Rouheaa riffittelyä hyvällä asenteella – arviossa Affectionin ”Remnants”

Kotimainen Affection soittaa debyyttialbumillaan ”Remnants” hyvin perinteikästä hard rockin ja melodisen metallin fuusiota. Tyylillisesti mennään jossain 2000-luvun ja myöhempien 2010-luvun melodisten metallibändien viitoittamalla tiellä.

Avauskappale ”Man In The Shadowissa” on ripaus Slipknotia ja Soilworkia riffittelyssä, jossa välillä hyödynnetään riitasointuja ja välillä sahataan menemään tasaisia kahdeksasosia. Kakkoskappale ”Escape” puolestaan hyödyntää punk-komppia ja energisempää voimasointuriffittelyä, mutta ”Animal Kingdomin” kaltaiset raidat puolestaan nojaavat matalampaan vireeseen ja hitaampaan tempoon. Musiikillisesti levyn materiaali kuulostaa siltä, että se olisi voinut oikeastaan ilmestyä minä vuonna tahansa. Tietty lämpö ja liialliseen synkkyyteen lankeamaton alakulo on monelle varmasti mieleinen seikka, ja selvästi yksi bändin vahvuus.

Levyltä löytyy joukko hyviä melodioita, ja solistin ääni onkin varsin hyvä. Siitä löytyy kevyttä raspia yhdistettynä puhtaan äänen kantavuuteen, joten lopputuloksena on monipuolista tulkintaa. Parhaimmillaan laulajan suoritukset ovat varmasti singlebiisissä ”Since Blood”, joka on levyn tarttuvimmasta päästä riffinsä ja kertosäkeensä puolesta. Heti perään jatkava ”Thousand Mirrors” sisältää hieman Sparzanzan ja Doom Unitin kaltaista metallista hard rockia.

”Highway Of Denialin” kaltaiset kappaleet sisältävät ripauksen Black Label Societya rouheissa riffeissään ja rock-asenteessaan. Bändi osaa myös välillä hidastaa tempoa, josta esimerkkinä on kappale ”Inherit Silence”. Tilaa annetaan enemmän lauluille ja melodisemmalle kitaroinnille, jota kuunnellessa miettii, miksei Affection sisällytä kappaleisiinsa hieman enemmän lead-soittoa värittämään rouheaa riffijunailua. Päätöskappaleena toimii 7 ja puoli minuuttia kestävä ”Absorbia”, joka tavoittelee eeppisen lopetuskappaleen sfäärejä. Saturoitunut kitaravalli eri tasoillaan toimiikin hyvänä päätöksenä levylle, ja fade-out on fiksu ratkaisu.

Levyn tuotanto on asia, jota olisin kenties itse muokannut hieman. Siinä on orgaanista rosoisuutta ja särmää, joka on esteettisesti mielestäni hyvä valinta ja sopii selvästi yhtyeelle. Kuitenkin välillä tuntuu siltä, että esimerkiksi lauluihin olisi voinut panostaa lausunnan suhteen, ja tuoda niihin lisää kokoa ja leveyttä. Toisinaan myös rummut kaipaisivat hieman lisää voimaa, ja basso tuppaa aina toisinaan katoamaan hieman. Sävellyksellisesti yksi mieleen juolahtanut asia on se, että onkohan levyllä kenties muutama liian keskitempoinen junttaus liikaa. Bändin on hyvä pyrkiä näyttämään kykynsä erilaisten dynamiikkojen ja lähestymistapojen rakentamiseen, mutta toisaalta Affectionilta sujuu hyvin aavistuksen jopa stonerin ja doomin suuntaan kallistuva himmailu. Siinä lienee kenties yksi mahdollisuuksien tie bändille laajentaa.

”Remnants” sisältää paljon tasaisen hyvää riffittelyä, joka on vuoroin rockimpaa, vuoroin punkimpaa ja toisinaan modernia metallia kohta nyökkäävää. Kertosäkeisiin on löydetty hyvää tarttumapintaa, ja moni melodia soljuukin luontevasti laulajan kurkusta kuulijan korviin. Energisemmät hetket levyllä jäävät melodioiden ohella parhaiten mieleen, josta hyvänä osoituksena on sinkkubiisi ”Since Blood” sekä sitä seuraava ”Thousand Mirrors”. Voisin väittää, että hieman napakammilla soundeilla ja erityisesti laulutuotannolla biiseistä saisi vielä enemmän irti, sillä pohja on selvästi hyvä. Voisin myös kuvitella, että bändin keikoilla on hyvä meininki ja jokainen elementti pääsee elävän yleisön edessä täysiin mittoihinsa ja oikeuksiinsa. Kyseessä on kaiken kaikkiaan lupaava debyyttisuoritus, ja levy onkin varmasti mielenkiintoinen uutuus kaikille vanhan liiton riffihevin ystäville.

Kappalelista:

Man In the Shadow
Escape
Since Blood
Thousand Mirrors
Ben Moore
Highway of Denial
Inherit Silence
Animal Kingdom
Absorbia