Rockia laidasta laitaan maailmanlopun helteessä – Rockfest 2019, osa 3/3
Tämän raportin otsikko ei pidä enää Rockfest-sunnuntain osalta paikkaansa, sillä festivaalin viimeiseen päivään mennessä sää oli muuttunut tuuliseksi ja edellispäiviä huomattavasti viileämmäksi. Auringonpaisteesta ja sateettomuudesta saatiin kuitenkin yhä nauttia, vaikka edellisyönä puhjenneen flunssan johdosta en viimeisenä festaripäivänä jaksanut keskittyä kuin Lordin, Def Leppardin ja KISSin keikkoihin.
Lordin suosio Suomessa on viime aikoina alkanut osoittaa varovaisia elpymisen merkkejä. Viime joulukuun loppuunmyyty keikka Helsingin Tavastialla, Rockfestissä juuri todettu lämpimän vastaanoton saanut esitys ja loppuvuodeksi varmistunut paikka Beast in Blackin lämppärinä Helsingin jäähallilla herättävät varovaisia toiveita, että se surullisenkuuluisa euroviisukrapula alkaa vihdoin ja viimein olla ohi. Lordille varattu reilun tunnin soittoaika Rockfestin päälavalla riitti bassosoolo mukaan lukien neljäntoista kappaleen esittämiseen, ja vaikka suuri yleisö antoikin suurimmat hurraat vanhoille ja tutuille veisuille, oli kokonaisuudessaan keikan tunnelma hyvinkin nousujohteinen. Mr. Lordin lepsakat suomenkieliset välispiikit, päivän pääesiintyjä KISSin hehkutus ja basisti Oxin viimeinen esiintyminen Suomessa olivat sellaisia seikkoja, jotka takasivat yhtyeelle ansaitut sympatiapisteet. Lordi ei sunnuntain päälavan ensiesiintyjänä ollut tullut paikalle nöyristelemään, vaan tuhtia hard rockia siivittivät komeat rekvisiitat, kipinäsuihkut, paukut ja pyrot. Viimeisenä soitetun ”Hard Rock Hallelujahin” jälkeen Ox jäi muun bändin poistuttua jättämään yleisölle pidennettyjä jäähyväisiä. Nähtäväksi jää, miten 14 vuotta yhtyeessä toimineen härkämonsterin poisjääminen vaikuttaa Lordin soundiin ja imagoon tulevaisuudessa.
Rockfest-sunnuntaina esiintyneistä rockin dinosauruksista Def Leppard veti pisimmän korren. Nämä brittiherrasmiehet soittivat Hyvinkään lentokentällä oikein rennon ja hyväntuulisen keikan, jolla tympeä ja ylimääräinen rokkikukkoilu loisti poissaolollaan. Toki solisti Joe Elliott välillä huudatti yleisöä, mutta hänen yrityksistään puuttui se väkinäisyys ja ylimielisyys, joka paistoi läpi monien muiden festareilla esiintyneiden otteista. Koko yhtye oli hyvässä vireessä, ja 75 minuuttia oli juuri sopiva soittoaika tälle bändille. Neljätoista biisiä käsittänyt setti huipentui encorekaksikkoon ”Rock of Ages” ja ”Photograph”.
Mainos päättyy
Rockfestin kolmas inkarnaatio alkoi olla viittä vaille taputeltu, mutta sitä ennen sanansa oli sanottavanaan yhdellä rockhistorian suurimmalla ja kauneimmalla, nimittäin KISSillä. Vaikken koskaan yhtyeen musiikkia liiemmin ole kuunnellut, on se kuulunut omalle must see -listalleni lähes niin kauan kuin musiikista olen ylipäätään välittänyt, niin yleissivitykseen kuuluvasta orkesterista on kyse. Viimeisenä Rockfest-päivänä kello 23:00 käynnistyi reilut kaksi tuntia kestänyt spektaakkeli, joka tarjosi niin huikeita elämyksiä kuin tuskastuttaviakin hetkiä. Keikan avannut ”Detroit Rock City” osoitti kupletin juonen saman tien, kun kipinäsuihkujen ja pyrojen reunastamana kolmikko Paul Stanley, Gene Simmons ja Tommy Thayer laskeutuivat estradille lavarakenteiden korkeuksista. Kahdenkymmenen biisin keikalla musiikin ohella pääroolia näyttelivät huikea lavashow ja Paul Stanley välispiikkeineen. Varsinkin Stanleyn puhuessa yleisölle kävi tuskallisen selväksi, kuinka huonoon kuntoon miehen ääni on päässyt. Pahimmillaan Stanley kuulosti äänenmurrokselliselta teiniltä, eikä tilannetta helpottanut välispiikkien ajoittainen ylivenytys ja bändin johtohahmon jokaiseen suuntaan näkyvä ja kuuluva välinpitämättömyys. Kappaleet itsessään toimivat kuitenkin verrattain hyvin, ja itselleni ehdoton kohokohta oli Gene Simmonsin kipparoima ”God of Thunder”.
Encoren alkajaisiksi rumpali Eric Singer varasti show’n itselleen esittämällä sekä pianistin että solistin roolissa kauniin ”Beth”-balladin. Tätä seuranneet pitkän kaavan mukaiset kiitokset enteilivät keikan päättyneen tähän, mutta niin vain yleisö sai kuulla vielä ikivihreät ”Crazy Crazy Nights” ja ”Rock and Roll All Nite”. Ehdottomana loppuhuipennuksena koettiin keikan ja oikeastaan koko festarin päättänyt ilotulitus, jonka myötä lavan videoscreeneille pärähtivät saatesanat ”KISS loves you Helsinki”. Ilotulituksen aikana mielen valtasi haikeus KISSin mahdollisesti viimeisen Suomen-keikan ja ylipäätään festivaalin päättymisestä. Vuonna 2017 Rockfest löi kaikki ällikällä tullen kuin tyhjästä ja ladoten tiskiin Rammsteinin ja Evanescencen kaltaisia artistikiinnityksiä, viime vuonna homma paisui entisestään ja viimeistään nyt se on osoittanut tulleensa jäädäkseen. Edellisvuosilta tuttuja ”See you next year” -banderolleja ei tällä kertaa ulosmenoporteilla nähty, mutta sosiaalisessa mediassa vahvistus festivaalin jatkuvuudesta on jo tullut. Omasta puolestani olen siis nyt jo valmis sanomaan, Rockfest, että nähdään taas ensi vuonna.
Teksti: Ossi Kumpula
Kuvat: Pasi Eriksson, Teemu Siikarla
Mainos päättyy