Rob Halford muistelee 25 vuotta vanhaa oikeudenkäyntiä
25 vuotta sitten Judas Priestin jäseniä syytettiin kahden pojan kuolemasta. Vuonna 1985 James Vance ja Ray Belknap molemmat ampuivat itseään haulikolla kuunneltuaan Judas Priestin ”Stained Class” -albumia. Belknap kuoli, mutta Vance jäi henkiin ja kärsi pahoja vammoja. Hänkin kuoli muutaman vuoden myöhemmin. Vance väitti myöhemmin Judas Priestin musiikin innoittaneen heitä ja niinpä hänen perheensä päätti haastaa yhtyeen oikeuteen. Väitettiin, että kun kyseisen albumin kuuntelee takaperin, sillä voi kuulla itsemurhaan kehottavia viestejä kuten ”try suicide” ja ”let’s be dead”. Lakimiesten mukaan ”Better By You, Better Than Me” -kappaleessa käskytetään sanoin ”do it, do it, do it” ja tuon kappaleen väitetään lopulta aiheuttaneen tapahtuneen. Vance kertoi asianajajilleen, että he kuuntelivat Judas Priestiä ja yht’äkkiä saivat itsemurhaan kehottavan viestin ja kyllästyivät elämään. Belknapien asianajajan mukaan shakkikerhojen jäsenet eivätkä matematiikan ja muiden tieteiden tohtorit kuuntele tällaista musiikkia, jolla yritetään vedota syrjäytyneisiin teineihin. Hänen mukaansa vain koulunsa keskeyttäneet, nistit ja alkoholistit kuuntelevat sitä. Lopulta Judas Priestin jäsenet kuitenkin todettiin syyttömiksi.
Judas Priestin laulaja Rob Halford on muistellut kyseistä tapausta RollingStone.comin haastattelussa. Halford kertoo muistavansa sen kuin eilisen, sillä se on niin vahva muisto. Asian käsittely kesti kuukauden ajan. Hän muistaa paikallisten metallifanien uskomattoman tuen, jota he saivat joka päivä. Oikeussalissa tunnelma taas oli surullinen ja jännittynyt. Hän vertaa tapausta elokuviin, joihin voidaan piilottaa viestejä, jotka menevät niin nopeasti ohi, ettei niitä voi huomata tietoisesti, mutta jäävät alitajuntaan. Musiikissa niin ei kuitenkaan voida tehdä, sillä sanat on oikeasti kuultava. Eikä niitä tietenkään voi kuulla, jos niitä ei ole. Halford olisi halunnut puhua asiasta kahdestaan poikansa menettäneen äidin kanssa, mutta näin ei koskaan kuitenkaan tapahtunut. Oikeistolaiset äärikristityt ryhmät vakuuttivat, että Judas Priestin jäsenet ovat syyllisiä. Halford ja muut jäsenet olivat lopputulokseen samaan aikaan sekä helpottuneita, että pettyneitä, sillä tuomari ei tarkalleen ottaen sanonut, että syyttäjän väittämät asiat eivät tapahtuneet, vaan että asia on epäselvä ja hänen mielestään bändi ei laittanut niitä sanoja kyseiseen kappaleeseen, mutta sanojen kuuleminen aiheutti tämän koko tragedian.
”It feels like it was just yesterday, because it’s such a strong memory. I remember walking up the steps every day at the courthouse in Reno, and feeling the incredible fan support that we had every day. All the local metalheads were there, chanting and holding up signs calling for us to be exonerated. And then there was just the tension and the sadness in the courthouse, because at the heart of the matter were these two guys that lost their lives tragically. These two boys were massive Priest fans, and that made it even more heart-wrenching that this terrible combination of the night and the drugs and the booze and their state of mind turned into something quite terrible.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
”Either way, my interpretation of subliminal messages as we presented it was how in the old days you’d go to a movie and someone would insert a frame of film that suggested you buy popcorn. But even then, it was real and it was physical, because you could take that frame and go, ’Look, there it is.’ You can’t do that with words, because you have to actually hear them. And then if you can hear them, then how can they be subliminal or subconscious, like in a dream?”
”It’s a very, very intriguing subject matter, built in psychology. But I haven’t got a clue. I’m just a fucking singer in a heavy-metal band. We were baffled by some of the things that were coming out in the courtroom.”
”I really wanted to go over to the mother of the boy who killed himself and give her a hug, and say, ’I’m sorry for the loss of your kid. Let’s go have a coffee and talk this over.’ But I think the deeper end of the story was that the people who were working for her in terms of prosecution was a very tangled web, because we heard there was a kind of infiltration from the extreme, right-leaning Christian groups that were urging them to pursue the case, telling them that we were responsible. But I would have loved to have just had the opportunity just to be with that family and let common sense prevail and talk it out. But you can’t, because it’s obviously a highly charged, emotional circumstance when you’ve lost your children. You’re bound to be angry. You’re bound to be upset. You’re bound to be looking for some explanation.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy
”When the verdict came in, we were relieved but also a little disappointed. The judge left the door open to some extent. He didn’t flatly say, ’What the prosecution was suggesting actually did not take place.’ He basically said, ’Look, this is still a nebulous area, but it is my opinion that this band did not put these words onto this song and the outcome of those words created this tragedy.’ So we as a band were exonerated, but the whole thing as far as what subliminal messages have the potential to do was left in limbo. It would be horrible to think that it might occur again, but you just have to wait and see.”
