Ruostumattoman rocktähden tarina: Haastattelussa elämäkerran julkaissut Marco Hietala

Marco Hietala Tavastia

Nightwishista ja Tarotista tuttu muusikko Marco Hietala julkaisi 12. päivä lokakuuta elämäkerran nimeltään ”Ruostumaton” Docendon kautta.

Yhteistyössä kirjailija Timo Kangasluoman kanssa kirjoitettu kirja kiteyttää rehellisesti rocktähden näkökulmasta Marcon uran suurimmat nousut sekä pahimmat laskut. Tavoitimme Marcon puhelimitse hänen kotoaan raskaiden pressipäivien jälkeen, ja keskustelimme hieman kirjasta sekä Marcon ajatuksista kirjaansa liittyen.

Terve Marco, mitä kuuluu? Tuore kirjasi ”Ruostumaton” on nyt vihdoin julkaistu, ja se on ollut esillä vähän joka puolella. Varmaan on tekemistä riittänyt promootion kanssa?

Marco Hietala: Mitäs, äijä tarvitsee lepoa, tosin nyt jo vähän pirteämpi meno. Oli niin järjetöntä höyryämistä tuo promoviikko ja vähän sitä ennenkin, niin meni äijä aika finaaliin.

Minkälaisilla mietteillä tällä hetkellä, kun kirja on ulkona ihmisten ihmeteltävänä?

Marco Hietala: Tuli vähän tyhjä olo – samanlainen kuin silloin, kun rundi loppuu, kas kummaa. Tosin hommaa on edelleen tehtävänä sen verran, ettei tässä paljon ehdi jäädä ihmettelemään.

Minkälainen prosessi kirjan tekeminen oli kokonaisuudessaan? Missä vaiheessa sait idean, että olisi oikea aika kirjoittaa teos omasta elämästä?

Marco Hietala: Enhän minä sellaista ideaa itse missään vaiheessa saanut. Idean takana oli itse kirjailija, Timo Kangasluoma. Hän oli kirjoittanut aiemmin kolme kirjaa, kaikki urheilumaailmasta, ja hän sanoi, että alkaa olla jo tosi leimautunut sinne. Timo halusi kirjoittaa välillä musiikkimaailmastakin, ja hän puolestaan tuntee Aholan Kimmon, Nightwishin- ja Raskasta joulua -miksaajan, jolta oli saanut idean, että minä voisin olla sopiva henkilö tähän.

Tapasin Timon lopulta viime joulun aikoihin Oulussa Raskasta joulua -kiertueella, jolloin sovittiin lisää tapaamisia kevättalvelle, ja siitä se sitten lähti. Aloimme juttelemaan, ja yllättävän paljon löytyi maailmankuvasta ja kaikesta yhteistä, joten homma lähti hyvin käyntiin. Kirjaa olisi varmaan voinut kirjoittaa kolme kertaa enemmänkin, mutta lukijoiden palvelemiseksi tiivistettiin aika paljon. Suurin osa ihmiselosta ei kuitenkaan ole kovin kiinnostavaa, kun mietitään rutiineja ja arkea.

Yleisöä kiinnostaa varmaan eniten keikkaelämä ja kaikki se tavallisesta poikkeava, kun ollaan jatkuvasti tien päällä? Ja valitettavasti alkoholin kanssa taistelukin varmaan liittyy olennaisesti tähän?

Marco Hietala: Muusikon elämä nyt on aika altista sille kaikelle. Se mitä siellä alkoholista puhutaan, ne ovat synkeitä ja masentavia juttuja. Olen ollut ilman alkoholia jo melkein seitsemän vuotta, ja tämä on minulle jo ihan normaalia. Olen hirveän tyytyväinen elämääni. Ei ole ikävä entiseen elämään. Olen tietenkin vuosien varrella ollut paljon tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat jurrissa, ja on paljon tilaisuuksia, joissa ilmaista soosia on pöydät täynnä. Osaan nykyisin ottaa niistä tilanteista ilon irti ja olla paikalla niin kauan kuin on mukavaa, ja lähteä sitten omille laduilleni, kun kännissä uunoilu alkaa.

Kun sinua lähestyttiin kirjan kirjoittamisen tiimoilta, olitko heti innolla mukana ideassa? Pitikö kirjan julkistamista harkita vai olitko ajatellut jo aiemmin, että jossain vaiheessa tehdään kirja?

Marco Hietala: Ei ollut alun pitäen takaraivossa mitään ajatusta, että tehdäänpä kirja. Olen edelleenkin asian kannalta vähän 50-50-kantilla: en jaa hirveän mielelläni omia asioitani, mutta toisaalta en halua hirveästi peitelläkään mitään. Ehkä tässä tärkein pointti oli se, että pääsi haastamaan itseään ja vähän ulos laatikoista, pois mukavuusalueelta.

Kun kirjaa kirjoitettiin, kuinka paljon jouduit miettimään, ettei sinne jää mitään esimerkiksi loukkaavaa materiaalia? Lukiko Nightwishin tai Tarotin porukka sitä etukäteen?

Marco Hietala: Ei lukenut. Pyrin vaan itse katsomaan hyvin tietoisesti kirjaa niin, etten lähtisi tuomitsemaan ketään tai antamaan näkemyksiä, jotka voisivat loukata jotakuta. Joka tapauksessa, kaikissa kirjan lausunnoissa painotin sitä, että tämä on vain oma näkemykseni asiasta. Eikä näissä asioissa edes ole syyllisiä tai syyttömiä, vaan pelkästään epäonnistumisia puolin ja toisin. Useat asiat tajuaa mokanneensa vasta jälkeenpäin.

Entä kirjan kirjoittaminen verrattuna levyn kirjoittamiseen, onko prosesseissa samankaltaisuuksia, vai ovatko ne kaksi täysin erillistä juttua?

Marco Hietala: Tekstipuolella yhtäläisyyksiä on paljon. Haluat välittää tarinasi, ja selittää mahdollisimman paljon sitä maailmaa ja tunnekontekstia, jonka liität tekstiin. Kirjassa ei ole musiikkia sitä tukemassa, mutta toisaalta kielellisessä ilmaisussa on vapaus käyttää koko se skaala, mikä ei välttämättä biisien rakentuessa ole täysin mahdollista. On siis eroja ja samankaltaisuuksia.

Olet ilmeisesti aika avoimesti kertonut kirjassa kaikesta, eikä siinä hirveästi peitellä mitään. Oliko alun pitäenkin tarkoitus avata asioita näin rehellisesti?

Marco Hietala: Omat fiilikseni ja tuntoni, mistä kirjassa puhun, pyrin kyllä välittämään mahdollisimman rehellisesti ja avoimin mielin. Vähän semmoinen käänteispsykologinen ilmiö, että mitä enemmän häpeät ja nöyrryt itsesi edessä, sitä enemmän käsittelet sitä asiaa.

Minkälainen prosessi alkoholin käytön lopettaminen oli, ja onko päätöksessä ollut helppo pysyä, kun rundeilla ilmaista viinaa on varmaan paljon tarjolla?

Marco Hietala: Mahdollisuudethan ovat rajattomat, jos haluaa laittaa itsensä sekaisin. Muutama sellainen kokeilu oli, että seitsemän piti juoda ja kahdeksas olikin jo fisu, ja meinasi luisua vanhoihin tapoihin takaisin. Piti katsoa peiliin ja käydä se oma sisäinen keskustelu, jonka tuloksena oli, että alkoholin kanssa se on kaikki tai ei mitään.

Piti pitää kiinni niistä asioista, jotka ovat tärkeitä elämässä ja alkoholi taisteli niitä kaikkia vastaan. Sen jälkeen tahtotila oli riittävän kova ja loppu oli todella helppoa. Sosiaalinen ympyrä toki vaikuttaa paljon, ja alkuun jännitti lähteä takaisin tekemään keikkoja, mutta lopulta sen tajusi hyvin, milloin on aika lähteä nukkumaan.

Myös masennuslääkkeistä on ollut nyt paljon puhetta, viimeistään Chris Cornellin ja Chester Benningtonin kuolemantapausten myötä. Millä mielin seuraat vierestä tuota touhua, kun tiedät, että kyseessä on sairaus, josta aika paljon vaietaan?

Marco Hietala: Sitä kai tässä seuraa, että sitten kuoleman jälkeen aletaan miettiä, että mitähän murheita näillä tyypeillä oli. Molemmilla taatusti vaikeuksia, masennusta ja päihteiden käyttöä, mutta en silti lähde vertaamaan itseäni näihin kavereihin. Harmittaa tämä salailukulttuuri, että heikkouksia ei saa osoittaa, vaikka niitä on kaikilla omalla kohdallaan ja niiden salaaminen tekee juuri heikoksi.

Onko musiikkiskene sellainen, että helpommin masennutaan? Vai tehdäänkö muusikoista vaan herkemmin esimerkkejä, koska he ovat tunnettuja ihmisiä? Lisääkö sosiaalinen media ja anonyymi kommentointimahdollisuus näitä ilmiöitä?

Marco Hietala: Varmaan molemmissa on perää. Totta kai musiikissa ja muissa taiteissa on ihmisiä, jotka pyrkivät vaikuttamaan muiden tunteisiin silloin, kun asioita tehdään ja tuodaan julki. Se vaikuttaa siihen, että hyvät ja huonot hetket näkyvät vahvemmin. Taide on vaan tapa purkaa niitä tuntemuksia.

Mitä tulee someen ja internetiin, on vaan pitänyt opetella siihen, että ne ovat niitä foorumeita, missä joku tulee kertomaan, mikä ei ole hyvin. Aina jostain pitää valittaa, koska siellä valittaminen on helppoa. Uuden albumin kannalta esimerkiksi on paljon olennaisempaa tietää, paljonko tavara liikkuu tai soiko se radiossa, kuin lukea foorumeita. Valitusten ottaminen henkilökohtaisesti on ihan turhaa, kenenkään ei pitäisi tehdä sitä. Se on se asia, mikä pitäisi sanoa nuorille, jotka tekevät näitä juttuja.

Todennäköisesti aika moni nuori lukee kirjasi, ja siellä on paljon myös niitä juttuja, mistä et varmaan ole kovin ylpeä tai jotka tekisit toisin. Onko jotain viestiä, jonka haluaisit erityisesti nuorille viedä?

Marco Hietala: Ei ole mitään erityistä, en halua kenellekään saarnata. Jos joku löytää kirjasta jotain omaan elämäänsä tai saa siitä inspiraatiota, niin helvetin hieno homma, mutta tarkoitus oli kuitenkin vain kertoa tarina.

Työn alla on ilmeisesti nyt Powerless Trion juttuja sekä Raskasta joulua-kiertue yhdessä Tarja Turusen kanssa, ja vedätte ilmeisesti dueton yhdessä? Ovatko välinne nyt kunnossa?

Marco Hietala: Meidän välit eivät varsinaisesti katkenneet koskaan, ne vaan menivät nollaan, eikä oltu enää yhteydessä edes Nightwishin loppuaikoina. Siitä asiasta täydentelin omaa kantaani kirjaan noin kolmen sivun verran, mutta siitä uutisoidaan aivan suhteettoman paljon. Kirjassa kuitenkin on pari sataa sivua ihan muuta asiaa.

Raskasta joulua-keikoista odotan oikein mukavia, on varmaan ihan mukava nähdä taas ja jutella luppoajallakin, vaikka nykypäivän kalsarimuodista. Eri linjoille päädyttiin aikanaan ainoastaan työ- ja business-asioissa, jotka piti hätäisesti ratkaista silloin. Kun kävi niin kuin kävi, siinä meni myös vuosien varrella kehittynyt kaveruus, mikä harmittaa tietenkin.

Myös Tarot on edelleen olemassa, ja siinäkin kävi huonosti Pecun osalta. Onko Tarotin suhteen enää suunnitelmia?

Marco Hietala: Henkilökohtaisesti en osaa suhtautua niihin muutamiin jäljelle jääneisiin demobiiseihin oikein millään lailla. Soitin Pecun kanssa yli 30 vuotta, joten koko ajatus koskee, enkä haluaisi alkaa mitään tekemään tribuuttia tai muuta. Mitäpä näihin voi sanoa.

Minkälaisia muistoja sinulla on liittyen Tarotin ja koko suomalaisen metalliskenen alkuaikoihin? Kuinka paljon touhu on muuttunut vuosien varrella?

Marco Hietala: Olennaisin muutos oli varmaan se, että edes koko suomalainen metalliskene syntyi. Itse tultiin vähän niin kuin pystymetsästä näyttämään, että joku täällä Saatana pystyy tähän. Kuuntelijoita kyllä oli jo 80-luvulla, ainakin Scorpions– ja Dio-liiveissään, mutta uskomus oli, ettei kukaan suomalainen sitä musiikkia pysty tekemään. Sitä oli kivaa lähteä muuttamaan. Oli myös mukavaa tarkkailla sitä, miten ulkomailla suhtaudutaan suomalaiseen jääräpäisyyteen ja sisuun.

Kaaoszinen puolesta tsemppiä niin Raskasta joulua-porukan, Powerless Trion kuin Nightwishinkin tuleviin tekemisiin. Haluatko lopuksi sanoa jotain terveisiä Kaaoszinen lukijoille?

Marco Hietala: Voi helvetti. Jos osaatte lukea, niin kirjan kanssa voi mahdollisesti viihtyä, mutta en takaa mitään. Siitä ei enää nykymaailmassa voi olla varma, että osaako ihmiset lukea kirjaa.

Voit tilata Marco Hietalan kirjan LevykauppaX:n kautta tästä.

Kommentoi julkaisua