Runsaasti ruutia ja sopivasti melankoliaa – arviossa Rust N’ Ragen ”Songs Of Yesterday”
Kuluneet kolme vuotta ovat kohdelleet Rust N’ Ragea hyvin, sillä kokoonpano on pysynyt samana, ja yhtyeen ilmaisusta on tullut aikaisempaa nasevampaa. Kymmenen kappaletta käsittävä ”Songs Of Yesterday” ei polje paikallaan vaan etenee vaivattomasti ja määrätietoisesti eteenpäin. Albumin aloittava ”One For All (All For One)” esittelee vakuuttavasti Rust N’ Ragen kasarivivahteista hard rockia, josta on tuoreimman pitkäsoiton myötä muotoutunut aikaisempaa melodisempaa.
Aloitusraidan jälkeen silmään lyödään albumin nimikkokappale, jossa on melankolisempi tunnelma. Kappaleen pykälää hillitympi ilmaisu nostaa hienosti esille sen surumielistä sanomaa. ”Just Like Brothers” ja ”Hey Jane” jatkavat nekin melankolisella linjalla, mutta ne sisältävät myös runsaasti ruutia. Sen seurauksena ”Gone But Never Forgotten” onkin vasta ensimmäinen täysverinen balladi, jolla Rust N’ Rage on tavoittanut kauniin kaihoisan tunnelman. Pitkäsoiton puolivälin taitekohdan jälkeen tunnelma kallistuu hilpeämpään suuntaan rymyävän ”Rollin’ Till The Morning” -kappaleen ja päällekäyvän ”Open Firen” myötä. Vauhtia hidastetaan vasta ”Gave It All I Got” -teoksen kohdalla, minkä jälkeen ”Fire It Up” tulittaa ilmoille vielä myrskyn.
Joskus hyvätkin albumit kärsivät turhan runsaasta sisällöstä. Vaatii taitoa osata arvioida, mikä on sopivan mittainen kokonaisuus. Siinä Rust N’ Rage on onnistunut. ”Songs Of Yesterday” loppuu kuin yllättäen reilun puolen tunnin keston jälkeen. Kokonaisuus on niin sulava, ettei ajankulua edes huomaa, ja albumin päätyttyä jää hieman häkeltynyt olo. Se ei ole huono asia vaan pikemminkin merkki onnistuneesta pitkäsoitosta. Vaikka ”Songs Of Yesterday” ei sisälläkään mitään poikkeuksellisen erikoista, on Rust N’ Rage saanut aikaan hyvin intensiivisen ja viihdyttävän albumin.
Mainos päättyy
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
Mainos päättyy