Rise Against – The Black Market

, tuo 2000-luvun melodisen punkin sanansaattaja. Viisitoista vuotta on yhtyeen musiikkia jo kuunneltu, ja seitsemäs albumi on hyllyissä. Onko yhtye löytänyt itsestään vielä potkua, vai jääkö suoritus lässyksi?

Sen pystyn kyllä toteamaan, että Rise Against on aina tehnyt vahvan aloituskappaleen, otetaan vaikka esimerkiksi “The Sufferer & The Witness” -levyn kappale “Chamber The Cartridge”. “The Great Die-Off” -alun massiiviset jouset ja pauhaava kertosäe tuovat varmaa tietoa siitä, että yhtye osaa vieläkin tehdä tarttuvia melodioita. Siitä jatkava “I Don’t Want To Be Here Anymore” meneekin jo samaan varmaan sinkku-kategoriaan kuin edellisen albumin “Help Is On The Way”.

Levyllä on muutenkin todella paljon samoja piirteitä kuin kolmella edeltävällä levyllä, joten suuria muutoksia ei kannata musiikin suhteen odottaa. Varmasti suurelle osalle kuuntelijoista tämä on positiivinen, mutta myös negatiivinen asia. Eritoten korvaan iskee hieman väkisin pakotettu akustinen “People Live Here”, joka kuulostaa hieman huonolta “Swing Life Away” -kopiolta. Kolmantena lähtevä “Tradegy + Time” tuo mieleen vanhan Rise Againstin, jota kuultiin “Revolution Per Minute” -albumilla, mikä on iso plussa.

Lyriikoiden puolesta Tim Mcllrath pitää yhä yllä vetoomustaan politiikkaan ja maailman tilanteeseen, mikä on ilo huomata. Levyn nimi “The Black Market” viittaa cyber black market -toteamukseen, jonka sanotaan olevan tuotteliampi keino tienata Yhdysvalloissa rahaa kuin pahamaineinen huumeiden myynti. Viimeisimmissä haastatteluissa Mcllrath on itse todennut ensimmäistä kertaa kirjoittaneensa myös henkilökohtaisista aiheista levylle avoimesti. Nämä asiat tulevat hyvin esille kappaleissa kuten “The Eco-Terrorist In Me” ja “The Black Market”.

Rise Against on siitä jännä tapaus, että bändi on aina turvallinen. Kaikki levyt ovat hyviä, mutta yhtye ei ole viimeiseen kahdeksaan vuoteen yrittänyt tehdä massiivista muutosta soundiinsa. “The Black Market” on silti lähimpänä yritystä vielä löytää sitä vanhaa potkua mitä “Revolutions Per Minute” ja “The Sufferer & The Witness” toivat julkaisunaan esille. Kuten totesin ystävälleni, toivon vain että Rise Againstista ei tule seuraavaa Amerikan sekunda-massabändiä, koska tällä menolla ollaan menossa pahasti siihen suuntaan.

6/10

Kappalelista:
1. The Great Die-Off
2. I Don’t Want To Be Here Anymore
3. Tragedy + Time
4. The Black Market
5. The Eco-Terrorist In Me
6. Sudden Life
7. A Beautiful Indifference
8. Methadone
9. Zero Visibility
10. Awake Too Long
11. People Live Here
12. Bridges

Kirjoittanut: Niklas Aaltio

Kommentoi julkaisua