Itsevarmasti tiensä pinnalle raivannut Michiganin kasvatti We Came As Romans on juuri julkaissut kolmannen pitkäsoittonsa, joka kantaa nimeä ”Tracing Back Roots”. Viimeisimmästä albumista ”Understanding What We’ve Grown To Be” on aikaa ehtinyt kulua noin kaksi vuotta, ja näin ollen julkaisujen välille ei päässyt syntymään turhan pitkää väliä. Voisi sanoa, että bändin lopullinen läpimurto tapahtui juurikin viimeisimmän albumin myötä, joten itselläni odotukset uutta albumia kohtaan olivat korkealla.

Kyle Pavone on vuosien varrella selkeästi kehittynyt laulajana, ja ääni tuntuu kantavan lähes ongelmitta jokaisen biisin läpi. Nähtäväksi jää, onko parannus todella livenäkin yhtä huomattava, vai onko tietokoneella toivottua suurempi osuus asiaan. Ensimmäistä kertaa bändin historian aikana saamme myös kuulla pitkät pätkät tähän mennessä ainoastaan karjunnastaan tutuksi tulleen David Stephensin puhdasta laulua.

Albumi jättää jälkeensä yllättävän ristiriitaisia tunteita. Muutama pätkä löytää varmasti tiensä soittolistalleni, mutta loppu jää kiltiksi löysäilyksi, josta en enää jälkikäteen koe edes tarvetta saada minkäänlaista muistikuvaa päähäni. Lyriikallinen sisältö jää vähän väliä yksipuoliseksi toitotukseksi toivosta, toistuvien ”woohoo” -huutelujen siivittämänä. Levyltä löytyy biisejä, joille ei selvästikään ole löytynyt sitä punaista lankaa, vaan kaikki käyttämättä jääneet inspiraation jämät on epämääräisesti sullottu samaan pakettiin. Välillä liian kokeileva tyyli muistuttaa lähinnä kymmenvuotiaan naperon tietokoneella väsäämiä räpellyksiä, kun taas välillä linja siirtyy jälleen takaisin tuttuun ja turvalliseen We Came As Romansiin. Jätettäisiinkö kuitenkin suosiolla ne flipperirallatukset sille Enter Shikarille?

Bändillä on tähän mennessä ollut loistavat mahdollisuudet kulkea omaa, tietynlaista polkuaan, mutta valitettavasti ”Tracing Back Roots” taitaa vajota sinne kuuluisan, harmaan massan sekaan. Joka tapauksessa täytyy muistaa, että elämme vuotta 2013, ja musiikkiteollisuuden kannattavuus bändien osalta on päivä päivältä laskemassa. Koska internet on niellyt suurimman palan levymyynnistä, tulot saadaan lähinnä keikkamyynnin kautta. Ilmeisesti keikoilla ahkerasti ravaavan, nuoremman fanikunnan kasvattaminen tuntuu nykymaailmassa olevan elannon ansaitsemisen kannalta monelle bändille ainoa varteenotettava vaihtoehto. Pidetään kuitenkin sormet ristissä, että saamme vielä tämän vuoden puolella vuonna nauttia livemusiikista Suomessa myös We Came As Romansin osalta. Keikoillahan ne taidot loppujen lopuksi todistetaan, joten albumin sanoituksiin viitaten, toivoa on yhä jäljellä.

6,5/10

Kappalelista:
1. Tracing Back Roots
2. Fade Away
3. I Survive (feat. Aaron Gillespie of The Almost)
4. Ghosts
5. Present, Future and Past
6. Never Let Me Go
7. Hope
8. Tell Me Now
9. A Moment
10. I Am Free
11. Trough the Darkest Dark and Brightest Bright

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

www.facebook.com/wecameasromans

Kirjoittanut: Vilma Ala-Koukkari