Rock In Vienna, osa 2: Iggy Pop on elossa ja voi hyvin
On lauantai, Rock In Viennan toinen päivä. Saavun alueelle vasta toiseksi viimeisen esiintyjän aikana, koska muistikuvat edellispäivän ihmisaromipesästä ovat aivan liian tuoreita. Festarialueen porteilla kuitenkin odottaa yllätys: ei jonoa! Edellispäivänä sain odottaa samassa pisteessä yli puoli tuntia, vaikka olinkin pressijonossa.
Eilisestä 45 000 tuhannen ihmisen massasta paikalla ovat tänään edustamassa alle puolet. Eikä mikään ihme – festivaalin toisen päivän ohjelmisto on huomattavasti kevyempää ja vaihtoehtoisempaa ensimmäiseen päivään verrattuna. Järjestäjien ja lipunmyyjien kannalta tapahtuman toinen päivä saattaa olla pettymys, mutta minua ei väkikato haittaa. Näin on parempi, niin kovin paljon parempi.
Permannolta löytyy vaivatta paikka, josta on hyvä näkymä lavalle. Kuulen vierestäni tuttua kieltä. Suomalaisia! Käännyn seurueen puoleen ja alan jutella. Keskustelukumppanini osoittautuvat suomalaisiksi festaripakolaisiksi, jotka ovat tympiintyneet kotimaan festaritarjontaan. Edellispäivän ihmishelvetin keskellä olisin ollut eri mieltä, tänään olen jo hieman vastaanottavaisempaa maaperää tällaisille argumenteille. Sitten taustamusiikki lakkaa ja lavan edessä olevat verhot aukeavat. Nyt on aika lopettaa puhuminen.
The Stoogesin klassikko ”No Fun” lähtee soimaan, ja lavalle loikkii nahkatakkiin sonnustautunut Iggy Pop. Kauhu valtaa mieleni – ei kai Iggy aio vetää keikkaa vaatetettuna? Pelkoni osoittautuu kuitenkin aiheettomaksi, sillä nahkatakki lentää lavan reunalle jo ensimmäisen minuutin sisällä. Ja siinä se on, silmieni edessä: yksi rockhistorian suurimmista aarteista, Iggy Popin paljas ylävartalo. Vartalo, jolle on tehty asioita, joita yhdenkään vartalon ei kuuluisi kokea. Se on kierinyt lasinsirujen päällä, sitä on viillelty rikkinäisillä pulloilla. Se on vuodattanut tuhansien keikkojen hiet sadoissa eri maissa. Se on painautunut lukemattomia ihmisiä vasten ja samalla osaksi pop-kulttuuria. 69-vuotiaan Iggyn yllä se on vuosien löysyttämä ja painovoiman kurittama.
Pahoittelen kenties turhankin graafista kuvailua artistin ulkonäöstä, mutten voi olla näkemättä yhteyttä sen ja illan esityksen välillä. Kuten esittäjänsä, on esityskin riisuttu ja suoraan sanottuna (pahoitteluni, Iggy) ruma. Lavalta on poistettu kaikki ylimääräinen, valot ovat kuin 70-luvulta. Mutta se toimii. Tämä on häpeilemättömän suorasukaista rockia, eikä sen muuta kuulukaan olla. On hauska huomata, miten punkin isoisänä pidetyn Iggyn kapinahenkisyys vain kasvaa iän myötä. Jo hänen olemuksensa on kuin valtava keskisormi kaikelle sovinnaiselle. Ei kenekään 69-vuotiaan kuuluisi olla julkisella paikalla ilman paitaa. Mutta siinä hän on, ja yleisö hurraa. Eikä mikään ihme. Iggy Pop kantaa olemuksensa ja koko show’nsa ryhdillä ja ylpeydellä. Lisäksi hän on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa. Mies juoksee, pomppii ja heiluu lavalla kuin mielipuolinen. Laulukin kulkee oikein kiitettävästi.
Mainos päättyy
Alkukevään haastatteluissa Iggy totesi, ettei soittaisi enää The Stoogesin kappaleita keikoilla. Jonkin aikaa myös näytti siltä. Jotain on kuitenkin kevään aikana tapahtunut, sillä parilla viime keikalla on The Stoogesin materiaalia esitetty jopa viiden kappaleen verran. Settilistalle ovat löytäneet tiensä muun muassa klassikot ”I Wanna Be Your Dog” sekä ”Search And Destroy”. Myös Iggyn soolouran suurimmat hitit ”The Passenger” ja ”Lust For Life” kuullaan – vieläpä peräkkäin. Havaitsen tietynlaisen kaavan: Iggyn energisestä esiintymisestä huolimatta parhaiten toimivat hidastempoiset kappaleet. Esimerkiksi ”Sister Midnight” ja ”Mass Production” muuntuivat taustabändin käsittelyssä järkälemäisiksi teoksiksi.
Keikan edetessä yhä pidemmälle huomaan epäkohdan. Missä on uusi materiaali? Iggy Pop on juuri julkaissut levyllisen erittäin hienoa materiaalia, joka tänä iltana on loistanut poissaolollaan. Ei kai mies häpeä uusia kappaleitaan? Vasta encoren aikana Iggy rohkaistuu esittämään uutta materiaaliaan. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. On ilo huomata, kuinka uudetkin kappaleet muuntuvat lavalla Iggyn omiksi. ”Post Pop Depression” on Queens Of The Stone Agesta tutun Josh Hommen tuottama ja osittain myös säveltämä. Levyllä Hommen ote kokonaisuudesta on tiukka, välillä liiankin. Lavalla ei kuitenkaan ole väliä, kuka kappaleet on säveltänyt. Tänä iltana ne ovat Iggyn, eivät kenenkään muun.
Keikan lopettaa ”Paraguay”, jonka finaalissa Iggy haistattaa vitun jokaiselle kuulijalle ja kehottaa jokaista läppärin omistajaa tunkemaan kyseisen elektroniikkalaitteen perseeseensä. Keikka on ohi ja poistun alueelta tyytyväisenä. Vuosi 2016 ei ole ollut hellä rockin suuruuksia kohtaan. Moni hyvä mies on poistunut keskuudestamme. Mutta Iggy Pop on elossa ja voi hyvin. Olkaamme iloisia siitä.
Iggy Pop esiintyy Flow Festivalilla 12.8.2016.
Mainos päättyy
Settilista:
1. No Fun
2. I Wanna Be Your Dog
3. The Passenger
4. Lust For Life
5. Skull Ring
6. Sixteen
7. Five Foot One
8. 1969
9. Sister Midnight
10. Real Wild Child (Wild One)
11. Nightclubbing
12. Some Weird Sin
13. Mass Production
14. Search And Destroy
15. Down On The Street
Encore:
16. Sunday
17. Break Into Your Heart
18. Gardenia
19. Neighborhood Threat
20. Paraguay
Mainos päättyy
Teksti: Lassi Linnola
Kuvat: Rock In Vienna / Florian Matzhold