10 vuotta on pitkä aika mille tahansa bändille. Tuon kymmenen vuoden aikana kuhmolainen SkiZma on ehtinyt julkaista neljä demoa, vaihtaa laulukieltä suomesta englanniksi ja kokeilla äkkiväärässä metallissaan erilaisia tyylejä. Nyt yhtye on julkaisemassa debyyttialbumiaan ”360RB” omakustanteena. Projekti on huomattavasti ammattimaisemman tuntuinen ja kuuloinen kuin aiemmat julkaisut. Levylle on tehty kunnon grafiikat, löytyy t-paitaa ja jokaiselle kappaleelle tehdään lyriikkavideo. Aikaisemmat yritykset eivät ole vastaanottaneet mitenkään vuolaita kehuja, vaan niin sanottua rakentavaa palautetta on tullut jos jonkinlaista.

Ensimmäisillä demoilla kuului eniten Stam1nan ja Murenan vaikutus. Erityisesti nuo Lemin lehmipojat ovat siunanneet kuhmolaisia oppilaitaan inspiraatiolla, ja tästä seikasta bändiä onkin huomauteltu varmasti kyllästymiseen asti. Sekavat sillisalaattimaiset kappaleet, ontuvat soundit ja liian selvät vaikutteet olivat yhtyeen paheita. Vuoden 2016 ”Cvltvra”-demo oli monella tapaa käänteen tekevä askel. Sakaracore vaihtui yhtäkkiä djentiin ja kieli suomesta englanniksi. Soitto, laulu ja kappaleet ottivat monta loikkaa eteenpäin. Valitettavasti yhtye vaikutti innostuneen liikaa ja päätti tunkea kaiken peräkkäin yhtenäisyyden ja selkeiden kappalerakenteiden kustannuksella. Tämä on harmi, sillä ”Cvltvralta” löytyy oikeasti loistavia ja mielenkiintoisia juttuja.

Jotain kuitenkin tapahtui. Kuin varkain ja kaikessa hiljaisuudessa SkiZman musiikkiin saapui järjestys kaaoksen keskelle ja a vot, lopputulos on miellyttävä. Laulaja valjasti sisäisen voimansa saaden kaikki levyn örinät ja karjunnat kuulostamaan todella hyviltä, eikä noissa puhtaissa ja melodisemmissa osuuksissakaan mitään valittamista ole. Soundit ovat tällä levyllä paljon entistä tasokkaammat. Vaikuttimiksi Stam1nan rinnalle nousevat Textures, Tesseract ja Meshuggah. Tyyliltään ja konseptiltaan ”360RB” on kuin sekoitus Diablon ”Silver Horizonia” ja Stam1nan ”Elokuutiota”. Tuleepa mieleen myös Jupi7erin matkat tietoisuuden ja kosmoksen mysteereissä. Kappaleesta ”Orbitears” löytyy myös Gojiraan päin kumartava riffi.

Sanoitukset ovat tuttuun tapaan pohdiskelevia ja viljelevät varsin teknistä sanastoa, joka usein sivuaa niin filosofiaa kuin fysiikkaakin. Tekstit ovat enimmäkseen hyvin kirjoitettuja ja pääosin hyvin soljuvia, mutta mukaan mahtuu myös joitain hieman ontuvia juttuja. Levyllä käsitellään egoa, sen syntymistä ja kehittymistä nykyihmisessä modernin yhteiskunnan ja internet-ajan hammasrattaissa. Kunniansa saa kuulla niin ulkonäkökeskeisyys kuin eskapismi saippuasarjoihin ja älypuhelimen näytölle. Sekaan heitetään vähän kvanttifysiikkaa ja paljon nokkelia sanayhdistelmiä. Toisinaan tekstit eivä oikein istu melodioihinsa, mistä seuraa hieman hätäiseltä vaikuttavia ratkaisuja, erityisesti kappaleessa ”Electron Generated Observer”.

Sävellykset ovat parantuneet huomattavasti yhtyeen opittua, että kaikkea ei tarvitse laittaa samaan biisiin. ”+E” on varmasti levyn kovimpia kappaleita, ja siinä on hieno nyrjähtänyt groove. Kertosäkeensä puolesta viisu olisi voinut olla Stam1nan ”SLK” -levyllä. ”Visual Angle” -kappaleessa päästään ensimmäistä kertaa lähelle kunnon pop-kertosäettä. Myös ”Skin Deep” on järeä kappale todella tyylikkäällä kertosäkeellä ja vallan mainioilla Meshuggah-riffeillään. Kappaleen lopun hälyäänten jälkeen jää vanhasta tottumuksesta odottamaan, että ”Future Breed Machine” lähtee käyntiin. Mutta ei sentään. 

Koska kyseessä on kuitenkin progressiivinen musiikki, löytyy tältä levyltä aimo annos kaikenlaista teknistä ja teoreettista nypläilyä. Jokaisessa kappaleessa on kuin sisäänrakennettuna koodinpätkänä kulmikkuutta eikä mitään riffiä voi soittaa suorana. ”Levity”-kappaleessa on lievä shuffle päällä, ja pian tullaankin boogierock-osioon, tai pitemminkin boogie djentiin. Kuvittele ZZ Top vetämässä 8-kielisellä Mayones-kitaralla, niin pääset kärryille. Monumentaalinen päätöskappale ”Synoptics” alkaa vaihtobassoineen ja humppakomppeineen kuin vinksahtanut tanhu. Myös jazzahtavia sointuja löytyy vähän sieltä täältä. ”Blankissa” kuullaan jazz-funk-komppailua, joka ikävä kyllä loppuukin heti.

SkiZma on ymmärtänyt hyvien ja selkeämpien kappaleiden säveltämisen merkityksen. On myös upeaa, että levyltä löytyy kunnon kertosäkeitä, sillä ne ovat aina puuttuneet. Sovituksiin, kappalerakenteisiin ja kokonaisuuteen on panostettu. Mielestäni on todella ihailtavaa, että yhtye on kaiken tämän ajan tehnyt omilla ehdoillaan juuri sellaista musiikkia, kuin itse haluaa. Levystä huokuu into ja halu tehdä musiikkia, vaikka se ei olisikaan sitä kaupallisesti menestyvintä. Täydellinen tämä levy ei suinkaan ole, vaan vielä on mutkia suoristettavaksi. Muutamaa ruuvia pitää vielä kiristää ja rönsyjä trimmata. Eikä olisi ollenkaan huono idea ottaa mukaan ulkopuolista tuottajaa antamaan neuvoja ja pallottelemaan ideoita yhtyeen kanssa. Täysin itse tehdyksi projektiksi jälki on kuitenkin huikeaa. Yhtyeellä on valtavasti kunnianhimoa, ja nyt sillä on ensimmäistä kertaa mahdollisuus nousta vakavasti otettavaksi metallibändiksi. Palaute on kaikunut kuuleville korville ja tekeville käsille, ja lopputuloksena onkin loistava albumi, joka on kuin aivan eri yhtyeeltä varhaisiin demoihin verrattuna. Heureka, SkiZma teki sen!

7/10

Kappalelista:

1. 360RB
2. Skin Deep
3. Electron Generated Observer
4. +E
5. Levity
6. Visual Angle
7. Orbitears
8. Blank
9. Synoptics

SkiZma Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

SkiZman kotisivut

Kirjoittanut: Samuel Järvinen