Royal Republic – Weekend Man

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 5.3.2016

Ruotsalainen Royal Republic julkaisi debyyttialbuminsa, ”We Are The Royal” vuonna 2010, ”Save The Nationin” kaksi vuotta myöhemmin ja nyt helmikuun 26. päivänä “Weekend Manin”. Heidän musiikkiaan voi luonnehtia garagerockiksi, siinä on tiukkaa kitarointia ja rosoinen soundi. Myös laulajan, Adam Grahnin ääni ansaitsee maininnan, se on persoonallinen ja monessa kappaleessa aggressiivinen. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen levy tuntui tasapaksulta, mutta kuunneltuani sen useamman kerran, huomasin jokaisen kappaleen omaavan omia hienouksiaan.

Aloituskappale ”Here I Come (There You Go)” ei ole albumin parhainta antia, mutta ihan toimiva ja menevä kappale. Seuraavana tuleva ”Walk!” on kuitenkin persoonallisempi: se on energinen, siinä on nokkela sanoitus sekä tarttuva melodia. Tämä kappale herätti ensimmäisenä oman mielenkiintoni albumia kohtaan. ”Weekend-Man” on rennon oloinen machoilu-kappale, johon yleisön on keikalla helppo lähteä laulamaan mukana. ”Follow The Sun” on albumin rauhallisinta antia, se on mukava fiilistely-kappale, joka on hyvä kevennys levyn puolessa välissä. Tämänkin kappaleen kertosäe jää soimaan päähän. ”Uh Huh” on hauskan nimensä lisäksi energinen, tempo vaihtuu kappaleessa useaan otteeseen ja sai oman mielenkiintoni. Lyriikka ei ole järin syvällinen, mutta sitä ei jää tässä kappaleessa kaipaamaan.

Mitä pidemmällä levyä kuuntelee huomasin, että kappaleiden kertosäkeet syöpyvät mieleen. ”Baby” ei ole poikkeus, nimensä mukaisesti kertosäe on suuriinpiirtein ”baby, baby, baby, baby, baby, baby.” Siinä on tarttuva melodia, hauskat sanat sekä rouheaa kitarointia, joka saa jalan liikkeelle. ”High Times” on vakavamielisempää rockia tiukkoine kitarariffeineen ja kertosäkeineen. Päätöskappaleena oleva ”Playball” ei ole mikään keskeneräisen oloinen, väsähtänyt lisäkappale. Ennemminkin se on aggressiivinen, laulaja Grahnin huutaessa kertosäettä ja kitarariffien soidessa taustalla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Yhteenvetona voin todeta, että yhtyeen musiikki on todella energistä ja kappaleet tarttuvia. Energisyys näkyy siinä, että musiikkia kuunnellessa ei itse tahdo pysyä paikoillaan, vaan rytmi vie mukanaan. Voin kuvitella bändin olevan esiintyessään vähintään yhtä energinen kuin levyillään. ”Weekend Man” on erinomainen valinta niille, jotka haluavat 15 kappaletta tiukkaa rockia ilman sen suurempaa syvällisyyttä. Albumi ei jätä kylmäksi. Pienenä heikkoutena on mainittava se, että jotkin kappaleet toistavat melkoisesti itseään. Toisaalta näin energistä musiikkia kuunnellessa olisi haastavaa kuunnella syvällisempiä lyriikoita. Arvosanaksi albumille annan…