Hollanti on tarjonnut musiikkimaailmalle kaksikin van Giersbergeniä: kaksi frontleidiä, jotka ovat hankkineet kannuksiaan metalliskenessä. Dianne van Giersbergen tuli tunnetuksi goottimetallibändi Xandrian ns. dramaattisena sopraanona ja Anneke van Giersbergen melankolisen Gatheringin solistina sekä sen jälkeen lukuisista vierailuistaan ja projekteistaan soolouralla. Anneke on erittäin monipuolinen ja persoonallinen laulaja varustettuna äänellä, jolla olisi varmasti voinut valloittaa myös oopperalavat, mikäli ääni olisi sitä varten koulutettu. Mutta ehkä taidemaailma jäi sittenkin voitolle, kun tämä ääni alkoi tulkita musiikkia paljon laajemmalla skaalalla ja tavoittamaan siten myös laajemman kuulijakunnan.

On sanomattakin selvää, että Anneken paluuta metallimusiikin pariin on odotetettu. Niinpä syntyi lopulta VUUR: progressiivinen metallikokoonpano loistavalla tähtilaulajalla. Odotukset koskien bändin debyyttilevyä ”In This Moment We Are Free – Cities” ovat olleet korkealla. Toisaalta on ollut vaikeaa hahmottaa, mitähän sieltä voisi olla tulossa. Laulajan erkaannuttua Gatheringista vuonna 2007, hänen urallaan on ehtinyt tapahtua todella paljon (ja niin toisentyyppisillä skeneillä). Minkälaisia vaikutteita laulaja on tänä aikana imenyt tulkintaansa? VUUR ei kuitenkaan ole pelkkä päähänpälkähdys, vaan Anneke päätti vuonna 2016 selkiyttää uransa kahteen, selkeästi toisistaan eroavaan linjaan. Sooloartistina hän päätti keskittyä akustiseen, pehmeään tuotantoon ja bändivokalistina raskaampaan musiikkiin, toisin sanoen VUUR:iin.

Aivan ongelmitta tämä debyytti ei tule ulos. Gathering ehti pitkän taipaleensa aikana muovautua sopusointuiseksi kokonaisuudeksi Anneken äänen ympärille ja kasvaa sen kanssa yhteen. VUUR:lla ei ole tätä mahdollisuutta — vielä. Asiaa ei auta sekään, että Anneke on itse osallistunut biisien tekoon ja lyriikat kirjoittanut kokonaan itse. Jostain syystä koko levyllä on vähän tyhjää hapuileva ote, enkä tarkoita tällä progressiivisuutta. Valmiissa teoksissa täytyy progressiivisuudenkin olla elävää ja osasten toimia yhteen ilman väkinäisyyttä.

Albumi on tosin rakennettu lauluäänen suhteen siten, että Anneke pääsee näyttämään taitojaan. Virtaavaan hunajaan usein verrattu ääni hehkuu. Falsetista kuljetaan alas mehukkaisiin, tummiin suvantoihin kauniilla vibratolla ja dynamiikkaa käsitellään taitavasti. Sellaista musiikin lajia tuskin onkaan, jota tämä luonnonoikku ei saisi otettua tavalla tai toisella haltuunsa. Yksi upea todiste tästä on edellisvuoden helmikuussa julkaistu, klassisia covereita sisältävä albumi islantilaisen Árstídirin kanssa. Laulaja, jolla ei ole kovin kummoista koulutusta laulajana, vetelee siinä mennen tullen jopa barokkiooppera-aariaa niin, että se todellakin toimii. Anneken yhteistyö Árstídirin kanssa on ollut äärettömän henkistynyttä, syvää ja kaikin tavoin hallittua. Jotain tästä huikeasta yhteistyöstä olisi toivonut periytyneen myös VUUR:n progressiivisiin kiemuroihin. Mutta kun ei, niin ei. Eikä niin varmaan ollut tarkoituskaan.

”My Champion – Berlin” avaa albumin melodisen kuolonmetallin kliseillä. Ihan täytyi intron kohdalla vielä tarkistaa, oliko se Berlin vai Göteborg. Ennakkoon tarjoiltua biisiä on ehditty jo pureskella ja saada otetta siitä, mitä se sitten on kun Anneke näyttäytyy jälleen metalliskenessä ihan omalla porukalla. Se on tätä. Progressiivista, vähän kliinistä ja pinnallista, mutta onneksi sentään rönsyilevä kokonaisuus pidetään kasassa, vaikkei väkinäisyydeltä täysin vältytä. Soittajat ovat toki todella taitavia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Time – Rotterdam” pelailee pitkälti kitaroiden, basson ja vokaalien unisonokuluilla ja rytmisesti laveilla trioleilla. Sävellyksellisesti tulos on aika ponneton ja kliseinen, vaikka B-osa sieltä edukseen nouseekin. Mutta kokonaisuutta, joka itsessään on hengetön, ei pelasta edes Anneken pettämätön taito ottaa ääni kuin ääni hallintaansa.

Kolmas ja neljäs raita ”The Martyr And The Saint – Beirut”  ja ”The Fire – San Francisco” eivät tunnelmaa juuri nosta. Tekninen suoritus rynnii eteenpäin kuin panssarivaunu, mutta happi loppuu. On ymmärrettävää, että biisit on rakennettu siten, että tämä laulaja pääsee käyttämään monipuolisia taitojaan, mutta nyt se tuntuu kääntyvän itseään vastaan. Enemmän Anneken koko olemuksesta artistina saisi irti  kun musiikilla olisi vähän enemmän sisältöä ja syvyyttä, ja kun kliseisten temppujen asemesta tarjoiltaisiin sävelkielen omaperäisyyttä ja musiikillisesti läpi levyn jatkuvaa linjaa. Hienot muusikotkaan eivät voi puhaltaa henkeä onttoon materiaaliin, jossa tuntuu olevan ei-kenenkään kädenjälki. Tämä onttous tuntuu enemmän ja vähemmän vaivaavan koko albumia.

Viides raita erottuu yllättäen edukseen. ”Freedom – Rio” vetäytyy koukkuisesta progesta orgaanisempaan maastoon. Biisin kokonaisuus pysyy kasassa ilman väkinäisyyttä. Anneken ääni pääsee rauhoittumaan ja luomaan laajojen kaarien maisemaa. Nyt kuulostaa jo paljon paremmalta, jopa niin, että taidokas kitarasoolokin työntyy luonnollisesti esille ja sitä jaksaa kuunnella.

Kaupunkiteemaan sisältyvä yhdeksäs raita, ”Your Glorious Light Will Shine – Helsinki”, heijastanee Anneken nauttimaa suosiota Suomessa. Pyöreitä täyttävässä Tuskassa Anneke ehti esitellä sekä akustista että metallista puoltaan karismaattisena, lumoavana artistina. Kiitos Anneke ja VUUR!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Niinpä niin, tässä olisi huippuluokan muusikoiden tekninen oppikoulu, josta kannattaa nuorempien ottaa sovituksellista esimerkkiä ja napata materiaaliksi metalliskenen kliseitä. Toivottavasti seuraava VUUR:n levy on esimerkki siitä, mitä se on, kun musiikki lisäksi vielä hengittää ja elää — parhaissa mahdollisissa käsissä.

8/10

Kappalelista:

1.  My Champion – Berlin
2.  Time – Rotterdam
3.  The Martyr And The Saint – Beirut
4.  The Fire – San Francisco
5.  Freedom – Rio
6. Days Go By – London
7. Sail Away – Santiago
8. Valley Of Diamonds – Mexico City
9. Your Glorious Light Will Shine – Helsinki
10. Save Me – Istanbul
11. Reunite! – Paris

Kirjoittanut: Sirpa Pelli

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy