Robin McAuleyn ”Souldbound” on mukiinmenevä kokonaisuus
Robin McAuleyn edellisestä albumista on ehtinyt vierähtää reilu kaksi vuotta. Irlantilaissolisti julkaisi toissa vuonna ”Alive”-pitkäsoiton, joka ryöppysi rosoista hard rockia ja jopa syvällisiä sanoituksia. Sanonta ”vanha koira ei opi uusia temppuja” on siinä mielessä paikkansa pitävä, ettei McAuleyn viimeisimmältä albumilta kannata odottaa mitään muuta kuin raskasta rockia.
Irlantilaissolisti on jättänyt äänellään jäljen musiikin historiaan, ja McAuleyn nimi on tae laadukkaasta rockista. Mahtipontisen kannen omaava ”Souldbound” on näyttävä näky, eikä albumin sisältökään ole vaatimattoman kuuloinen. Kuulija pääsee tuttuun tapaan ihastelemaan vokalistin väkevää äänenkäyttöä, josta löytyy edelleen tuttua melankolisuutta. ”’Til I Die” avaa pitkäsoiton uhmakkaasti ja jää pyörimään mieleen. Samoin tekee ”Crazy”, joka onnistuu kertosäkeistöissä porautumaan mielen syövereihin. ”Wonder Of The World” tuo albumille pehmeämpää sävyä surumielisyyttä unohtamatta, ja ”Bloody Bruised And Beautiful” nostattaa ilmoille vielä kerran voiman tuntua.
”Soulbound” ei kykene antamaan kuulijalle aivan yhtä väkevää kokemusta kuin edeltäjänsä. Siinä, missä ”Alive”-albumilta oli löydettävissä pohdiskelevia sanoituksia ja useita tarttuvia kappaleita, tuntuu ”Soulbound” tasaisemmalta ja vähemmän särmikkäältä. Se on sääli, sillä Robin McAuleysta voisi irrota enemmänkin. ”Soulboundin” kohdalla palaset eivät ole kuitenkaan loksahtaneet niin hyvin paikoilleen kuin soisi, ja tuloksena on lähinnä mukiinmenevä kokonaisuus.
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
Mainos päättyy