Italiasta kotoisin oleva Riti Occulti kuvailee musiikkiaan blackened doom metaliksi. Jonkin verran doomia, stoneria ynnä muuta räkää kuunnelleena en kuitenkaan ole moiseen aiemmin törmännyt. En sitten tiedä, kertooko tuo enemmän genrestä vai toimittajan ammattitaidosta. Yhtyeen mukaan nimetty albumi on heidän debyyttinsä, joka julkaistiin alun perin vuonna 2012. Levyt myytiin loppuun, joten on otollinen aika uusintapainokselle. Kaikki kappaleet on uudelleenmasteroitu ja levylle on luotu uusi kansitaide.

Levyn paras puoli on ehdottomasti sen kauhuelokuvamainen tunnelma. Enkä nyt puhu nykypäivän paskaleffoista vaan vuosikymmeniä vanhoista mestariteoksista. Kappalemateriaali on rauhallista mutta luo silti painostavan, ahdistavan ja hieman tunkkaisen ilmapiirin.

Riti Occulti ei juurikaan kosiskele kuuntelijoita tarttuvilla melodioilla tai voimakkaalla groovella. Levyn melodia on enemmänkin hypnoottisen maltillista ja yksinkertaista, hämmentävän sumuista, mutta silti mielenkiintoista. Basso on suuressa osassa, sillä kitaraa levyllä ei kuulla ollenkaan. Riffejä kirjoitettaessa ei ole paljon revitelty, vaikka pientä stoner-vibaa onkin havaittavissa siellä täällä. Bassosoundista on saatu sopivan vahva, lihava ja raskas kantamaan koko levyn keston eniten huomiota saavana instrumenttina. Kappaleessa ”Desert of Soul” valokeilaan tosin nousee buzuki, joka piristää mukavasti eksoottisella ja kirkkaalla, mutta silti hieman kylmällä soundillaan.

Laulu on pääasiassa black metal -tyylistä rääkymistä, joka sopii erittäin hyvin levyn muutenkin raadolliseen ja karsittuun soundimaailmaan. Osassa kappaleita on mukana myös puhdasta naislaulua, joka on loistava juurikin kappaleiden melodisemmissa kohdissa. Mielestäni puhdas laulu saisi olla esillä enemmänkin. Parhaiten se pääsee oikeuksiinsa ”Alcyone”-kappaleessa.

”Riti Occultin” yksinkertaisuus, itseään toistavuus ja kappaleiden samankaltaisuus aiheuttavat välillä myös tylsistymisen tunteen. Osasta kappaleista ei muista mitään vielä useammankaan kuuntelukerran jälkeen. Osa kappalemateriaalista on vain yksinkertaisesti tylsää. Ei kuitenkaan suurin osa, mutta pari-kolme biisiä on, jos ei nyt ihan kokonaan, niin ainakin osittain melko yhdentekeviä.

Levy on hyvin kasattu kokonaisuus, vaikka esimerkiksi ”Revelation”- ja ”Bitter Awakening” -kappaleista on hieman vaikea saada otetta. Levyn parhaatkaan kappaleet eivät ole varsinaisia mestariteoksia mutta pitävät otteessaan jollain oudolla tavalla. En myöskään keksi mitään varsinaisia vertailukohtia, joihin Riti Occultia olisi tarkoituksemukaista rinnastaa, mikä kertonee jotain yhtyeen omaperäisyydestä.

”Riti Occultin” uusintapainos herätti mielenkiintoni yhtyettä kohtaan, ja aion varmasti katsastaa myös heidän toisen albuminsa ja ylipäätään tutustua yhtyeeseen paremmin, vaikkei se lempibändieni tai edes lempi- doom metal -bändieni joukkoon ylläkään.

7/10

Kappalelista:
1. It’s All Grey
2. Revelation
3. I am Nodoby
4. Alcyone
5. Desert of Soul
6. Bitter Awakening
7. Never a Joy

Riti Occultin kotisivut
Riti Occulti Facebookissa

Kirjoittanut: Jyri Kinnari