Rockia uudelle sukupolvelle: Halestorm loppuunmyydyllä Tavastialla
Halestorm on Amerikan Pennsylvaniasta tuleva, vuonna 1997 perustettu hard rockia soittava yhtye. Ensikosketukseni bändiin on vuodelta 2010, kun Rockstar Taste of Chaos -kiertue saapui Suomeen mukanaan Buckcherry, Papa Roach ja Disturbed. Halestorm oli kyseisen illan ensimmäinen artisti, enkä muista keikasta juurikaan mitään. En tutustunut bändiin kiertueen jälkeenkään. Vuonna 2010 Halestormin laulaja Lzzy Hale vieraili Shinedownin ”The Sound of Madness” -levyn deluxe-version ”Breaking Inside” -kappaleella. En tuolloin edes tajunnut, että kyseessä on Lzzy Hale, vaikka pidinkin kappaleesta todella paljon. Lzzy Halen ja Brent Smithin lauluäänet sopivat todella hyvin yhteen.
Vuonna 2010 tapahtuneen ensikosketuksen jälkeen vierähti pari vuotta hiljaisuudessa, kunnes yhtye julkaisi vuonna 2012 ”I Miss the Misery” -singlen. Kyseistä singleä soitetaan vielä tänäkin päivänä todella aktiivisesti radiossa, ja se onkin ainoa kappale, jonka yhtyeeltä tunnistan. Olkoonkin, että kappaleet kuten ”Mz. Hyde” ja ”Familiar Taste of Poison” ovat myös tuttuja kappaleita.
Mainos päättyy
Halestorm on vuoden 2010 keikan lisäksi vieraillut Suomessa omilla keikoillaan vuonna 2013 Nosturissa ja vuonna 2016 Circuksessa ja Tampereen Klubilla. Noista keikoista ainakin Circuksen keikka oli loppuunmyyty kuten myös tällä kertaa Tavastia. Illan lämmittelijäksi oli valikoitunut suomalainen underground-rockia soittava Huuto!. Jos tunnen Halestormin huonosti, niin Huuto! se vasta uusi tuttavuus onkin. En töiden ja bussiaikataulujen vuoksi ehtinyt todistaa kyseisen bändin keikkaa mutta katsottuani YouTubesta pari bändin videota en usko missanneeni mitään maata mullistavaa. Hypätäänkin näinollen Halestormin osuuteen.
Yhtye asteli lavalle tarkalleen sovittuun aikaan ilman mitään sen suurempia introja tai muutakaan. Yhtyeen pukeutuminen pisti ensimmäisenä silmään: oli vihreää puvuntakkia, lierihattua ja nahkatakkia. Rumpali Arejay Halesta tuli paremmin mieleen Batmanista tuttu arvuuttaja kuin rocktähti. Mutta eipä sinne menty asuja arvostelemaan vaan sitä musiikkia. Tavastia oli loppuunmyyty, joten väkeä oli paikalla todella paljon, mikä loi keikalle hyvää tunnelmaa. En aivan täysin ymmärtänyt Halestormin suosion syytä, mutta toivoin sen aukenevan vielä keikan aikana.
Mainos päättyy
Ilta lähti Halestormin osalta käyntiin heinäkuussa julkaistun ”Vicious”-levyn ”Uncomfortable”-kappaleella. Vaikka kappale edustaa bändin tuoretta materiaalia, toimi se yleisöön nähden erittäin hyvin. Lzzy Halen lauluäänestä tuli hiukan mieleen Lita Ford. Ei kuitenkaan niin paljon, että niskakarvat nousisivat pystyyn sitä kuunnellessa. Laulajan äänen pieni raspisuus kuulosti kuitenkin todella hyvältä ja sopi bändin musiikkiin kuin nenä päähän. ”Uncomfortable”-kappaleen jälkeen soitettiin yksi yhtyeen ensimmäisistä suurimmista hiteistä, ”Mz. Hyde”. Meno klubilla yltyi, vaikka omaan korvaan soitto tuntui junnaavaan paikallaan, eikä yltänyt oikein kliimaksiin asti.
”Mz. Hyden” ja ”I Am the Firen” jälkeen palattiin ”Vicious”-levylle parin kappaleen verran. Ennen ”Do Not Disturbin” soittoa Lzzy Hale esitteli vokaalitaitojaan laulamalla accapellana ”I Get Off” -biisiä. Kappaleesta ei laulettu valitettavasti kuitenkaan kuin pieni pätkä, vaikka olisin mielelläni kuunnellut koko kappaleen. Illan aikana”Vicious”-levyltä soitettiin yhteensä kuusi kappaletta, mikä oli erittäin hienoa. Minua ärsyttävät bändit, jotka julkaisevat uuden levyn ja sen jälkeen soittavat tuolta albumilta vain yhden, kaksi kappaletta kyseisen levyn kiertueella.
Bändin soitto oli koko keikan ajan tasaisen hyvää. En osaa sanoa esiintymisestä mitään sen erikoisempaa, täydet kymmenen pistettä on kuitenkin annettava illan miksaajalle. Jokainen lavalla soinut instrumentti kuului todella selvästi, ja varsinkin Lzzy Halen ääni erottui muusta musiikista juuri sopivasti. Lyriikoista sai selvää, mikä on etenkin näin uudelle kuuntelijalle tärkeää.
Mainos päättyy
”Amen” oli illan ensimmäinen biisi, jossa huomasin heiluvani musiikin tahdissa. Siihen saattoi vaikuttaa myös se, että kappaleen loppuun soitettiin pieni osio Ozzy Osbournen ”Perry Masonia”. ”Amen” on kohtalaisen menevä kappale, ja se sai minutkin käyntiin. Seuraavana soitettu hitaamman puoleinen ”Familiar Taste of Poison” ei tosin auttanut tilanteessa yhtään… ”Love Bites (So Do I)” -kappaleen jälkeen bändin soitto oli kuitenkin paljon menevämpää koko loppukeikan ajan, joten jos keikan alku meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jäi keikan loppupuolisko korvien väliin paljon paremmin. Pelästyin kuitenkin ”Love Bites (So Do I)” -kappaleen jälkeistä välispiikkiä, jossa Lzzy Hale lupasi ”baby making” -musiikkia. Se osoittautui kuitenkin valheeksi, kun kappalevalinta olikin ”Mayhem”.
Illan varsinaisen setin lopetti täysin turha rumpusoolo ja ”Freak Like Me”. Yhtye palasi vielä lavalle soittamaan kolme encore-biisiä aloittaen omalla suosikillani ”I Miss the Misery”. Lopullisesti illan päätti ”Here’s to Us” -kappale ja vaaleanpunaisen pantterin teema.
Vaikken ole Halestormin suuri fani, enkä ehkä täysin ymmärrä bändin suurta suosiota, on pakko myöntää, että nautin keikasta etenkin ”Love Bites (So Do I)” -kappaleen jälkeen. En koe bändin tuovan alalle mitään uutta, mutta siitä huolimatta se soittaa omaa rockiaan todella hyvin ja viihdyttävästi ja olisin jaksanut kuunnella bändin soittoa Tavastialla vielä paljon pidempäänkin. Pidän sitä erittäin hyvänä merkkinä ja saattaa olla, että eksyn bändin seuraavallekin Suomen keikalle.
Kappalelista:
Uncomfortable
Mz. Hyde
I Am the Fire
Black Vultures
Do Not Disturb
Apocalyptic
Amen
Familiar Taste of Poison
Skull
Love Bites (So Do I)
Mayhem
Vicious
Drum Solo
Freak Like Me
Encore:
I Miss the Misery
Killing Ourselves to Live
Here’s to Us
Raportti: Marko Valve
Kuvat: Niko Sihvonen