Tunnustan, että en oikeastaan osannut kaivata Rotting Christin uutta levyä ollenkaan, koska yhtyeen ”Aealo”- ja ”Kata ton Daimona Eaytoy” -levyt jäivät minulta hieman vähemmälle kuuntelulle. Eivät ne huonoja olleet, mutta bändin ”A Dead Poem” -levystä lähtien käyttämä tyylilaji alkoi maistua vuosien jälkeen hieman puulta. Yhtye oli vajonnut kiinnostavuusasteikolla samalle tasolle kuin moni muu teiniaikojen suosikkini. Huomasin, että jotain sieltä on taas tulossa pihalle, mutta se ei varsinaisesti kiinnostanut. Levyn ensimmäisen singlen ”Elthe Kyrie” kuunneltuani kuollut kiinnostukseni alkoi kuitenkin osoittaa ylösnousemuksen merkkejä, ja viimeistään kolmas ennakko ”Ze Nigmar” vakuutti albumin olevan todennäköisesti vakavammankin kuuntelun arvoinen.

Levyn ensimmäiset kolme biisiä ovatkin tuttuja jo singlelohkaisuista, tosin levykokonaisuudessa nekin tuntuvat toimivan vielä paremmin kuin itsenäisinä biiseinä. Noiden kolmen kappaleen jälkeen riemu vasta repesikin todetessani, että biisien laatu jopa nousee levyn edetessä. Pari yllätystäkin levylle mahtuu mukaan. Charles Baudelairen ”Flowers of Evil” -runokokoelmasta lainattu ranskankielinen ”Les Litanies de Satan” Samaelin Vorphin lausumana on varsin mielenkiintoinen kokemus. Itselläni on ollut jo hetken aikaa projektina lukea tuo kyseinen runoteos, eikä kiinnostus ainakaan vähentynyt kyseisen biisin myötä. Toinen nimekäs vieraileva artisti, Paradise Lostin Nick Holmes, löytyy ”For A Voice Like Thunderilta”. Muitakin vierailijoita löytyy useista kappaleista, mutta en mainitse kaikkia tässä erikseen. Pieni yllätys on myös ”Tou Thanatoun” paljastuminen Níkos Xyloúris -coveriksi; sen verran Rotting Christin tyylinen kappale on kyseessä, että en osannut epäillä kyseessä olevan jonkun muun artistin tuotos.

Harvoin viitsin suurempien levy-yhtiöiden julkaisemien levyjen äänenlaatuun puuttua; nykyaikaisilla välineillä on lähes mahdotonta tehdä huononkuuloista levyä, jos miksaukseen ja masterointiin on panostettu ammattimaisesti. ”Rituals” ansaitsee silti ehdottomasti erityismaininnan tästä: harvoin kuulee yhtä täyteläisen kuuloista miksausta millään levyllä! Melkein käyttäisin termiä ”korvakarkki”, jos se ei olisi sanana niin typerä. Kaikki instrumentit soivat erittäin selkeästi ja tasalaatuisesti. Mielestäni Rotting Christin nykyinen valinta käyttää sanoituksissa lähinnä kreikan kieltä on myös oikea. Sakis Toliksen lausunta kuulostaa omalla äidinkielellään huomattavasti paremmalta ja omaperäisemmältä kuin töksähtelevä englanti.

”Rituals” on mielestäni ehdottomasti Rotting Christin paras levy! Yksittäisistä kappaleista on mahdotonta valita omia suosikkejani, ja levynä tämä tulee todennäköisesti olemaan heittämällä yksi vuoden parhaista. Eräässä lukemassani arvostelussa kriitikko valitteli levyn tasapaksuutta sanoen lähes jokaisen kappaleen olevan ikään kuin seremoniallinen hymni. Juuri näin asia onkin, mutta mielestäni tämä on ehdottomasti positiivinen asia. Koko levyn tunnelma rakentuu juurikin mielikuvaan menossa olevasta saatanallisesta rituaalista, kuten levyn nimestä voikin päätellä. Jos odotat Rotting Christin paluuta perinteisen black metalin pariin, voit edelleen jatkaa odotusta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9/10

Kappalelista:
1. In Nomine Dei Nostri
2. זה נגמר (Ze Nigmar)
3. Ἐλθὲ κύριε (Elthe Kyrie)
4. Les Litanies de Satan (Les Fleurs du Mal)
5. Ἄπαγε Σατανά (Apage Satana)
6. Του θάνατου (Tou Thanatou)
7. For a Voice like Thunder
8. Konx om Pax
9. देवदेवं (Devadevam)
10. The Four Horsemen

Rotting Christin kotisivut
Rotting Christ Facebookissa

Kirjoittanut: Miika Hänninen