Ruotsalaiset näyttivät osaamisensa musiikissa, mutta eivät jääkiekossa: Nämä albumit täyttävät tänä vuonna 30 vuotta

Vuosi 1995 muistetaan pääosin Suomen jääkiekon maailmanmestaruushulinoista. Vaikka Suomi kukistikin Ruotsin jääkiekossa, tarjosi Ruotsi puolestaan maailmalle esimakua legendaarisesta Göteborgin soundista julkaisemalla muutamia melodisen death metalin kulmakiviä. Aikaisemmin listasimme tänä vuonna 50- ja 40-vuotispäiviään juhlivat albumit, mutta nyt on aika kurkata, millainen rock- ja metallivuosi 1995 oli. 

1. At The Gates – “Slaughter of the Soul” 

Ruotsalaisen At The Gatesin “Slaughter of the Soulia” pidetään yhtenä Göteborgin soundin ja melodisen death metalin tärkeimmistä suunnannäyttäjistä. Eikä turhaan, sillä tarjosihan At The Gatesin neljäs albumi 11 kappaletta raskasta tykitystä, synkkien kitaramelodioiden juhlaa ja kirsikkana kakun päällä Tomas Lindbergin raspivaa karjuntaa. “Slaughter of the Soulin” jälkeen uutta At The Gates -albumia saatiinkin sitten odottaa lähes 20 vuotta, kun vasta vuonna 2014 päivänvalon näki “At War with Reality” -albumi. 

2. Dark Tranquillity – “The Gallery”

Toinen tärkeä Göteborgin soundin esi-isä At The Gatesin “Slaughter of the Soulin” ohella oli Dark Tranquillityn “The Gallery”. Tällä yhtyeen toisella albumilla kuultiin ensimmäistä kertaa mikin varressa Mikael Stannea, joka yhtyeen debyytillä piti rytmikitaristin paikkaa. Tältä albumilta ehdottomasti mainitsemisen arvoisia kappaleita ovat “Punish My Heaven” ja “Lethe”.  

3. Meshuggah – “Destroy Erase Improve”

Ruotsalaiset tarjosivat vuonna 1995 aika paljon melodista death metalia – ja sitten oli Meshuggah! Yhtyeen toinen kokopitkä albumi “Destroy Erase Improve” tarjosi mielenkiintoisia synkooppikikkailuja, raakaa huutolaulantaa ja raskaita riffejä. Toisin kuin debyytillään, “Destroy Erase Improve” oli selkeästi suuri askel kohti tutumpaa Meshuggah-soundia. Tällä albumilla ei paljoakaan himmailla, vaan eteenpäin pusketaan reippaista “Future Breed Machinen” ensimmäisistä tahdeista “Sublevelsin” viimeisiin. 

4. Faith No More – “King for a Day, Fool for a Lifetime” 

Faith No Moren viides albumi on todellakin Faith No Moren näköinen sisältäen kaikkea mahdollista funkista metalliin. Tältä albumilta löytyvät muun muassa “Evidence”, “Digging the Grave” ja “The Gentle Art of Making Enemies”. “King for a Day, Fool for a Lifetime” on myös ensimmäinen Faith No More -albumi, jolla kitaraa soittaa Mr. Bunglesta tuttu Trey Spruance, joka korvasi kitaristi Jim Martinin. 

5. Foo Fighters – “Foo Fighters” 

Nirvanan rumpalina toiminut Dave Grohl ei jäänyt paikalleen murehtimaan bändikaverinsa traagista menehtymistä, vaan käsitteli tätä surua Foo Fighters -nimisen projektin avulla. Vuosi Kurt Cobainin kuoleman jälkeen päivänvalon näki Foo Fightersin debyyttialbumi “Foo Fighters”, jonka Grohl sävelsi, sanoitti, soitti ja äänitti lähes yksin. Yhtyeen nimeksi valikoitunut Foo Fighters tulee jenkkien lempinimestä hävittäjille, jotka lähetettiin tutkimaan UFO-havaintoja – ja nyt ei puhuta siitä bändistä vaan avaruusolioista.  

6. Radiohead – “The Bends”

Radiohead ampaisi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1993 “Creep”-kappaleellaan, joka löytyi yhtyeen “Pablo Honey” -debyyttialbumilta. Näin nopea suosion kasvu saikin kriittisimmät musiikki-intoilijat ajattelemaan, että Radiohead on vain yhden hitin ihme – ja sitten yhtye julkaisi vuonna 1995 toisen pitkäsoittonsa. “The Bends” sisälsi debyyttiin verrattuna taiteellisempaa ja elektronisempaa tyyliä, mistä yhtye taitaa nykyään olla enemmän tunnettu.  

7. Sentenced – “Amok” 

Mikä onkaan parempi tapa aloittaa albumi, kuin Tuntemattoman sotilaan “Hakkaa päälle pohjan poika” -huuto! Sentencedin kaksi edellistä levyä edustivat death metalin aatelia, kun taas kolmas albumi “Amok” ohjasi yhtyeen soundia kevyempään suuntaan. Vaikka musiikillisesti hieman kevennettiinkin, sanoitukset käsittelivät myös tällä albumilla varsin synkkiä teemoja. “Amok” on viimeinen Sentenced-albumi, jolla vokalistin pestiä hoitaa Taneli Jarva. 

8. Dissection – “Storm of the Light’s Bane”

Dissectionin toinen albumi tarjosi kahdeksan kappaletta synkkää mustaa death metalia. “Storm of the Light’s Bane” on viimeinen Dissection-albumi ennen Jon Nödtveidtin murhatuomiota. Dissection aktivoitui uudelleen vuonna 2004 Nödtveidtin päästyä pois vankilasta ja julkaisi vuonna 2006 “Reinkaos”-albumin. Valitettavasti samana vuonna Nödtveidt siirtyi oman käden kautta tuonpuoleiseen, ja Dissectionin taru tuli tiensä päähän.

9. Van Halen – “Balance” 

Ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, että Van Halenin sisällä välit Van Halenin veljesten ja laulaja Sammy Hagarin välillä eivät olleet mitkään maailman parhaimmat “Balancea” äänitettäessä. Tästä huolimatta Van Halenin kymmenes levy tarjosi muun muassa aivan ihanan “I Can’t Stop Lovin’ Youn”, joka mitä luultavimmin varmisti albumin kaupallisen menestyksen. “Balance” jäi Sammy Hagarin Van Halen -uran viimeiseksi täysipitkäksi albumiksi, kun Van Halenin ja Hagarin tiet erkanivat vuonna 1996.

10. Rammstein – ”Herzeleid”  

Eipä vuonna 1995 tiedetty, että tästä yhtyeestä tulee vielä yksi maailman suurimmista. Yhtyeen debyytti esittelee loistavasti Rammsteinille ominaisen soundin, ja kappaleet, kuten “Du riechst so gut” ja “Asche zu Asche”, soivat yhä edelleen Rammsteinin keikoilla. Vuonna 2020 Rammstein juhlisti debyyttialbuminsa 25-vuotista taivalta julkaisemalla remasteroidun juhlajulkaisun “HERZELEID XXV”. 

11. Opeth – “Orchid” 

Myös ruotsalaisen progressiivisen metallin kärkinimen Opethin debyyttialbumi “Orchid” täyttää tänä vuonna pyöreitä. Kauniin orkidean koristelema albumi sisältää death metalia progressiivisilla elementeillä varustettuna, ja mikä parasta – Mikael Åkerfeldtin örinävokaaleita. “Orchid” on ehdottomasti kuunneltava kokonaisuutena. 

12. Paradise Lost – “Draconian Times”

Loistavasti aikaa kestänyt “Draconian Times” oli ensimmäinen Paradise Lost -albumi, jolla death metal vaihtui doomahtavampaan goottimetalliin. Vuonna 2011 Paradise Lost julkaisi live DVD:n “Draconian Times MMXI”, joka on kuvattu 1.4.2011 Lontoon keikalla. Kuten DVD:n nimestä voi päätellä, tällä keikalla yhtye soitti koko “Draconian Timesin” alusta loppuun. 

13. AC/DC – “Ballbreaker” 

AC/DC:n suosio alkoi nousta vuonna 1990 julkaistun “The Razors Edgen” myötä takaisin 80-luvun alkupuolen tasolle. Kun selvisi, että Phil Rudd on tullut takaisin rumpalin pestiin ja uuden albumin tuottajaksi on pestattu legendaarinen Rick Rubin, olivat odotukset tätä yhtyeen 13. albumia kohtaan melkoisen suuret. Odotuksia ei kuitenkaan täysin lunastettu, ja “Ballbreaker” menestyi kaupallisesti “The Razors Edgeä” huonommin. Tältä albumilta löytyvät mm. “Hard as a Rock” ja “Cover You in Oil” – unohtamatta tietenkään “Ballbreakeria”.  

14. The Smashing Pumpkins – “Mellon Collie And The Infinite Sadness” 

Jos The Smashing Pumpkinsin edellinen albumi “Siamese Dream” sai ylistystä, tupla-albumia “Mellon Collie And The Infinite Sadnessia” tituleerattiin mestariteokseksi. Eikä ylistyksiä herunut ihan suotta. Löytyy tältä albumilta kuitenkin kaiken kaikkiaan 28 upeaa kappaletta, joista osa on The Smashing Pumpkinsin tunnetuimpia kappaleita, kuten “1979”, “Tonight, Tonight” ja angstinen “Bullet With Butterfly Wings”, joka sai varmasti sen ajan teinit hakkaamaan nyrkeillään ilmaa. 

15. Anthrax – “Stomp 442” 

Anthraxin seitsemäs albumi “Stomp 442” jatkoi “Sound of White Noisella” esiteltyä yhtyeen uudenlaista groovahtavampaa metallityyliä. Kyseessä on myös ensimmäinen Anthrax-albumi, jolla ei soita kitaristi Dan Spitz. Soolokitaristin puuttuessa kitarasoolot tälle albumille veti pääasiassa Paul Crook, mutta myös Panteran Dimebag Darrellin sooloja kuullaan kappaleissa “King Size” ja “Riding Shotgun”. Valitettavasti tästä lähti yhtyeen alamäki, joka kesti vuoteen 2010 asti, kun Joey Belladonna liittyi takaisin Anthraxiin ja yhtye julkaisi “Worship Musicin” vuonna 2011. 

16. Gamma Ray – “Land of the Free” 

Pyöreitä tänä vuonna täyttää myös power metalin ruhtinaan, saksalaisen Gamma Rayn, neljäs albumi “Land of the Free”. Helloweenista lähtenyt ja Gamma Rayn perustanut Kai Hansen siirtyi tällä albumilla täysin mikin taakse korvaamaan yhtyeestä lähteneen Ralf Scheepersin. “Land of the Free” onkin ensimmäinen albumi sitten Helloweenin “Walls of Jerichon”, jolla Hansen toimittaa päävokalistin virkaa. Levyn päätöskappale “Afterlife” on omistettu vuonna 1995 itsemurhan tehneen Helloweenin rumpali Ingo Schwichtenbergin muistolle. 

17. Strapping Young Lad – “Heavy As a Really Heavy Thing”

Laulajan pestiä Steve Vain “Sex & Religion” -albumilla toimittanut Devin Townsend perusti vuonna 1994 oman sooloprojektin nimeltään Strapping Young Lad, jonka debyyttialbumi “Heavy As a Really Heavy Thing” näki päivänvalon heti seuraavana vuonna. Albumia voi pitää Devin Townsendin raivonpurkauksena, ja se tarjoaakin varsin sekamelskaista tunnevyörytystä Townsendille tyypillisellä huumorilla maustettuna. Onneksi kuitenkin jo seuraavalla SYL-levyllä, “Cityllä”, sekava meininki vähän tasoittui. Ja siis jos albumilla on “Satan’s Ice Cream Truck” -niminen kappale, ei se voi olla huono. 

18. Death – “Symbolic”

“Symbolic” tarjosi edellisiin Deathin levyihin verrattuna enemmän melodisia ja jopa progressiivisia elementtejä suoraviivaisen death metalin sijaan. Tämän yhtyeen kuudennen albumin piti jäädä Deathin viimeiseksi pitkäsoitoksi. Onneksi kuitenkin saatiin vielä yksi täyspitkä albumi “The Sound of Perseverance” vuonna 1998. 

19. Deicide – “Once Upon the Cross” 

Jenkkiläisen death metal -jyrä Deiciden kolmas albumi tarjosi yhdeksän kappaletta tiukan brutaalia death metalia. Albumin kansi joutui sensuroinnin kohteeksi, kun alkuperäisessä kansikuvassa oli kauniisti sanottuna kirurgisen operaation läpikäynyt Jeesus sisälmykset mukavasti esillä. Levy-yhtiö tuli kuitenkin viime hetkillä väliin ja levyn kanneksi muodostui lopullinen versio kansikuvasta. 

20. Fear Factory – “Demanufacture”

Fear Factoryn “Demanufacture” oli ensimmäinen yhtyeen ns. klassisella kokoonpanolla julkaistu albumi. Tämä yhtyeen toinen levy on konseptialbumi, joka kertoo ihmisten kamppailusta koneiden hallinnoimassa yhteiskunnassa. “Demanufacturea” on useaan otteeseen tituleerattu Fear Factoryn parhaimmaksi albumiksi. Singlenä julkaistu “Replica” ja levyn nimikappale “Demanufacture” puhuvat aika vahvasti tämän väitteen puolesta.

Kirjoittanut: Tia Salmela