Rise Againstin ”The Ghost Note Symphonies, vol. 1” avaa silmät ja mielen

Chicagon punk-jätti Rise Against julkaisi akustisen, nimeä ”The Ghost Note Symphonies, vol. 1” kantavan albuminsa 27. heinäkuuta. Maailmaa ahkerasti kiertänyt yhtye julkaisi edellisen täyspitkänsä viime vuonna, joten bändin faneja julkaisutahti varmasti miellyttää. Uusi levy on poikkeuksellinen, sillä albumi ei sisällä yhtään uutta biisiä, vaan levylle on poimittu parhaita paloja koko bändin tuotannosta. Kaikki biisit on sovitettu kokonaan uudelleen akustisille soittimille lisäten muutamia ylimääräisiä instrumentteja, joita ei alkuperäisissä julkaisuissa ole ollut. Levyssä parasta on se, että kyseessä ei todellakaan ole mikään hittiputki, vaan levylle on sovitettu biisejä, kuten ”Faint Resemblance” ja ”Voices off camera” yhtyeen ensimmäiseltä sekä toiselta levyltä, jotka on julkaistu alun perin vuosina 2001 ja 2003.

Tämä levy tuo yhtyeelle ja sen vahvalle sanomalle aivan uuden ulottuvuuden. Ei Rise Againstia turhaan kutsuta tämän hetken poliittisen punkin kuninkaaksi. Lyriikat porautuvat mieleen ja jäävät sinne leijumaan pitkäksi aikaa levyn kuuntelemisen jälkeen. Sanat muuttuvat ajatuksiksi, niin kuin yhtye haluaakin.

Levy alkaa edelliseltä ”Wolves” -levyltä löytyvällä ”The Violence” -singlellä. Kappale on sovitettu loistavasti akustiselle kitaralle, ja heti ensimmäisessä säkeistössä mukaan yhtyy viulu tukemaan laulua. Laulaja Tim Mcllrathin sanat jättävät mielen ajatuksia täyteen kertoessaan, kuinka yhteiskunnassa ollaan rakastuttu sotaan, ja on vain mysteeri, että pääsemmekö koskaan kehittymään sodasta yli ja muuttumaan maailmaksi, jossa ei ole koko ajan akuuttia sodankäyntiä ja massaväkivaltaa. ”Audience of one” on mielestäni loistava kakkosraita tälle levylle. Sanat jatkavat samaa teemaa eteenpäin, ja kertosäkeestä kasvaa valtava, kun mennään loppua kohden. Biisi loppuu rauhalliseen kitaramelodiaan ja biisi vaihtuu erittäin luonnollisesti seuraavaan.

”Faint Resemblance” on saanut aivan uuden elämän vanhasta muodostaan. Nopea punkbiisi on saanut tilalleen tilaa antavan, rauhallisen ja puhuttelevan version itsestään. Biisi muistuttaa yhtyeen muita akustisia biisejä paljon klassisella ”mies ja kitara” -teemallaan. Todella mielenkiintoinen lisäys tälle albumille, ja ovela veto kiinnittää myös pitkän linjan fanien huomion. ”House on Firellä” viimevuotiselta levyltä päästään taas vähän uudempaan tuotantoon. Rauhallisen alun jälkeen kertosäe lähtee rullaamaan todella helposti ja huolettomasti eteenpäin. Akustinen säestys tukee loistavasti Timin rauhallista ääntä.

Jälleen palataan menneeseen ja vuoteen 2003. ”Like the Angel” luo harmonisen ja kauniin hunnun kuuntelijan mieleen. Tämä on yksi bändin harvoista biiseistä, jossa ei lauleta poliitikasta, vaan Mcllrathin omasta elämästä. Biisin valinta levylle ei sinänsä yllättänyt minua, koska Rise Against soitti kyseistä laulua akustisena livenä jo 2012, joten kyseessä on vain vähän tuoreempi sovitus. Toimii vähän rauhallisempana pätkänä levyllä! ”Miracle” palauttaa nopealla introllaan mielen taas maan pinnalle, ja lyriikat herättelevät elämään omaa elämää, tekemään asioita, jotka tuntuvat oikeilta, eikä odottelemaan ihmeitä, joita ei kuitenkaan tapahdu.

Tässä vaiheessa päästään siihen yhtyeen hittiainekseen toden teolla, kun ”Savior” lähtee rauhallisella introllaan käyntiin. Jälleen viulut tulevat läpi antamaan harmonista tunnelmaa biisiin. Tempo on tiputettu huoletta alas, jotta melodiat saadaan toimimaan. Mielestäni tämä on parempi versio kuin alkuperäinen, vaikka rikkookin paljon muotteja, johon tämä single on asetettu. Encoremateriaalia parhaimmillaan! ”Wait For Me”  -biisi on single levyltä ”Endgame”, neljän vuoden takaa. Ehdottomasti yksi levyn helmistä, niin alkuperäisenä kuin uudellakin sovituksella.

Far from Perfect” jatkaa levyn rauhallista tunnelmaa antaen ehkä hieman melankolisen fiiliksen, sillä Timin vokaalit kantavat koko laulua. Piano on tuotu raidalle säestämään laulua, ja näin saadaan loistava silta levyn viimeiseen kappaleeseen. ”Voices Off Camera” on kerrassaan nerokas idea levyn lopetusraidaksi. Tämä on se biisi, joka monella kolahtaa omalle kohdalle, kun kuuntelee sanoja. Tämä on se biisi, joka inspiroi monia jatkamaan eteenpäin eikä jäämään junnaamaan paikalleen elämässään. Mielettömän kauniisti sovitettu piano lennättää laulua eteenpäin, ja Timin herkkä ääni kiirii sieluun ja sydämeen. Pianoballadi punk-bändiltä todistaa entisestään, että tämä kokoonpano todellakin pystyy kerta toisensa jälkeen ylittämään itsensä ja yllättämään faninsa.

Olen aina rakastanut sitä, kun bändit sovittavat uudestaan vanhoja biisejään ja tuovat niistä biiseistä täysin uusia puolia esille. Esimerkin antaakseni Enter Shikarin akustinen keikka Alexandra Palacessa pari vuotta sitten.

”The Ghost Symphonies vol.1” on samaan aikaan todella puhutteleva, herkkä sekä kaunis kokonaisuus yhtyeen tuotannosta alkuajoista aivan nykypäivään asti. Kappalelistaa on selvästi ajateltu huolella, eikä vain lätkitty isoimpia hittejä peräjälkeen. Sovitukset ovat ilmavia ja vokaaleja tukevia. Keikoilla kuullaan vielä varmasti tätä materiaalia. Upea kokonaisuus, joka maistuu varmasti sekä uusille että vanhoillekin faneille.

10/10

Kappalelista:

  1. The Violence
  2. Audence Of One
  3. Faint Resemblance
  4. House on Fire
  5. Like the Angel
  6. Miracle
  7. Savior
  8. Wait For Me
  9. Far From Perfect
  10. Voices Off Camera

https://www.facebook.com/riseagainst/

Kommentoi julkaisua