Demot

Routakehä – Kaikkien Alkujen Loputtua

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 2.11.2011

Pienestä Laitilan kylästä maailmalle ponnistava Routakehä on toisen omakustanne-ep:nsä kanssa valloittamassa maailman. ”Kaikkien Alkujen Loputtua” -ep sisältää viisi melodista thrash metallin katkuista biisiä. Saatekirjeen mukaan bändin jäsenillä on ns. kaikki pelissä bändin kanssa, joten asennetta rittää.

Soitannollisesti ”Kaikkien Alkujen Loputtua” liikkuu jossain Mokoman ”Valu”-levyn ja Bullet For My Valentinen välissä. Tuotantopuoli on ihan toimivaa, joten siitä ei isommin valittamista löydy. Rummut soivat komeasti ja kitarat surisevat niin kuin pitääkin.

Ep:n kitarariffit ovat hyvin simppeleitä ja tavanomaisia. Ne kyllä täyttävät useimmiten tehtävänsä, mutta turhankin tutut kuviot alkavat nopeasti puuduttaa. Kappaleet ovat hyvin tasapaksuja, eikä tarttumapintaa löydy millään. Nämäkin ongelmat ovat pieniä, kun ryhdytään tutkimaan bändin vokalistia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Olen sitä mieltä, että jos laulusuorituksesi saa Ripsipiirakan vokalistin kuulostamaan miehekkäältä, kannattaa silloin laulaminen jättää muille. Routakehän vokalisti ei vakuuta millään osa-alueella. Puhdas ääni on kuin rippikouluikäisen pojan väkinäistä lauleskelua, ja huutopuolesta puuttuu kaikki voima. Muutama hyvä rääkäisy on mukaan mahtunut, mutta eivät nekään tilannetta pelasta. Tähän kun vielä lisää tönköt sanoitukset, on kasassa aika heikko paketti. Kehotankin vokalistia kunnolla treenaamaan yhtä puolta ulosannistaan kunnolla ennen seuraavan lätyn tekoa tai bändiä mahdollisesti vaihtamaan mikin varressa olevaa ukkoa. Vokalisti on kumminkin bändin keulakuva, johon lähes kaikki kiinnittävät ensimmäisenä huomion. Onkin sanottu, että hyvä vokalisti pelastaa huonon levyn ja huono vokalisti upottaa mestariteoksenkin.

”Kaikkien Alkujen Loputtua” sisältää muutamia hyviä ideoita, mutta aika heiveröisellä pohjalla on poikien maailman valloitus.