Ruotsalaista progemetallia suomalaiskvartetin tukemana – Soen Helsingin Viikissä 14.7.

Maailman paras Soen kävi viime perjantaina soittamassa suomalaisyleisölle erityislaatuisen keikan. Yhtye vieraili maassamme viimeksi vajaa vuosi sitten John Smith-festivaaleilla, ja tällä kertaa odotusaika Soenin Suomen keikkojen välillä tuntui jopa lyhyeltä. Lyhyt se olikin siinä mielessä, että aikaisempien Suomi-visiittien välillä bändi on pahimmillaan pitänyt neljänkin vuoden taukoja. Viime perjantaina koettu väenpaljous ehkä hieman laiskastikin promotulla Soen-keikalla Helsingin Viikissä kuitenkin osoitti, että bändin suosio alkaa vihdoin vakiintua myös kotimaassamme. Keikka oli osa CoolHead LIVE-konserttisarjaa, joka tuo Viikkiin tänä kesänä liudan mielenkiintoisia artisteja niin raskaamman kuin kevyemmänkin rockin ystäville.

Erityishienon bändin lisäksi erityislaatuisen viime perjantaisesta keikasta teki se, että Soen esitti katalogiaan puolitoistatuntisen setin verran puoliakustisesti jousisoitinten ryydittämänä. Mukana oli myös yksi naispuolinen taustalaulaja, sekä tietysti koko viisihenkinen Soen-orkesteri, joten ääntä saatiin kyllä lavalla aikaan riittävästi ja enemmänkin. Keikan luonteen etukäteen tietäen jätin korvatulpat kotiin arveltuani ne turhiksi, vaan eipä olisi pitänyt. Onneksi niitä sai sitten merkkaritiskiltä ostettua.

Koronakurimuksen häntäpäässä helmikuussa 2022 Soen striimasi netissä paria kuukautta aiemmin Göteborgin Atlantis Grammofon-studiolla nauhoittamansa keikan. Marraskuussa 2022 nauhoitus julkaistiin myös fyysisenä versiona, ja sittemmin yhtye on heittänyt muutamia tähän konseptiin pohjautuvia keikkoja. Soenin fanina olin yhtä suurissa määrin yllättynyt kuin iloinenkin kuullessani keväällä, että bändi toisi ”Atlantis”-kauttauksen myös Suomeen.

Keikka käynnistyi runsaat kaksi vuotta sitten julkaistun ”Imperial” albumin ensisinglellä ”Antagonist”, josta onkin kasvanut eräänlainen bändin tunnussävel. Vaikka ”Atlantis”-konseptin hengessä soitettu riisuttu versio onkin tunnelataukseltaan hieman erilainen alkuperäiseen verrattuna, ei muutos ollut yksiselitteisen hyvään tai huonoon suuntaan. Puoliakustisena ja jousikvartetin tukemana kappale on yhtä loistelias kuin alkuperäinenkin, vain hieman erilaisin painotuksin. Samaa voisi sanoa myös ”Modesty”-eepoksesta, joka loistikin keikan keskivaiheilla yhtenä koko setin huippukohtana.

Viisitoistabiisiseen settiin mahtui myös kolme coveria, jotka olivat keikan jälkipuoliskolla peräkkäin soitetut ”Snuff”, ”Wish You Were Here” ja ”Hey You”. Varsinkin jomman kumman kahdesta Pink Floyd-coverista olisi voinut vaihtaa johonkin Soenin omaan biisiin, mutta toimihan se homma näinkin. Slipknot tulee luultavasti uransa loppuun saakka olemaan bändi, jota itseään parempina pitävissä piireissä katsellaan nenänvartta pitkin. Soenin keikalla en kuitenkaan nähnyt kenenkään nyrpistävän nokkaansa bändin versioidessa Iowan kuuluisimman yhtyeen klassikkoslovaria, ja hyvä niin.

Soenin kappaleissa Joel Ekelöfin laulutulkinnat ovat muutenkin isossa roolissa, ja puoliakustisessa formaatissa laulun rooli korostuu entisestään. Helsingin keikalla kappaleet eivät luhistuneet niiden ollessa enimmäkseen Ekelöfin laulujen varassa, mikä kertoo yhtä paljon miehen lauluäänen voimasta kuin biisien sovitusten onnistumisesta. Joissakin biiseissä jousisoitinten rooli tosin jäi vähäiseksi tai ne hukkuivat bändin oman musisoinnin alle, mutta kun näitä kappaleita kuitenkin kuuntelee ilokseen joka tapauksessa, ei tällaisesta pikkuseikasta osannut olla harmissaan. Soen julkaisee seuraavan albuminsa ”Memorial” syyskuun alussa, ja Ekelöfin puheista päätellen seuraava Suomen keikkakin on jo sovittuna, joten onhan tässä taas melodisen progemetallin ystäville jotain, mitä odottaa.