Rujoa kurmotusta ja ilmeikkyyttä – arviossa Cattle Decapitationin ”Terrasite”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 12.5.2023

Johan jyrähti! San Diegon teknistä death metalia ja grindcorea yhdistelevän Cattle Decapitationin korona-aikaan kypsytelty, järjestyksessään kahdeksas albumi ”Terrasite” on kerrassaan kovan luokan äärimetallikiekko.

Vokalisti Travis Ryanin murea, David Vincentin ja Barney Greenwayn välimuotoa lähentelevä murina sekä sopiviin väleihin viljelemänsä klonkkumaiset rääkäisyt tuovat yhdessä harkittujen, puhtaampien vokaalilinjojen kanssa sopivasti variaatiota herran ihmiskunnan tuhoa uumoilevaan ulosantiin. Kitaristikaksikko Josh Elmore-Belisario Dimuzio soittavat verrattaen mukavasti varioivat osuutensa saumattomasti yhteen yhdessä erittäin rouhevasti moukaroivan rytmiryhmän, rumpali Dave McGrawin ja basisti Olivier Pinardin kanssa.

Heti avauksessa silmille hyökkäävän grind-pala ”Terrasitic Adaptationin” jälkeen yhtye ottaa kurssin kohti monipuolisemmin varioivaa ja kokeellisia elementtejä viskelevää, modernin perinnetietoista death metalia. Albumi on tasaisen vahva, eikä suuria hittejä… yllätys yllätys… tältäkään yhtyeen pitkäsoitolta liikene. Silti pari biisiä nostaa pulttipistoolilla ammuttua päätään ylös vahvasta kokonaisuudesta. Rapsakasti groovaavat ”We Eat Our Young” ja ”Scourge Of The Offspring” ja upean lohduttoman puhtaasti raakkuvan lauluosuuden sisältävä ”…And The World Will Go On Without You”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vanhan liiton Morbid Angelin kaltaista pieksäntää mukavasti perspektiiviä albumille tuovaan crossover-riffittelyyn yhdistelevä ”A Photic Doom” sekä kokonaisuuden komeimpiin sävellyksiin kuuluva ”Solastalgia”. Viimeisenä, albumin eteerisimpänä biisinä kuullaan sinällään komean jylhiä melodialinjoja maalaileva mutta kymmenen minuutin mitassaan hieman ylipitkäksi venähtävä ”Just Another Body”.

Kyseessä on alkuvuoden vahvimpia ja freeseimpiä death metal -albumeita, jolta ei rujoa kurmotusta eikä ilmeikkyyttä puutu. Ainoa toivomisen arvoinen asia olisi ollut jättää albumin soundipolitiikka pykälän tai kaksi vähemmän siloteltuun kuntoon. Yhtä kaikki, tässä on kaikki mitä hienosti toimivalta grindcoren sekaiselta dödikseltä voi odottaa vuonna 2023.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat