Rockin klassikko- ja kulttialbumi ”Led Zeppelin” saavutti 50 vuoden iän

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 12.1.2019

Jimmy Pagen, Robert Plantin, Jon Bonhamin ja John Paul Jonesin muodostama kvartetti Led Zeppelin julkaisi viisikymmentä vuotta sitten debyyttialbuminsa. Nimettömänä julkaistu albumi, joka mielletään usein ”Led Zeppelin”- tai ”Led Zeppelin I” -nimiseksi, julkaistiin omakustanteisesti ja kitaristi Jimmy Pagen tuottamana. Kun yhtye tuotti levyn itse, sai Led Zeppelin tehdä albumista juuri sellaisen kuin se halusi – mikä olikin varsin hyvä asia.

Koska albumi julkaistiin puoli vuosisataa sitten, on sanomattakin selvää, että hallitseva äänilevyformaatti oli vinyyli. Vinyylin A-puolelle päätyivät reippaasti rokkaava legendaarinen ”Good Times Bad Times” sekä Robert Plantin sydäntä riipivää laulua sisältävä uudelleentulkinta Anne Bredonin ”Babe I’m Gonna Leave You” -biisistä. Kolmanneksi kappaleeksi valikoitui raskaasti laahava, bluesahtava ja aavistuksen psykedeelinen ”You Shook Me”, joka on alun perin Willie Dixonin esittämä. Neljänneksi raidaksi on päätynyt makoisa ”Dazed And Confused”, jonka on taatusti jokainen rockmusiikista kiinnostunut joskus kuullut.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Debyyttialbumin alkupuoli on vahva kattaus, mutta ei B-puolikaan hullumpi ole. ”Your Time Is Gonna Come” on rennosti etenevä ja korvamatomaiset kertosäkeistöt jäävät mieleen kummittelemaan pidemmäksikin aikaa. ”Black Mountain Side” on levyn lyhyin kappale ja täysin instrumentaalinen. Se on sopiva hengähdys, ennen kuin Led Zeppelin vapauttaa aggressiivisen ”Communication Breakdownin”.

Albumin toiseksi viimeinen kappale on jälleen lainakappale Willie Dixonilta, ja sen kyllä huomaa. ”I Can’t Quit You Baby” -kipaleessa on kuultavissa bluesin rytmikkyyttä ja Robert Plantin rääkyvää laulutyyliä. Kyseisestä kappaleesta siirrytään psykedeeliseen ”How Many More Timesiin”, joka on yhtyeen omaa käsialaa. Kappaleesta löytyy psykedeelisyyden ohessa groovia ja pöriseviä riffejä, joiden puolesta siitä voi löytää hieman stoner rockin vivahteita. Liekö kappale ollut myöhemmin yhtenä innoittajana stoner rockin synnyssä?

Led Zeppelinin esikoisalbumi on hieno kokonaisuus, eikä siksi ole ihme, että yhtye herätti sillä aikanaan suurta kiinnostusta. Vaikka albumin A-puoli sisältää enemmän hittejä, myös B-puolelle on tallennettu hienoja kappaleita, jotka osaltaan rakentavat levystä mahtavan kokonaisuuden. Tasapaksuisuudesta tai mielikuvituksen puutteesta levyä ei voi syyttää. Myös albumin kansitaiteeksi valikoitunut palava zeppeliini on mitä oivallisin kansikuva, josta onkin muotoutunut eräänlainen rockin ikoni. Led Zeppelin oli oman aikansa pioneeri, eikä debyyttialbumin tai yhtyeen vaikutusta rockmusiikin historiaan kannata juurikaan kyseenalaistaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen