppuosan ja kaksi viimeistä vuotta olemme jo olleet nelimiehinen yhtye. Toisaalta meillä on myös joitakin kappaleita, joita emme kykene soittamaan neljän miehen kokoonpanolla.

Kuitenkin, tulevalla kiertueellamme saamme yhtyeen ulkojäsenen ominaisuudessa viidennen miehen täydentämään nelikkoamme. Voimme siis soittaa tulevalla kiertueellamme myös niitä koko viisikon vaativia kappaleita. Kyseinen tyyppi on kosketinsoittaja joka tulee kuitenkin soittamaan myös rumpuja, kitaraa ja muitakin instrumentteja biiseissä. Emme kuitenkaan tässä vaiheessa vielä tiedä aivan kaikkea hänen osaamistaan, koska hän on uusi kasvo meillekin.

Hieman aiemmin teillä päin oli tullut voimaan Brexit ja sen jälkeen Covid. Miten bändinne toiminta on muuttunut viimeisten vuosien aikana näiden epäsuotuisten ilmiöiden myötä?

Justin: Toimintamme on vaikeutunut niiden myötä. Se on selvä. Jotkut meille töitä tehneet ammattilaiset tai yhteistyökumppanit joutuivat vaihtamaan muihin hommiin, joten useasta apukädestä esimerkiksi kiertuejärjestelyissä on ollut viime vuosina puute. Ja sitten siihen päälle Brexit, mikä on aivan vitun painajainen. Tiesimme jo etukäteen sen toki olevan sitä. Se oli jo lähtökohtaisesti aivan emä-typerä idea. ”Mitä tahansa parempaa kenelle tahansa” – voiko idioottimaisempaa ajatusta olla? Mikä pahinta, se on tuhoisaa brittiläisen musiikin tuotannolle ja vientimahdollisuuksille.

Ovatko esimerkiksi kiertuekustannuksenne nousseet sen myötä?

Justin: Kyllä. Kalliimmaksi, ja homma on mennyt byrokraattisemmaksi. Sen myötä takerrutaan helpommin sopimusten ja pykälien yksityiskohtiin. Siinä ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä.

Entä kuinka kiertueenne tulee etenemään Euroopan – kiertueen jälkeen ja mitä loppuvuosi tulee pitämään sisällään New Model Armyn kohdalla?

Justin: Aloitamme nyt maaliskuussa Britannian-kiertueella. Etenemme täältä Manner-Eurooppaan ja Skandinaviaan huhtikuussa. Toukokuussa heitämme pari keikkaa vielä täällä päin, ja kesäkuussa suuntaamme Etelä-Amerikkaan. Kesällä soitamme lisäksi muutaman festivaalikeikan. Syksyllä seuraa sitten toinen kiertue Euroopassa ja Briteissä, ja näillä näkymin keikkailun merkeissä loppuvuosikin menee kohdallamme.

Meillä täällä Suomessa on mahdollisuus nähdä teidät keikalla Tavastialla ja Lutakossa huhtikuussa. Odotamme keikkoja innolla. Millä fiiliksillä tulette tänne meille päin?

Justin: Olkaa hyvät vain. Minusta Tavastia on esimerkiksi hieno klubi. Rakastan soittaa siellä. Ja suomalainen rock-skene on muutenkin ollut nähdäkseni oikein edistyksellinen. Maanne rock-yhtyeissä ja toimijoissa on paljon luovuutta ja uniikkia luonnetta.

Edellisellä haastattelukerralla mainitsit 1980-luvun loppupuolella tekemästänne Britannian-kiertueesta Sielun Veljien kanssa ja yhteistyökokemuksistanne Riku Mattilan kanssa ”The Love Of Hopeless Causes” -albuminne (1993) tiimoilta. Voisi kai sanoa, että New Model Armylla on myös oma merkkipaalunsa ja merkityksensä suomalaisen rock-musiikin historiassa ja vaikutekentässä?

Justin: Olen erittäin otettu tästä. Se on ollut hieno ja arvostettava kokemus.

Mitä haluaisit sanoa haastattelun viimeisiksi terveisiksi?

Justin: Hei hei, toivottavasti pidätte uudesta albumistamme. Mutta toisaalta aina on ihmisiä jotka rakastavat uutta levyämme, jotkut rakastavat sitä vähemmän, ja jokaisella bändimme diggarilla on omat suosikkinsa levyjemme suosikkibiiseiksi. Verrattuna ehkä moniin muihin esiintyjiin, itse suhtaudun hieman erilailla yleisöön tai esimerkiksi (kansallisuuksiin viitaten) ”suomalaisiin” faneihin – aivan kuin ne olisivat joku ryhmittymä. Kun katson yleisöä, en koskaan näe heitä massana tiettyä ennalta määrättyä yhteisöä. Näen monia yksilöitä, joilla kullakin on erilainen tausta ja erilaiset tarinat kerrottavanaan – erilaiset tarpeet musiikin kulutuksen suhteen, eri mieltymykset musiikin suhteen ja erilaiset tavat vastata kysymyksiin.

Minä en halua huudattaa yleisöä samaan ääneen ja painostaa heitä olemaan yhtä tiettyä, ennalta määriteltyä mieltä asioista tai meidän musiikistamme. Ihmisillä on erilaisia tapoja käsitellä musiikkiamme, ja me onnistumme koskettamaan heitä hyvin eri tavoin. Osa pitää henkilökohtaisemmista, herkemmistä tulkinnoista kun taas osa pitää brutaalimmasta laidasta biisikatalogiamme… Tiedäthän? Minä en halua niputtaa fanejamme koskaan ulkoisten määritteiden perusteella enkä mitenkään muutenkaan. Me taas hoidamme oman hommamme bändinä omalla tavallamme. Luomme jotain, julkaisemme sen materiaalin, ja ihmisillä on valta ottaa se vastaan sellaisena kuin sen itse kokevat.

Kiitos paljon syväluotaavasta haastattelusta, Justin! Toivotamme sinulle ja New Model Armylle omasta ja Kaaoszinen puolesta erinomaista kiertuetta ja parasta tulevaan. Nähdään kiertueella!

Justin: Kiitos! Arvostan kovasti. Nähdään!