Rock In Vienna, osa 1: Rammstein ja 30 tonnia räjähteitä

Kello lähestyy yhdeksää, ja aurinko laskee Tonavan yllä.  Ympärilläni on hieman yli 45 000 ihmistä, henkilökohtainen tilani on rajattu suurin piirtein yhteen neliösenttimetriin. Tonavan keskellä olevalle saarelle rajattu festarialue on muuttunut valtavaksi, ihmiskäyttöiseksi aromipesäksi. Ympäröivistä ihmisistä hohkaa ruuminlämpöä ja outoja hajuja: hikeä ja appelsiinin tuoksua. En halua edes tietää, kuka tai mikä tuoksuu appelsiinilta tällaisissa olosuhteissa.

Päivämäärä on 3.6.2016, ja on Wienissä järjestettävän Rock In Viennan ensimmäinen ilta. Kaikki nämä ihmiset ovat tulleet katsomaan Rammsteinia. Muutaman vuoden horroksestaan herännyt industrial metalin jättiläinen soitti Euroopan-kiertueensa ensimmäisen keikan edellisenä iltana Italiassa, ja tunnelma on odotuksesta sähköinen. Kuten aiemmasta kuvailusta saattoi tulla ilmi, olivat olosuhteet nyt kaukana ihanteellisista. Jäin ihmismassaan jumiin, kauaksi lavasta. Kiitän hiljaa mielessäni minulle siunaantunutta pituutta, sillä lyhyempi ihminen ei täältä edellä seisovan selkää pidemmälle näkisi.

Sitten alkaa tapahtua. Lavan vieressä oleville näytöille ilmestyy minuuttiin ajastettu sekuntikello. Viimeiset kymmenen sekuntia heijastetaan lavan edessä olevalle verholle. Ykkösen jälkeen punainen savupanos räjähtää lavan edestä ja verho tippuu. Rammstein on palannut.

Keikka avataan parhaalla mahdollisella tavalla: uudella materiaalilla. Edellisenä päivänä ensi-iltansa saanut ”Ramm 4” on bändin aiempaan katalogiin viittaava ralli, jonka tamppaava rytmi ja ”Ramm-stein”-huudot riehaannuttavat yleisön hetkessä. Biisinä ”Ramm 4” ei ole kummoinen, mutta sen symbolinen arvo on sitäkin tärkeämpi. Rammstein ei nimittäin ole vuoden 2009 jälkeen julkaissut juuri muuta kuin jämämateriaalia.

Aloituskappaletta lukuunottamatta ei muuta uutta materiaalia valitettavasti ole luvassa. Huoleen ei kuitenkaan ole aihetta, sillä kiertueen settilista sisältää monia muita tärppejä. Faneja hellitään muun muassa Depeche Moden ”Stripped”-coverilla sekä B-puolena julkaistulla ”Hallelujalla”. Molemmat kappaleet lukeutuvat keikan tähtihetkiin. ”Stripped” yltää –  solisti Till Lindemannin äärimmäisen härskistä aksentista huolimatta –  ajoittain jopa aavemaiseen kauneuteen. Lisäksi muutamalle kappaleelle on annettu uutta eloa. ”Du Hast” on saanut uuden intron ja ”Ohne Dich” kuullaan tällä kiertueella akustisena. Jälkimmäinen oli esityksenä vielä ontuva, mutta korjaantunee kiertueen edetessä.  Muutoin keikka vedetään totuttuun tapaan: suurimmat radiohitit kolutaan varmalla ja tiukalla otteella läpi.

Huomaan miettiväni, miksei rumpali Christoph Schneider saa lainkaan ansaitsemaansa ylistystä. Mieshän on loistava! Schneiderin tarkka rumputyöskentelu on yhtyeen soundin selkäranka, joka vie kappaleita eteenpäin kuin höyryjuna.

Ja sitten on se show. Rammstein on onnistunut luomaan live-esityksistään ilmiön, jollaista ei muualta maailmasta löydy. Pyrotekniikka on aina ollut tärkeä osa bändin esiintymistä. Miltei jokaisen kappaleen aikana jossain suunnassa räjähtää tai leimahtaa. Saksalaisen kuusikon mukanaan tuomilla räjähteillä pystyisi vaikka pyyhkimään pienen vuoristokylän pois maailmankartalta. Sain myöhemmin kuulla tarkat summat: 30,8 tonnia pyrotekniikkaa ja yli 1000 valoammusta kulutetaan kesän aikana. Toisin sanottuna hieman yli viisi tonnia pyrotekniikkaa jokaista bändin jäsentä kohden. Herranjestas! Juuri tämä lavashow asettaa Rammsteinin hieman tukalaan asemaan. Yhtye on kasannut ympärilleen spektaakkelin, joka on kasvanut itse bändiä suuremmaksi. Aivan kuin katselisi viimeisen päälle laskelmoitua koneistoa, jonka rattaat pyörivät kellontarkasti. Improvisointia ei ole siinä missä välispiikkejäkään. Yhtye ei edes yritä ottaa yleisöön kontaktia – Till Lindemann on eräässä haastattelussa todennutkin, ettei pidä ajatuksesta olla ihmisten katseltavana. Lopputuloksena on esitys, joka on äärimmäisen näyttävä mutta jossa yleisö jää ulkopuoliseksi.

Juuri tästä syystä uudet sovitukset sekä vähemmän tunnettujen kappaleiden sisällyttäminen settilistaan ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Yhtyeen kaksi viimeistä keikkaa Helsingissä olivat miltei identtisiä sekä settilistaltaan että esitykseltään. Nyt konsertissa on enemmän livekeikan tuntua. Wienissä nähty Rammstein on vireämpi kuin moneen vuoteen.

Bändi lopettaa tasan puolentoista tunnin mittaisen keikkansa ”Engeliin”, jonka jälkeen ihmisaromipesä alkaa hiljalleen hajota. Alueelta pääse pois vain muutamaa uloskäyntiä pitkin, minä satuin valitsemaan niistä sen kaikkein hitaimman.

Rammstein esiintyy Provinssissa 2.7.2016.

Settilista:

1. Ramm 4
2. Reise, Reise
3. Halleluja
4. Zerstören
5. Keine Lust
6. Feuer Frei!
7. Seemann
8. Ich Tu Dir Weh
9. Du Riechst So Gut
10. Mein Herz Brennt
11. Links 2-3-4
12. Ich Will
13. Du Hast
14. Stripped

Encore:

15. Sonne
16. Ohne Dich
17. Engel

Teksti: Lassi Linnola
Kuvat: Arkistokuva, Reijo Linnola