”Rokkikansalle kustomoitua mongolifolkia” – arviossa The Hun ”Rumble of Thunder”
Kahdeksanpäinen rokkaava mongolihirviö The Hu on tullut toiseen pitkäsoittoonsa. Pitkät perinteet omaavasta kurkkulaulannasta ja paikallisesta kansanmusiikista essenssinsä ammentava rock-ryhmä tuotantokoneistoineen on albumin yhdysvaltalaista masteroijaa (Howard Weinberg) lukuun ottamatta aasialaista alkuperää, joten ainakin paperilla yhtyeen luomistyö on ehtaa tavaraa. Yhtye nousi maailman tietoisuuteen viimeistään Metallican ”Metallican” parin vuoden takaisella massiivisella tribuuttisikermällä ”The Blacklist”, jolla se esittää oman versionsa ”Through The Neverista”.
Yhtyeen logossa hopeanharmaa salamoista kostuva lumileopardi irvistää pahaenteisesti. Äkkinäinen voisi luulla, että tarjolla olisi aidosti räväkkää heavy metalin alkuvoimaa ja vaarantuntua tihkuvaa tavaraa, jolla olisi kaikki mahdollisuudet pistää uuden ajan raskaamman rockin prinsiipit uusiksi. Visuaalinen ulkoasu johtaa yleisön kuitenkin jossain määrin harhaan.
Ensi kesänä Tuskaankin saapuva The Hu on ensisijassa viihdebändi, eivätkä Briteissä saavutetut komeat maan virallisten listojen kärkikolmikkoon ulottuneet listasijoitukset myöskään puhu palturia sen suhteen. Ehkä kysymys onkin, miten uskottavasti tyylillisesti länsimaistettu hunnimusiikki toimii ja kolisee aidosta ja vaarallisesta raskaasta rockista nauttivaan yleisöön.
Mainos päättyy
Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että albumin biisimateriaali ja soundimaisema on täynnä pliisun kiltisti rock-maailman kirjoittamattoman kilttejä entersandmanmaisia säännönmukaisuuksia ja geneerisiä ratkaisumalleja useine ”Hu!”-huudatuksineen. Ja etenkin albumin alkupuolisko tuntuu olevan täynnä liiankin yksinkertaistettuja ja mukana hoilattavia taistelu-, voima- ja biletysbiisejä, mikä syö yhtyeen autenttisuuden vaikutelmaa vähintään sen lumileopardilauman verran.
The Hun toinen ei ole kuitenkaan täysin sysipaska tapaus. Albumille mahtuu nimittäin muutama sävellyksellisesti oikeinkin toimiva tapaus, joista etenkin ensimmäinen singlebiisi ”Black Thunder”, kaunis ja saamelaisia joikuvivahteita sisältävä tunnelmointi ”Mother Nature”, rehvakas ”Bii Biyelgee”, vangitseva ”Shihi Hutu” ja albumin ainoa puhtaasti tyylinsä puolesta metallimusiikin kategoriaan istuva ”TATAR Warrior” ovat mainitsemisen arvoisia.
”Rumble of Thunder” on albumi, joka tuo maailmankartalle taas uuden ja eksoottisen metallimaan kansanmusiikkeineen. Albumi ei ole kuitenkaan mikään Sepulturan ”Rootsin” kaltainen etnometallin merkkiteos mutta parhaimmillaan silti oikeinkin viihdyttävä etno rock -albumi.
Mainos päättyy