”Rönsyilevän möhnän syövereissä” – arviossa Jupiterin ”Iosomnia”

Psykedeelisen, stoner-pitoisen, fuzz-orientoituneen möhnärockin kirkkonummelaislähtöinen taitajakolmikko Jupiter on tullut kolmanteen täyspitkään albumiinsa. Kyseessä on yhtyeen kaksiosaisen teema-albumin ensimmäinen osa. Neljästä kymmenen minuutin tietämillä keikkuvasta, verrattaen rönsyilevästä kappaleesta koostuva kokonaisuus alleviivaa tyylillisesti kokeelliselle psyke-rockille ominaisia piirteitä. Yhtyeen päätös julkaista albumi sekä vinyylinä että sen mukana muovitaskussa tulevana kylkiäis-CD:nä on kuluttajaystävällinen. Musiikillisesti yhtye on erkaantunut kolmen edeltävän kokonaisuutensa riffivetoisesta avaruuspörinäkyllästeisen stoner-rockin jurnutuksesta. Suunta on ollut selkeästi psykedeelistä jami- ja improvisaatiohenkisyyttä kohti. Tämä tarkoittaa käytännössä perkussiivisten, jopa afro-rytmeistä muistuttavan rytmiikan voimin varioivien tunnelmien monitasoista luomista, vähemmän raskailla elementeillä. Trion kielisoitinten yhteistyö on pääosin maalailevaa, lead-pätkiä sisältävän fillailua ja kuplivien kuvioiden kutomaa äänimattoa.

Avausraita ”Forgotten Twin” on ehyenä kestävä järkäle. Se tuo esiin vahvat Kingston Wall -vibat, joita korostaa kappaleen kerrosmainen rakentuminen. Rumpali Valtteri Louhisolan ja basisti Mikko Toukolan pitäessä taidokkaasti rytmipohjaa eläväisessä liikkeessä, kitaristi-laulaja Tuukka Vänskän petriwallimaiset, ylärekisteristä vedetyt laulumelodiat uivat sisään parin minuutin instrumentaaliosion jälkeen. Albumin keskivaiheen kunnianhimoiset teokset ”Quantic Being” ja ”Abyss Swallowed The Moon” ovat albumin ja yhtyeen tuotannonkin mittakaavassa rönsyilevintä antia. Monisyiset, alati uusia osia ja ulottuvuuksia esille tuovat kappaleet on kieltämättä soitettu pirun taidokkaasti ja tiukasti yhteen. Hillityllä otteella niillä vuoroin kasvatetaan ja hiivutetaan tunnelmia ennen purskahdusta space fuzz -rouhintaan. Tämän piirteen myötä suhdeluku himmailun ja rouhinnan välillä taipuu ”Iosomnialla” hillitympään ja avantgardempaan ilmaisutyyliin. Paikoin yhtye valitettavasti tekee tämän myös biisien punaisen langan kestämisen ja biisien voimallisuuden kustannuksella. Selkeästikin Jupiterin otteista kuuluu spontaanisuus, eikä se ole liiaksi mietiskellyt kappaleilleen tiukkaa sovituksellista struktuuria. Se on myös selkeästi halunnut tehdä ”Iosomnialla” pesäeroa vanhaan, hevimpään ja konventionaalisempaan tuotantoonsa. Albumin voimanpesä on kokonaisuuden päättävä, kokonaisuuden lyhyin mutta silti yli kahdeksan minuuttia kellottava ”Return To Zero”. Kyseinen biisi on jo lähempänä sitä Jupiterilta tuttua, rouheaa voimasointuosastoa. Vänskän hienosti kirnuava voimariffi porautuu kyselemättä kuulijan tajuntaan, ja sen myötä kappale jää myös ehdottomasti tarttuvimmaksi palaseksi koko pläjäykseltä. Kyseessä on samalla myös Jupiterin tähänastisen uran kovimpia biisejä.

”Iosomnialta” henkii improvisaation nälkäinen jamihenki ja bändin itsensä haastaminen monessa suhteessa. Yhtäältä joitakin soitto-osuuksia olisi yhtyeellä ollut myös varaa karsia pois kokonaisuuden tiivistämiseksi ja ytimekkyyden saavuttamiseksi. Toisaalta kyseisellä albumilla Jupiterin musiikki kasvaa myös villisti kiihkeisiin tunnelmiin vaivattomasti ja ennakkoluulottomasti. Paikoin albumin anti tosin jää leijumaan aavistuksen sisäänpäin kääntyneenä ja puuduttavana, ylipitkäksi venähtävänä jamituksena.

Toivottavasti ”Iosomnian” tuleva kakkososa tulee pitämään sisällään niin ykkösosalta löytyviä, edistyksellisempiä piirteitä, mutta samalla yhtyeen toivoisi myös tiivistämään ilmaisuaan. Biisien lyhentäminenkään ei välttämättä olisi tässä tapauksessa huono juttu. Joka tapauksessa hevimmin moukaroitua, ytimekkäämpää möhnää soisi seuraavalle albumille lisää, sillä kyseisellä osa-alueella Jupiter osoittaa selkeästi tehokkainta ja vahvinta osaamistaan.

7 / 10

Kappalelista:

        1. Forgotten Twin
        2. Quantic Being
        3. Abyss Swallowed The Moon
        4. Return To Zero

Kommentoi julkaisua