Rock In The City saapui Poriin – osa 1/2

Suomen suven vuoden 2020 hieman erilainen festarikausi sai onneksi jatkoa, kun RH-Entertainment toi Rock In The City -festivaalinsa Poriin. Joensuun RITC-festareiden jälkeen kun peruttiin Jyväskylän kekkerit, niin alkoi pieni jännitys siitä, kuinka mahtaa Porin viikonlopun käydä. Festarit kuitenkin tiedottivat hyvissä ajoin mm. sosiaalisessa mediassa, että Porin järjestelyt jatkuu normaalisti ja tilaisuus tullaan järjestämään viranomaismääräysten mukaisesti. Kuinka nämä viranomaisvaatimukset sitten näkyivät tavalliselle elävän musiikin kuluttajalle? Alueella oli runsaasti käsidesiä tarjolla, pöytäryhmiä oli normaalifestareista poiketen huomattavasti enemmän ja Kirjurinluodolta oli peräti kahden hehtaarin alue rajattuna tapahtumalle. Tämä varmisti sen, että jokainen vierailija pystyi halutessaan juhlimaan turvavälit huomioon ottaen.

Kotiteollisuus polkaisi juhlat käyntiin perjantaina kello 15:30. Yhtyeen solisti Jouni Hynynen totesi heti alkuun, että ”Katsotaan mitä tästä tulee, koska kyllä te tiiätte”. Ja yleisö tiesi, mistä kyse. Juuri edellisenä päivänä oli Kotiteollisuuden pitkäaikainen bussikuski ja ystävä Heikki ”Hese” Tolonen poistunut reissumiesten taivaaseen. Hesen poismeno oli vahvasti läsnä lavalla, mutta keikka soljui silti omalla painollaan vahvasti eteenpäin. Keikan alkupuoliskolla Hynynen, kitaristi Miitri Aaltonen sekä basisti Janne Hongisto saivat lavalle seuraksi ampiaisen, jonka Hynynen risti perskärpäseksi. Onneksi tuo pisteliäs otus ei häirinnyt sen suuremmin yhtyeen esitystä. Kotiteollisuudelta saimme kuulla mm. hittikappaleet ”Raskaat veet”, ”Helvetistä itään” ja ”Tuonelan koivut”. Yhtye päätti festareiden avauksen kappaleeseen ”Minä olen”. Jo tässä vaiheessa festareiden avauspäivää oli yleisöä saapunut paikalle mukavasti, ja helteinen auringonpaiste helli musiikin ystäviä.

Seuraavana lavalle asteli Andy McCoy yhtyeineen. Setti alkoi ”21st Century Rocks” -kappaleella, joka oli selvästi mieluinen Andyn omalle fanikunnalle. ”Tragedy”-biisin aikana totesinkin eräälle kanssajuhlijalle, että kyllähän se Andy osaa vaan soittaa helvetin hyvin. Harva saa samanlaista legendan statusta jo eläessään. Andy totesi eräässä välispiikissään osuvasti: ”Tää ei oo mikään iskelmäbändi, tää on motherfucking rock ’n’ roll!”

Andyn jälkeinen slotti oli omistettu kuopiolaiselle industrial metalin kotimaiselle suurnimelle – Turmion Kätilöille. Keväällä julkaistun, Suomen virallisen albumilistan ykköseksi singahtaneen levyn ”Global Warning” avausraita ”Naitu” toimi myös keikan aloituksena. Roisista ja energisestä lavashow’staan tunnettu bändi starttasi festarit myös pyrotekniikan osalta, kun komeat liekit lämmittivät iloisesti tanssahtelevaa festariyleisöä. Uskon, että pyrot olisivat päässeet vieläkin paremmin oikeuksiinsa, mikäli esiintymisaika olisi ollut paria tuntia myöhemmin auringon laskiessa.

Turmion Kätilöiden keikan aikana päätimme testata alueelta löytyvän Sky Barin, jossa yleisön oli mahdollisuus päästä yläilmoihin CRAMOn saksinosturilla. Erittäin ystävällinen henkilökunta oli tarkkana turvallisuusasioista, minkä ansiosta myös meidän korkeanpaikankammoinen valokuvaajammekin tunsi olonsa yläilmoissa ihan turvalliseksi. Fiilistelimme nosturin lavalta kappaleen ”Dance Panique”, jonka jälkeen oli aika palata maan tasalle. Ihan hauska lisä festareihin tämä Sky Bar; voin ainakin oman kokemukseni perusteella ehdottomasti suositella käyntiä yläilmoissa!

Turmion Kätilöiden solistit Saku ”Shag-U” Solin sekä Petja ”MC Raaka Pee” Turunen kyselivät jengiltä kuulumisia ja kehuivat yleisön helvetillisiä turvavälejä. Lisäksi he vitsailivat rankasta festarikesästä, kun nyt oli peräti kolmas ja samalla viimeinen festariviikonloppu menossa. Settilistaan kuului uusimmalta albumilta myös mm. kappaleet ”Kyntövuohi” sekä ”Sano kun riittää”. Yhtyeen aikasemmilta albumeilta settiin mahtui mukaan esimerkiksi hitit ”Suolainen kapteeni”, ”Pyhä Maa” ja tietenkin ”Teurastaja”.

Sitten esiintymisvuoron sai kotimainen thrash metal -suuruus Mokoma. Tämä oli itselleni se keikka, jonka päätin fiilistellä eturivistä käsin. Ennen keikan alkua ehdin haastattelemaan eturivin kahta festarivierasta, Mikaelia Lohjalta ja Robinia Nummelasta. Rock In The City Porissa oli kuulemma heidän kesän ainoa festarinsa, johon he olivat ostaneet liput heti siinä vaiheessa, kun järjestäjäorganisaatio ilmoitti RITC:n rantautuvan kolmeen eri kaupunkiin (Joensuu, Jyväskylä ja Pori). Vaikka he olivatkin kahden kesken lähteneet nauttimaan musiikin ilosanomasta, oli heillä Porin Yyterin mökillä odottamassa isompi, reilu kymmenen hengen seurue. Tiedustelin myös fiiliksiä tästä COVID-19-tilanteesta, johon he tokaisivat, etteivät ole yltiöpäisesti huolissaan. THL:n suositukset ovat tulleet todella tutuksi, ja on hyvä asia, että ihmisten turvallisuuteen panostetaan, mutta liika holhoaminen ei toimi. Entäpä mikä sitten sai nuoret miehet lähtemään festareille Poriin? Vastaus tuli yhteistuumin: ”Helvetin hyvä kattaus ja erityisesti Mokoma”.

Siispä Mokoma lavalle ja keikka käyntiin! Ensimmäiset kaksi vetoa, ”Pimeä aine” ja ”Kesytä perkeleet”, kärsi pienistä ääniongelmista, sillä solisti Marko Annalan mikrofoni ei oikein kuulunut kunnolla. Onneksi mikki lähti kuitenkin paremmin pelittämään, kun ”Ihmissokkelo”-albumin nimikkobiisi lähti soimaan setin kolmantena kappaleena. Seuraavan biisin, ”Sydänjuuret”, aikana lavalla piipahti myös Kotiteollisuuden Janne Hongisto moikkaamassa Lappeenrannan ystäviään. Meno oli jälleen lavalla vauhdikasta ja vaikka usein kuuleekin tutuilta ja tuntemattomilta kommentteja, että Mokoma on joka festareilla, niin itselleni se ainakin sopii oikein mainiosti. En ole ollut vielä tähän mennessä yhdelläkään huonolla kyseisen bändin keikalla.

Marko Annala otti myös välispiikeissään yleisöön kontaktia. Hän esimerkiksi kommentoi fanille, jolla oli suositusten mukaisesti kasvomaski yllään: ”Sie joko laulat mukana tai jauhat purkkaa, kun tuo maski liikkuu tuolleen.” Fiilis oli iloinen niin lavalla kuin yleisön joukossa. Saimme nauttia myös hieman harvemmin livenä kuullusta herkusta, kun yhtye soitti ”180 astetta” -albumilta kappaleen ”Uskalla elää”. Setti sisälsi myös monia takuuvarmoja hittejä, kuten ”Lunnaat”, ”Kuollut, kuolleempi, kuollein”, ”Hei hei heinäkuu” sekä ”Kuu saa valtansa auringolta”. Kaiken kaikkiaan loistava keikka!

Mokoman jälkeen lavan otti haltuun toinen Sakara Records -tallin yhtye, eli Stam1na. Avausbiisinä yleisö sai heti kaipaamaansa troppia, kun ”Lääke”-biisi innoitti yleisön mukaan yhteislauluun. Lemin lahja kotimaiselle metallimusiikille oli erittäin kovassa keikkakunnossa. Muutama juhlija yleisöstä kertoikin, kuinka juuri Stam1na oli ollut heille suurin syy lähteä Porin Kirjurinluotoon nauttimaan musiikin ilosanomasta. Täysin ymmärrettävää.

Antti ”Hyrde” Hyyrynen vitsaili lavalla, että heidän piti ottaa Hynynen mukaan laulamaan ”Gaian lapsi” -kappaleeseen Anna Erikssonin osuudet. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan saimme nauttia Hynysen läsnäolosta vasta setin loppupuolella, kun ”Panzerfaust” kajahti ilmaan. Ennen tätä pääsin todistamaan sympaattista kolmen hengen moshpittiä kappaleen ”Sudet tulevat” aikana. Hienoa nähdä, kuinka ihmiset osaavat nauttia musiikista huolimatta maailmalla vellovasta pandemiasta. Setin lopetusrallina kuultiin vielä ”Viisi laukausta päähän”, ja tuon biisin aikana huomasin, että omakin ääneni oli kadota johonkin. Stam1na tarjoili illan aikana yleisölle myös muita loistavia biisejä, kuten ”Merestä maalle”, ”Kadonneet kolme sanaa”, ”Pala palalta” sekä radiosta paljon soittoaikaa saaneen kappaleen ”Enkelinmurskain”. Tämän energisen menon, upeat pyrot sekä valot, yleisön mahtavan fiiliksen ja kaikki voisi kiteyttää yhteen sanaan: täydellistä.

Perjantai-illan viimeisenä esiintyjänä saimme nauttia vielä kunnon power metalista, kun Beast In Black saapui lavalle. Jos äsken Stam1nan keikalla oli kovat pyrotekniikat ja liekit, niin sitä se oli myös lähes koko Beast In Blackin vedon ajan. Kolmannen kappaleen, ”Beast In Blackin”, aikana löysinkin jo itseni keskeltä mukana juhlivaa yleisöä. Saatoin haistaa nenässäni ihanan palaneen kerosiinin tuoksun, ja nautin keikasta todellakin jokaisella mahdollisella aistillani.

Beast in Blackin viimeiseen saakka hiottu lavaesiintyminen oli ihailtavaa katseltavaa. Yannis Papadopoulosin laulaessa yhtyeen soittajat nostivat täysin synkronoituna kitarat ja bassot ilmaan. Ja se fiilis, joka oli aistittavissa heidän kaikkien kasvoilta – nämä kaverit selkeästi nauttivat siitä, mitä pääsevät tekemään. Yannis kiteyttikin hyvin ajatuksiani yhdessä illan välispiikissään: ”Mikään ei voi tehdä tätä muuksi, ei striimi tai muu sellainen, vaan tämä on näin elettävä, livenä.”

Setin puolivaiheilla nousi ilmaan suuri määrä kännyköiden taskulamppuja, sillä Beast In Black päätti esittää vain kerran aikaisemmin Suomessa livenä kuullun, rauhallisen ja tunnelmallisen kappaleen ”Oceandeep”. Kyseisen biisin aikana eräs pariskunta tanssi priority-alueella lähekkäin ja liimautui toisiinsa; rakkaus oli vahvasti läsnä.

Ilta oli saapunut siihen vaiheeseen, että päätimme lähteä valokuvaajan kanssa lataamaan akkuja seuraavaa festaripäivää ajatellen. Kuitenkin matkalla pois alueelta huomasin, että olin sitten päättänyt jättää kotiavaimeni johonkin. Tästä minulla oli onneksi erittäin hyvä ajatus, missä avaimeni sijaitsevat, joten juoksin pikaisesti takaisin alueelle. Onnekseni anniskelupisteen ystävällinen henkilökunta ojensi minulle avainnippuni takaisin, jolloin kotiutuminen on huomattavasti helpompaa. Päätän perjantai-illan raporttini kiittämällä lämpimästi koko tapahtumassa työskennellyttä henkilökuntaa. X-Sec Groupin ystävälliset järjestyksenvalvojat, iloiset anniskelupisteen myyjät sekä monet muut mahdollistivat turvallisen sekä onnistuneen festarielämyksen meille kaikille.

Pääset tästä katsomaan lisää huikeita kuvia perjantailta.

Teksti: Harri Kuulas
Kuvat: Sami Hinkkanen