Rockfestin artistit esittelyssä: Sara

Kaaoszine toteuttaa viimevuotiseen tapaan yhteistyössä Rockfestin kanssa artikkelisarjan, jossa esitellään vielä suurelle yleisölle tuntemattomia, mutta kovassa nosteessa olevia yhtyeitä festivaalin esiintyjäkaartista. Artikkelisarjan viidennessä osassa esittelyvuorossa on kotimainen Sara.
Mistä ja milloin bändi sai alkunsa?
Sara: Kaskinen 1996
Mitkä ovat olleet huippuhetkiä tähänastisella urallanne?
Sara: Hetkemme Jared Leton huulilla 2008 Helsingin jäähallissa.
Mitkä yhtyeet ovat toimineet bändinne suurimpina musiikillisina esikuvina?

Sara: Guns N’ Roses ja Metallica innoittivat alussa. Deftones, Kent, Stabbing Westward ja Tool ohjasivat meidät nykyiselle polulle. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja matkan varrella vaikutteita on imetty sieltä ja täältä.

Rockfestillä yleisössä tulee olemaan myös sellaisia katsojia, joille musiikkinne on täysin vierasta. Mistä levystä tai kappaleesta yhtyeeseen tutustuminen kannattaisi aloittaa?
Sara: Totta kai pitää nimetä meidän viimeisin pitkäsoitto eli ”SUMMA”. Se nimensä mukaan summaa Saran tämän hetken olemuksen aika täydellisesti. Ja jos kuuntelet sieltä vain yhden biisin, kuuntele ”Tahto”.
Löytyykö tämänkertaisesta esiintyjäkaartista paljon sellaisia kollegoita, joiden keikat haluatte käydä tarkastamassa?
Sara: Kingston Wall kiinnostaa. Stam1na on livenä tosi kova. Ja tietysti Don Huonot. Tekniikan kaverit menee aika varmasti kattoon The 69 Eyesin, se on niiden suuri suosikki.
 Jos saisitte valita Rockfestin bändikattauksesta yhden yhtyeen, jonka kanssa lähtisitte yhteiskiertueelle, kuka tai mikä se olisi ja miksi?
Sara: Diablo, koska Rainer Nygård.

Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia festarikokemuksianne bändinä, joko hyvässä tai pahassa?
Sara: Provinssissa soitettiin heti Rammsteinin jälkeen 2002. Silloin päälavaa vastapäätä sijainneessa Rytmi-teltassa oli siinä kohtaa upea vetää. Se miten yleisö reagoi kun astuimme lavalle, on jäänyt elävästi mieleen.
Toinen muisto on Qstock 2012. Oltiin oltu edellisenä iltana Naamat-festareilla soittamassa ja se festari vei meidät mukanaan ns. syvään päähän. Automatka Keski-Suomesta Ouluun sujui tasoittaessa ja Qstockiin päästessä fiilis oli aika herkillä. Soitettiin sisällä, siellä oli varmaan 40 astetta, orkesteri hyvässä simassa, samoin yleisö, soitto kulki, tunnelma tapissa, kaikki osui aika kohilleen.
Kuinka festariveto eroaa esiintyjän näkökulmasta verrattuna ns. tavalliseen klubi-/baarikeikkaan? Onko eroa esimerkiksi järjestelyissä, valmistautumisessa tai keikkafiiliksessä?
Sara: Paljon uutta yleisöä ja kauhea kiire lavalle ja lavalta pois. Säätämistä enemmän kuin klubikeikalle kaiken perushomman kanssa, mistä passit, missä syödään, mihin ajetaan, missä parkki etc. Mutta kyllä sen festarifiiliksen aistii sitten kun astelee lavalle, ja onhan se hienoa.
Suomi on perinteisesti tunnettu varsinaisena metallin mekkana niin yhtyeiden määrän kuin laadunkin puolesta. Joukkoon mahtuu myös paljon aloittelevia bändejä, jotka vasta unelmoivat ensimmäisestä isosta festarikeikastaan. Minkälaisen neuvon haluaisitte antaa näille uusille tulokkaille?
Sara: Tehkää hyvää musiikkia, omaa musiikkia. Pöllikää juttuja, mutta tyylikkäästi. Astukaa genren ulkopuolelle imemään vaikutteita.

Jos saisitte itse valita, mitä yhtyeitä näkisimme ensi kesän Rockfesteillä?
Sara: Noah Gundersen, Antiklesis, VOLA, IAMX, Pharmakon, Kairon;IRSE!, Deafheaven, Oranssi Pazuzu.
Miltä kesä 2019 näyttää bändille?
Sara: Muutamia festarikeikkoja ja seuraavan levyn materiaalin työstämistä.
Loppuun terveiset Kaaoszinen lukijoille:
Sara: Ostakaa meidän uusi levy, tilatkaa paitoja ja tukekaa independent-artisteja. Lähettäkää rahaa, tilinumero YV.

Kommentoi julkaisua