Rockunelmia monessa maassa – arvostelussa Jay Lewisin omaelämäkerta ”Yöstä valoon”
Jay Lewis on suomalaisen kevyen musiikin parissa mielenkiintoinen hahmo. Hän ollut kärkijoukoissa viemässä suomalaista osaamista maailmalle jo 1980-luvulla, ollut valloittamassa maailmaa USA:ssa hard rockin kulta-aikaan ja myynyt soittamassaan yhtyeessä Suomessa 2000-luvulla enemmän kultaa ja platinaa kuin moni muu artisti. Silti hän on jäänyt suurelle yleisölle vieraammaksi ja lähes mystiseksi hahmoksi.
Mielenkiintoiseksi kirjan tekee muuan muassa Lewisin lahjakas seikkailu erilaisten musiikkityylien parissa, sillä harvoin saa lukea muusikon elämäntarinaa, jossa seikkailevat musiikillisesti ja maailmankatsomuksellisesti niinkin erilaiset ryhmät kuin Bathory ja Yö. Lewis on itse toiminut kirjan kirjoittajana, ja pidän hänen tyylistään kirjoittaa. Kirjan lukeminen on kuin istuisi sohvalla kuuntelemassa kaverin tarinaa huikean elämänsä yksityiskohdista.
Mainos päättyy
Kirjan tarina kulkee loogisesti lapsuudesta tähän päivään asti, ja kaikkia kohtia on osattu värittää elävällä kielellä sekä mielenkiintoisilla yksityiskohdilla. Kirjan luonnollisen kulun myötä teksti ei muodostu missään vaiheessa tylsäksi, eikä sivuja tarvitse jättää väliin.
Kirjan teksti on aina raadollisuuteen asti rehellisen oloista, ja vaikka Lewisillä olisi mahdollisuus asioilla mässäilemiseen, niin siihen hän ei suinkaan sorru. Teksti pysyy asialinjalla sen enempää mitään yksityiskohtia korostamatta tai kaunistelematta. Lewis analysoi ja havainnoi itseään sekä ympäristöään mielenkiintoisella tavalla mutta ei kuitenkaan niin henkilökohtaisesti, etteikö moni lukija voisi löytää niistä palan itseään. Näin kirja haastaa lukijaakin peilaamaan tekstiä omaan elämäänsä. Väheksyä ei voi myöskään hänen kykyään itseironiaan, joka itseäni aina ilahduttaa kovasti.
Kovimmillekin musiikkidiggareille kirja tarjoaa mielenkiintoisia yksityiskohtia niin Sarcofaguksen, OZin, Bathoryn, Princess Pangin kuin Yönkin uralta, ja kuinka monelle ovat tuttuja sellaiset nimet kuin Von Krom ja SUPER BAND? Kirja tarjoaa näihin vastauksen, ja mukana on muutenkin monen Lewisin kanssa tekemisissä olleen muusikon mielenkiintoisia seikkailuja, joita ei välttämättä ole voinut ennen muualta lukea. Kirjasta voi myös jokainen ymmärtää, kuinka pieninä murusina voi muusikon leipä maailmalla olla ja mitä kaikkea kultaisten levyjen eteen joutuu tekemään. Totuutta ei kaunistella, eikä kaikki ei suinkaan ole aina pelkkää punaisella matolla kävelyä, mikä usein menestystarinoita lukiessa unohtuu.
Toki kirjassa käydään läpi niin potkut Yöstä, oikeusjuttu kuin Olli Lindholmin kuolemakin. Luonnotontahan ne olisi jättää pois, koska elämäkerrasta kysymys. Kuten aiemmin mainittu, niin Lewis ei lähde asioilla mässäilemään vaan kertoo kiihkottomasti oman näkemyksensä asioista ja niiden kulusta.
Voisin jopa pitää kirjan julkaisemista kulttuuritekona, sillä harvoin pääsevät ääneen he, jotka ovat ansiokasta työtä tehneet vuosikymmenestä toiseen sen suurimman valokeilan ulkopuolella. Kirjassa on jotain kaikille aina rakkaustarinoista New Yorkin hullujen kautta kovassa hierarkiassa työskentelyyn. Henkilökohtaisesti koin kirjan huomattavasti mielenkiintoisempana, syvällisempänä ja mukaansa tempaavampana kuin monen muun muusikon elämänkaarta kartoittavat lyyriset valssit. Suosittelen ehdottomasti nappaamaan kirjan pukinkonttiin vaikka loistavana seikkailukirjana, jos musiikillinen puoli ei sytytä.
