Rouheaa ja hikistä suomirockia suurella sydämellä: haastattelussa debyyttialbuminsa julkaissut Neiti Rubinstein
Neiti Rubinstein on Tuurissa vuonna 2008 perustettu rock-trio, joka on musiikillaan nyt jo yli kymmenen vuoden ajan kunnioittanut suomenkielisen, niin sanotun “perinteisemmän” rock-musiikin perintöä. Maaliskuun 15. päivä yhtye julkaisi uransa ensimmäisen täyspitkän albumin, joka kantaa nimeä “Eläköön kauneus”. Debyyttialbumin tiimoilta Kaaoszine tavoitti yhtyeen laulaja-kitaristi Jussi Ahokkaan, joka avarsi hieman ajatuksiaan yhtyeen tähänastisesta taipaleesta ja albumin tekoprosessista sekä kertoi omia mietteitään suomenkielisen rock-musiikin nykytilasta ja sen tulevaisuudesta.
Tervehdys! Miten kuluva vuosi on lähtenyt käyntiin Neiti Rubinsteinin leirissä?
Mainos päättyy
Jussi: Hei! Kiitos kysymästä, alkuvuosi on ollut aika vauhdikas ja kulunut albumin julkaisua viimeistellessä sekä kevään keikkoihin valmistautuessa. Koska DIY-periaatteella mennään, nuo sisältävät jos jonkinlaista pientä ja vähän isompaakin tuumattavaa.
Kokoonpanona olette ehtineet jo saavuttaa 10 vuoden merkkipaalun ja pian myös “Eläköön kauneus” -niminen debyyttialbuminne näkee päivänvalon. Oliko teille alusta asti selvää, että jossain vaiheessa haluaisitte saattaa maailmaan myös täyspitkän albumin vai missä vaiheessa idea sen toteuttamisesta varsinaisesti selkiytyi?
Jussi: Kyllä ja ei. Oikeastaan bändin alkutaipaleella ajatus jonain päivänä julkaistavasta albumista oli kirkkaampikin. Vuosien kuluessa maailma kuitenkin ehti muuttua niin, että piti aidosti punnita, onko täyspitkän lätyn tekeminen millään mittapuulla enää järkevää. Toisaalta kun olimme jo julkaisseet neljä EP-levyä, viidennen vastaavan teko olisi tuntunut paikallaan junnaamiselta ja yksittäisten digi-sinkkujen tehtailu puolestaan taka-askeleelta. Käytännössä albumi oli ainoa oikea vaihtoehto, eikä tätä hommaa ole järjellä tähänkään asti vedetty.
Mainos päättyy
Kuinka pitkä prosessi kokopitkän albumin suunnittelu ja tekeminen on kaiken kaikkiaan ollut?
Jussi: Pitkä! Istuimme alas ensimmäistä kertaa asian tiimoilta jo vuoden 2015 lopulla. Seuraava vuosi kului biisimateriaalia säveltäessä, valkatessa ja sovittaessa. Studiosessiot toteutettiin muutamassa osassa enimmäkseen vuoden 2017 aikana ja vuosi 2018 vietettiin kaikenlaisten julkaisuun liittyvien ”ulkomusiikillisten” asioiden kanssa painiessa. Toki alunperinkään projektille ei asetettu deadlinea; päätettiin tehdä hyvä levy ja käyttää siihen se aika, mitä hyvä levy vaatii. Nyt siihen meni reilut kolme vuotta.
Haluatko omin sanoin kertoa hieman yhtyeestä ja sen syntyhistoriasta: millaisen reitin kautta kokoonpano on päätynyt siihen, mitä se nyt on?
Jussi: Kaikki alkoi siitä, kun törmäsin muusikoiden.netin keskustelupalstalla harrastelijarunoilija Merja Ritalan erittäin kryptisiin lyriikoihin, jotka huusivat biisejä ympärilleen. Kun biisejä syntyi, alkoivat ne taas huutaa ympärilleen bändiä. Ja kas, elokuussa 2008 huomasimme rumpali Mika Jokiahon ja basisti Janne Elovaaran kanssa perustaneemme bändin. Yhtyeen nimi Neiti Rubinstein muuten napattiin Ritalan tekstistä nimeltään ”Karkauspäivä neiti Rubinsteinin kanssa”.
Mainos päättyy
Millä tavalla koet bändin musiikillisesti eniten muovautuneen tai kehittyneen vuosien varrella? Onko esimerkiksi kappaleiden ja sanoitusten ideoinnin taustalla edelleen samankaltaiset aihepiirit ja inspiraation lähteet kuin alkuaikoina?
Jussi: Kun bändi kasattiin runoilijan tekstien ympärille, vaikutti se totta kai myös musiikilliseen ilmaisuun, joka oli alunperin aika taideorientoitunutta. Punaisena lankana oli itsetarkoituksellisesti tehdä asiat vähän toisin kuin muut. Aika pian kuitenkin tekstejä alkoi syntyä myös omasta takaa, jolloin biisimateriaalikin suoraviivaistui jonkin verran. Basistin vaihduttua Elovaarasta Janne Raiskiin vuonna 2010 bändin soundi rouhistui ja biisit suoraviivaistuivat entisestään. Alun taidepoppareista muotoutui lopulta rehti ja hikinen rock-trio. Toki omaperäisyyttä on pyritty säilyttämään, eikä ihan kaikkia mutkia edelleenkään oiota.
Albumi nojaa hyvin tiiviisti aitoon ja perinteiseen suomirockin maailmaan. Mikä genressä kiehtoo sinua itseäsi eniten ja mikä on alunperin saanut siitä innostumaan?
Jussi: Innostus on oikeastaan lähtenyt siitä, kun aikanaan alkoi tehdä biisejä ja niihin tekstejä. Huomasi – onneksi – aika nopeasti, että ehkä se engelska ei sittenkään taivu niin hyvin, että jotakin oikeasti sanottavaa sillä saisi ulostettua. Siispä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tekstittää kappaleita suomeksi. Vaikutteita tuli sitten imettyä Siekkareilta, CMX:ltä, YUP:ltä, Zen Cafelta, Röyhkältä, Dumarilta yms. Genressä kiehtoo ainakin se, että esimerkiksi kaikki edellä mainitut bändit ja artistit ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Jokainen on omalla tavallaan omaperäinen ja ihan suoraa verrokkia maailmalta ei yhdellekään näistä löydy.
Millä tavalla itse näet tämän ns. perinteisen suomirockin tulevaisuuden? Luotatko siihen, että vielä tulevaisuudessakin löytyy yhtyeitä ylläpitämään ja vaalimaan genren hienouksia vai koetko sen ennemminkin katoavana luonnonvarana?
Jussi: Tällä hetkellähän koko rock-genre on aika lailla marginaalissa, joten suomirock on tietenkin vielä enemmän pimennossa. Pieniä enteitä rock-musiikin noususta on kuitenkin viime vuosina ollut haistettavissa. Uskoisin siis, että suomenkielinenkin sellainen tavalla tai toisella vielä päätään nostaa. Onko se sitten ”perinteistä” vai jonkinlainen hybridi vanhaa ja uutta, jää nähtäväksi.
Millä tavalla Neiti Rubinstein omasta mielestäsi erottuu edukseen muista nykypäivän kotimaisista yhtyeistä?
Jussi: Neiti Rubinstein tekee musiikkia suurella sydämellä, aina biisi edellä. Se näkyy ja kuuluu keikoilla sekä levyllä intensiivisenä ja orgaanisena tunnelmana. Musiikki on soitetun, ei tuotetun kuuloista.
Soundinsa puolesta koen albumin istuvan hyvin live-vetoihin ja teitä voikin kevään aikana bongailla lavoilta pienimuotoisen levynjulkaisukiertueen merkeissä. Mitä yleisö voi tulevilta keikoilta odottaa?
Jussi: Rouheaa, hikistä ja tiukkaa trio-soitantaa. Mitään ihmeellisiä teatterinumeroita keikoilta on ehkä turha odottaa, mutta jos rehellinen rockvääntö kiinnostaa, kannattaa tulla mestoille.
Millaisia muita suunnitelmia tai tavoitteita olette tälle vuodelle kenties asettaneet?
Jussi: Toiveena on tietenkin, että albumi saisi innostuneen vastaanoton, jolloin kaikki tekeminen helpottuisi merkittävästi. Kävi miten kävi, keikkoja tehdään niin paljon kuin mahdollista ja toki uusia biisejä sävellellään koko ajan. Seuraavan levyn suunnittelu aloitetaan myös vielä tämän vuoden puolella.
Paljon kiitoksia haastattelusta ja mukavaa alkukevään jatkoa koko poppoolle! Haluatko loppuun heittää terveiset Kaaoszinen seuraajille ja tämän haastattelun lukijoille?
Jussi: Kiitos itsellenne! Ottakaahan ihmiset levy kuunteluun ja tulkaa keikoille.
