Albumin soljuvuus on hyvin ainutlaatuista ja rytmikäs poljenta helposti kuunneltavaa: näin yksinkertaisesti saadaan musiikista harvoin niin mielenkiintoista kuin Royal Blood on siitä tehnyt. Heti ensimmäisen biisin alettua voi vain syventyä kuuntelemaan ilman biisien ylihyppäilyä.

Soundit ovat täydellisesti miksattuja, eikä mikään elementti hukuta toista alleen, ja  ”How Did We Get So Dark” jatkaa kulkuaan ja tuudittaa kuuntelijan hypnoosiin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Riffeistä saa välillä pieniä Kvelertak-viboja, ja laulajan ääni sekä biisien rakenne tuovat mieleen Musen ja Arctic Monkeysin. ”Lights Out” -kappaleen pieni väliosa on hymnimäinen ja kuvittelisin tämän kaltaisen ilottelun toimivan erinomaisesti jopa jäähallissa.

Albumista on hyvin vaikea keksiä mitään sanottavaa, vaikkei siinä mitään vikaa sinällään olekaan. Levy on tasapaksu, enkä tiedä, haittaako se, vai luoko se vain yhtenäisemmän figuurin levylle. Levyllä ei ole juurikaan mitään ennenkuulumatonta, mutta sekään ei haittaa.

Levyn huippukohdat ovat selkeästi ”How Did We Get So Dark”, ”Don’t Tell”, ”Hook”, ”Line & Sinker” ja ”Hole In Your Heart”, jotka esittelevät levyn kaikki puolet: välillä rokataan ja välillä himmaillaan taianomaisesti.

Albumilla ei ole juurikaan heikkoja kohtia, ja albumi pysyy oikein hyvin kasassa alusta loppuun saakka.

8/10

Kappalelista:

1. How Did We Get So Dark
2. Lights Out
3. I Only Lie When I Love You
4. She’s Creeping
5. Look Like You Know
6. Where Are You Now?
7. Don’t Tell
8. Hook, Line & Sinker
9. Hole In Your Heart
10. Sleep

Royal Bloodin nettisivut

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

https://www.youtube.com/watch?v=ZSznpyG9CHY

Kirjoittaja: Otto Vainionpää