Rockin soittamista pilke silmäkulmassa ja yhdessä kasvamista – haastattelussa pian kolmannen albumin julkaiseva The Empire Strikes
Kotimainen The Empire Strikes julkaisee 6. syyskuuta kolmannen albuminsa. Kaaoszine tavoitti yhtyeen vokalisti-kitaristi Tommi Tuoriniemen ja jututti herrasmiestä yhtyeen tulevasta julkaisusta. Tämän lisäksi Tommi valotti yhtyeen osallisuutta The Hellacopters -tribuuttialbumiin ja kertoi, mikä häntä muusikkona palkitsee eniten. Luonnollisesti haastattelun lopussa käytiin läpi tulevaisuuden suunnitelmia, joihin tulee sisältymään keikkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Moro Tommi! Vuosi on jo pitkällä, joten haluaisinkin tietää, miten se on sujunut The Empire Strikesin keskuudessa?
Tommi: Alkuvuodesta meille tuli miehistönvaihdosta hieman yllättäen, mutta ei missään draamamerkeissä. Sen lisäksi vuosi on mennyt odotellessa, sillä odotamme uuden albumin julkaisemista ja sen myötä keikoille lähtemistä. Ollaan myös sisään ajettu Haapanen uuteen pestiinsä. Levy äänitettiin jo viime vuoden pääsiäisenä, ja nyt se ollaan julkaisemassa vajaan kuukauden päästä, niin kyllä tässä on saanut venailla, mutta hyvää kannattaa odottaa.
Mainos päättyy
Ymmärrän hyvin, että odotatte levyn julkaisua jo malttamattomina. ”Charm” on yhtyeenne kolmas pitkäsoitto, millainen sen äänitysprosessi oikein oli?
Tommi: Äänitys itsessään oli helppo. Meillä oli muistaakseni kuusi päivää varattuna Magnusborgissa, ja levy äänitettiin samalla lailla kuin edellinen ”High Tide” -julkaisu: livenä pohjat sisään ja sen jälkeen rakennettiin laulut päälle ja muut ylimääräiset soittimet, joita ei muuten keikoilla kuulla. ”Charm”-albumilla voi kuulla mm. viulua ja puhallinsoittimia. Kaiken kaikkiaan kivutonta ja hyvin samantyyppinen kuin edellisen albumin tekoprosessi.
Ehdin kuunnella albuminne kerran läpi ennen haastattelua ja huomasin, että levyllä on myös vierailevia naissolisteja?
Mainos päättyy
Tommi: Kyllä, kaikkiaan kolmessa kappaleessa käy vokalistivieraita pyörähtämässä. ”Blinded by the Lightissa” Sara Kyyhkynen ja Suzanne Jansson sekä itse asiassa pikkusiskoni Katariina Tuoriniemi. Sama kolmikko on myös albumin päätösraita ”I Found My Lovella” laulamassa, ja pikkusysteri laulaa vielä ”Miss Margareth Collins” -kappaleella. ”Amor por la vida hasta la muerte” -kappaleella vierailee myös Eduardo Martínez The Flaming Sideburnsista. Saatiin sellaistakin aikaiseksi.
Tulevan albumin kappaleet ovat varmasti teille jo hyvin tuttuja, kun albumin äänittämisestä on aikaa. Onko levyltä noussut jokin yksittäinen kappale sinun suosikiksi?
Tommi: Joo, erityisesti nämä kolme sinkkua, jotka on nyt laitettu pihalle. Niitä on todella mukava soittaa keikoilla, mikä saattaa johtua siitä, kun niitä on jo soitettu keikoilla. Aika näyttää, mitkä kappaleet levyltä muodostuvat keikkojen vakiokappaleiksi. The Empire Strikesilla on kuitenkin suhteellisen laaja tuotanto, kun on kolme albumia ja pari EP:tä, niin valinnanvaraa kyllä on. Itse pidän tosi paljon tuosta ”Rainmakeristä”. Se on puhdistava kokemus, kun sen pääsee soittamaan. Siinä on kaikkea hyvästi.
Mainos päättyy
The Empire Strikesilla on kohta takanaan kolme albumia julkaistuna ja pari EP:tä. Tuntuuko sinusta, että yhtyeenne on löytänyt nyt soundinsa, vai oletteko jo löytäneet sen aiemmin?
Tommi: Soundillisesti se pohja on siellä livemusiikissa, ja studiossakin pyrimme säilyttämään sen, jotta soundimme livenä kuulostaisi pitkälti samalle kuin levyllä. Emme käytä taustanauhaa tai muita erityisiä efektejä, mikä on mukavaa, koska sitten kaikki on helposti toteutettavissa myös livenä. Soundillisesti ollaan varmaan oltu liki jo debyytiltä saakka sen suhteen, miltä halutaan kuulostaa, mutta biisimateriaali tuntuu muuttuvan ajan kanssa. Ehkä monipuolisempaan suuntaan ja ajatukseen, ettemme halua olla missään yksittäisessä lokerossa.
Silmiini pisti sosiaalisen median kautta, että saitte oman kappaleen hiljattain julkaistulle The Hellacopters -tribuuttivinyylille. Voisitko hieman kertoa tästä, miten päädyitte hommaan mukaan?
Tommi: Baskimaalla vaikuttaa tällainen Espanjan rock-alan hahmo el Capi (Josu Zubeldia), johon tutustuimme toisen EP:n aikoihin Facebookin välityksellä. Hänellä oli pitkäaikaisena haaveena saada tribuuttialbumi The Hellacoptersille, jonka kappaleista pienet bändit vastaisivat. Kuitenkin sen tasoisia, keitä kehtaa katsella ja kuunnella. Meille tämä oli tietenkin ihan huima mahdollisuus, ja levyllä on mukana monia tuttuja ja tuntemattomia nimiä meillekin.
Tuon tribuuttilevyn julkaisu oli aika pitkä prosessi, sillä siihen haettiin pitkään julkaisijaa. Käytännössä meidänkin kappale ehti olla valmiina vuoden päivät, ennen kuin se julkaistiin. Kappale valikoitui sen mukaan, ettei haluttu tehdä itsemurhaa ja valita esimerkiksi ”By The Grace Of Godia”, vaan valitsimme vähemmän tunnetun biisin. Valitsimme sitten ”Heart Of The Matterin”, joka löytyy ”Cream Of The Crap” -albumilta, jolla on muuten tosi kovia kappaleita. ”Heart Of The Matter” on ainakin mulle ja Topille tosi tykittelybiisi.
The Hellacopters on selvästi sinulle tärkeä yhtye. Mikä albumi tai kappale yhtyeen tuotannosta kolahtaa sinulle parhaiten?
Tommi: Mulle The Hellacopters iski ensimmäisen kerran joskus lukiossa vuosituhannen taitteessa, ja ”High Visibility” on mulle se ensirakkaus, joka toimii vielä tänäkin päivänä. ”Toys And Flavours” siltä albumilta toimii aina, ja se on varmasti maailmankaikkeuden kovin rockbiisi.
Hyvä valinta minunkin mielestäni, vaikka en voi sanoa tuntevani yhtyeen tuotantoa ulkoa. The Hellacopters Nicke Anderssonin johtamana on kyllä huikea bändi.
Tommi: Joo, ja tuntuu siltä, että kaikki, mihin se ukko lusikkansa laittaa, niin ei sieltä kuraa ole koskaan tullut. Diggailen kyllä kovasti Imperial State Electriciä ja Death Breathiä.
The Empire Strikes on ollut olemassa jo hyvän tovin. Millaisena näet yhtyeenne uran? Mitkä ovat olleet hienoimpia hetkiä?
Tommi: Minä ja Topi perustettiin The Empires Strikes toisen bändin raunioille seitsemän vuotta sitten ja siitä se lähti. Topin kanssa me ollaan oltu ”naimisissa” sellaiset kymmenen vuotta erilaisissa bändeissä – mikä on musta hyvä vertauskuva. Tässä on saanut kasvaa hyvässä seurassa aikuisemmaksi, jos ei vielä aikuiseksi.
Mielestäni yhtyeemme kehityskaari on ollut mukavan nousujohteista, kun ottaa huomion, että tehdään tätä pilke silmäkulmassa ja olemme kaikki oikeissa töissä. Realiteetit ovat olleet alusta asti kunnossa, joten tätä on ollut mukava tehdä. Parhaimpia hetkiä ovat ne, kun saa huomata, että joku yhtyeen ulkopuoleltakin uskoo tähän meidän juttuun. Yksi siisteimmistä hetkistä oli se, kun päästiin muutama vuosi sitten Fullsteamin keikkarosteriin ja yksi kovimmista keikkamyyjistä tuli luoksemme ja sanoi, että ”teillä on helvetin kova bändi, olisi kiva tehdä teidän kanssa jotain”. Ylipäätään se on parasta, kun joku ulkopuolinen antaa lisää uskoa meidän yhtyettämme kohtaan.
Mitä tulee keikailun suhteen, kuinka kuvailisit yhtyeenne keikkoja?
Tommi: The Empire Strikesin musiikki on hiton hyvää! Keikoillamme välittyy hauskanpito, ei siellä ryppyotsaisena soiteta. Setistämme löytyy raskautta, jonka aikana tukkaa voi heiluttaa lyhyemmälläkin tukalla. Mitä olen palautteita kuullut, niin keikoillamme kyllä viihtyy.
Valmisteletteko keikkasettinne miten valmiiksi vai jätättekö paljon tilaa improvisoinnille?
Tommi: Kyllä me piirretään settilista aika tarkkaan per keikka, sillä soittoaikamme on pääsääntöisesti kolmesta vartista tuntiin. Yleensä soittoaikojen suhteen ollaan tarkkoja paikasta riippumatta, joten kyllä me mietimme puolen minuutin tarkkuudella settilistamme. Meillä on tapana tehdä nopeita vaihtoja ja monesti ilman välispiikkejä, joten kyllä me treenataan sitä mallia varten, mikä tulee keikalle. Meillä on tietty runko, jota käytämme jo ihan pelkästään illan dramaturgian takia. Toki meidänkin tuotannosta löytyy sellaisia kappaleita, joita ei ole ihan helppo kylmiltään vetää, joten sen suhteen tulee ihan ihmisyydenkin rajat vastaan.
”Charm” tosiaan julkaistaan 6.9. ja soitatte samalla levyjulkaisukeikan Helsingin On The Rocksissa. Onko teillä syksyä ajatellen millaisia suunnitelmia?
Tommi: Syyskuun lopussa lähdemme yhdentoista keikan verran kiertämään Espanjaa, Ranskaa ja käydään Sveitsissäkin. Noissa maissa on mukava käydä pyörähtämässä, kun on espanjalainen levy-yhtiö taustalla. Syksylle on tulossa myös kotimaan keikkoja, ja loppuvuodesta lähdemme vielä uudestaan ulkomaille soittamaan.
On todella hienoa kuulla, että kotimaisella yhtyeellä on näin hyvin vientiä ulkomaillekin asti. The Empire Strikesin ura on hyvässä nosteessa, ja haluaisinkin kysyä, mikä olisi seuraava iso etappi jonka haluaisitte saavuttaa?
Tommi: Olisi kyllä hienoa, jos jengi valtamedian puoleltakin löytäisi meidät. Radiosoitto olisi tietenkin hieno asia bändille, sillä se toisi lisää porukkaa keikoille. Toisaalta, ei mua haittaa, jos jokin valtamedia Keski-Euroopassa löytää meidät, kun soitellaan siellä. Lisää vaan kaikkea, antaa vaan tulla, vaikka saavilla kaataen. Ei me olla himmailemassa, vaikka en odotakaan, että oltaisiin ensi vuonna stadionilla soittamassa. Paitsi jos joku kysyy, niin miksei!
Kiitos ajastasi Tommi! Millaiset terveiset haluat lähettää lukijoille?
Tommi: Esiinnymme The Backstabbersin kanssa On The Rocksissa 6. syyskuuta levyn julkaisun merkeissä. Meillä on ollut tapana järjestää erikoistilanteita varten erikoisratkaisuja, niin illan aikana tulee olemaan pienimuotoisia yllätyksiä. Mutta ei oteta housuja pois – vielä ainakaan.
The Empire Strikes Facebookissa
Haastatellut: Aleksi Parkkonen