Riutta – Kaikki On Hyvin
Riutta on Oulussa tehtaileva vuonna 2004 perustettu progressiivista rockia soitteleva yhtye. Nyt heiltä on debyyttialbumi ”Kaikki On Hyvin” ulkona. Mennään suoraan asiaan ja katsotaan siispä, onko albumilla oikeasti kaikki hyvin.
Riutan musiikista tulee ensimmäisenä mieleen kotimaiset kollegat CMX ja Absoluuttinen Nollapiste, osuen jonnekin näiden yhtyeiden väliin. Se ei ole aivan yhtä leikittelevää, eikä nokkelan kuivan huumoripitoista kuin ”Abso”, mutta laulaja muistuttaa vähän Tommi Liimattaa. Progen soittotavasta tulee mieleen CMX, ja välillä mieleen pulpahtaa myös vanha Rush. Soundit ovat hyvin karkeat ja hiomattomat 70-luvun tyyliin, ja varsinkin bassosaundi pörisee kummallisen efektin kautta kitaroiden naristessa liikuttaen kappaleita melko verkkaisesti eteenpäin. Volyymitasot ja tunnelmat vaihtuvat kiitettävästi. Yleiskuva siis on vapaa, hengittävä ja kirkas, mutta samalla kuiva, lievän amatöörimäinen ja kehittymätön. Albumin tunnelma matkaa kuin juna lumen seassa Oulusta Helsinkiin, ja asemalta kaupungin vanhojen talojen seinille kasvaen niitä pitkin ylöspäin kuin köynnöskasvit, kadoten samalla katoilta tummaksi usvaksi ilmaan. Kiitettävän maalailevaa, ajatuksia juoksuttavaa musiikkia siis.
Kappaleet vaihtelevat taajama-alueella kevyesti ylinopeutta ajavista ja äänekkäistä proge-rallitteluista kliineihin musisointeihin ja sieltä avaruusmaisiin instrumentaali/ambient-tunnelmointeihin. Yhtye on mielestäni parhaimmillaan juuri noissa kliineissä fiilistelyissä, kun taas ripeimmissä kohdissa alkaa saundit käydä ärsyttävästi korville, varsinkin liidikitaran sooloillessa alkaa hampaat narskua ja niskaläskit kiristymään. Instrumentaali-tyyliset kappaleet tuntuvat melko turhilta, joten nimikkokappale ja ”Kaupunki Ennen Talvea” tulee hypättyä yli automaattisesti. Mitään lempparikappaletta ei nyt kuuntelukertojen myötä kehity, kun levy ei jaksa oikein pitää kuulijaa otteissaan. Sitä samaa linjaa jatkavat laulut ja sanoituksetkin, jotka eivät tee itsestään suurempaa numeroa, vaan liimautuvat muuhun musiikkiin huomaamattomasti.
Kiinnostuksen ylläpito tuntuukin olevan albumin suurin ongelma. Mitään suuria taikatemppuja ja taituruuksia ei lavalla nähdä, vaan tunnutaan olevan pienessä krapulassa esitetyn jänishattutempun tasolla. Heti ensikosketus yhtyeeseen kuitenkin oli mukavan raikas ja virkistävä, sillä harva yhtye uskaltaa kuulostaa näin raa’alta ja hieman halvaltakin, joten uskon yhtyeelle löytyvän fanittajansakin. Tarkemman tutustumisen jälkeen alkaa silti nopeasti se ensivaikutelma kadota ja ote alkaa hiljalleen irtautua, ja kuten progemusiikille usein on tapana, niin musiikki ensin alkaa hiljalleen kiinnostaa kunnes se alkaa taas ärsyttämään, josta muodostuu inhottava noidankehä. Sanoisin albumin sopivan parhaiten taustalle soimaan kun hoitelet vaikka kotiaskareita, rakentelet ja kasailet jotain tai koetat saada ajatustyön soljumaan kirjoittaessa vaikkapa arvosteluja.
Kovin ristiriitaiseksi siis vetää tämän ensialbumin kohdalla. Riutta ja heidän musiikkinsa ei varsinkaan huono ole ja luulenpa fanien tunnistavan tämän omaksi bändikseen, joten uskon yhtyeen jatkavan tästä eteenpäin ilman ongelmia. Omiin korviini tämä vain ei oikein taitu, vaan kohisee ja poksuu ärsyttävästi, aivan kuin menisi korva tukkoon eikä aukeisi kunnolla lain – ei siis ole minun kupillinen teetä eikä heiniäni. Yhtye ei tunnu taittuvan tarpeeksi ääripäihinsä, vaan jää sinne jonnekin keskialueelle piiloon, vähän kuten ala-asteella jalkapallopeleissä suorituspaineissa pallon kosketusta välttävä nörttipoika. Tämä ei ole oikein taidetta, muttei myöskään tekotaidetta, vaan jotain hieman pakotetun synnytettyä. Kuitenkin ilman, että se yrittäisi olla jotain enemmän kuin miltä se kuulostaa. Eiku mitä vittua yritän nyt sanoa, saatanan ristiriitaista, ai että! Innostuttaa ja vituttaa samaan aikaan tämän arvostelun tekeminen! Pääasia on, että tuntemuksia herää. Haastavaa toki materiaali on, mutta kun se haaste on voitettu, niin palkinto on riittämätön. Kuten ykköskappaleen nimikin sen kertoo, ”Olen nähnyt parempaa”, myös kuullut.
5/10
Kappalelista:
1. Olen nähnyt parempaa
2. Jano
3. Vihan sidon silmiini
4. Kaikki on hyvin
5. Hashima
6. Kaupunki ennen talvea
7. Huomenna hän tulee
8. Kuvasta kadonnut
9. Etsijä
Kirjoittanut: Ville Syrjälä
Mainos päättyy