Riwen – Riwen

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 23.11.2014

Länsinaapurin melusaasteen käyttäminen vertailukohtana on toisinaan kulunut tehokeino, toisinaan suorastaan pakollista. Cult of Lunasta ja Khomasta tuttu laulaja-kitaristi Johannes Persson on tällä kertaa merkannut reviirinsä yhdessä Totalt Jävla Mörkerin hardcore-pataljoonan kanssa. Kun progressiivinen post rock -doom naittetaan monta peninkulmaa suoraviivaisemman hardcore-paahdon kanssa, iskeytyy mielikuvamaailma edellä mainittujen lisäksi Ninen ja Victimsin myrkyttämälle klinikalle. Kolmen raidan vereslihainen EP upottaa kyntensä kuitenkin huomattavasti raadollisemman skandipunkin ytimeen. Parhaimmillaan lähestytään jo taannoin arvostelemani norskipoppoo Martyrdödin pieteettiä.

Ja sitä itseäänhän tämä on: raakaa runttaamista kaunistelemattoman kolkkoihin sävellyksiin nojaten. Pohjolan viima tunkeutuu ytimiin disfearmaisella ”Nature Calls Us Backilla” vastustamattomasti, kun taas ”Values” nostaa tempo- ja misantropialukemat roisisti ylemmäs. EP:n päättävä kuusiminuuttinen ”Karlsgrundet” tarjoaa sen sijaan vastauksen siihen, miksi taustalta löytyvät emoyhtyeet herättivät kovin suuria odotuksia näinkin pikaiselle hardcore-visiitille. Kappale on kuin täydellinen laskelmointi Perssonin yhtyeiden ja muun konkkaronkan, crustia lähentelevän ärhentelyn välimaastosta. Mikä kummallisinta, kyseessä lienee eräs parhaita yksittäisiä genrensä soundtrackeja koskaan. Vieläkin oudompaa on, että biisitrio on laatunsa, järkevän kappalejärjestyksensä ja juurevan tuhovoimaisuutensa ansiosta malliesimerkki siitä, kuinka ruokahalua jätetään tulevaa julkaisua varten tolkuttoman paljon. Enpä olisi uskonut.

”Riwen” on kolme kertaa enemmän kuin osiensa summa potenssiin kolme. Niin paljon kuin tässäkin tekstissä luetelluista yhtyeistä pidän, täytyy toivoa ajankäytön tarjoamien mahdollisuuksien olevan riittävät, jotta saamme nauttia lisää ensiluokkaista barrikadien terrorisointia. Kerta kerran jälkeen sitä vain ihmettelee, miten kolmeentoista minuuttiin voi tiivistää näin onnistuneesti ruotsalaisen aggression parhaat puolet. Kertokaahan jätkät, miten näitä perinteitä voisi jalostaa toimimaan yhtä oivallisesti lahden tälläkin puolen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen