Rutkasti asennetta – arviossa Transport Leaguen ”Twist And Shout At The Devil”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 22.3.2018

Ruotsalainen metalliyhtye Transport League julkaisi viime vuonna seitsemännen täysipitkänsä, joka lyö kuuntelijaa ennakkoluulottomasti korville. Stoner ja doom-vivahteet sotkeutuvat albumilla raivokkaaksi keitokseksi, joka voi repiä kielen mennessään. Pienenä bonuksena meille suomen kieltä omaaville on se, että levyltä löytyy hieman suomeakin.

Vuodesta 1994 asti musiikillisia elämyksiä tarjonnut Transport League ei osoita hyytymisen merkkejä, vaikka yhtyeen ikä lähentelee 25 vuotta. Yhtye on ollut tuottelias vuosikymmenten aikana, lukuun ottamatta vuosien 2005 ja 2009 välistä taukoa. Vokalisti-kitaristi Tony Jelencovichin (Outshine, ex-B-Thong) perustama retkue aloitti aikanaan sivuprojektina mutta lähti elämään omaa elämäänsä. Yhtyeen seitsemäs täysipitkä on hyvä osoitus siitä, kuinka elinvoimaisena Transport League on pysynyt.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Albumi potkitaan käyntiin ”Destroy Rock Cityllä”, joka ei edusta levyn parhaimmistoa, mutta antaa viitettä siitä mitä tulevan pitää. ”Power Of The Sloth” on hieman hitaampi, mutta mahdollisesti hiukan aggressiivisempi kuin edeltäjänsä. Kertosäkeistöjä täydentävät rähisevät riffit saavat sormet hakeutumaan nyrkkiin. Vastaavasti ”Cannibal Holobeast” lähtee liikkeelle eläimellisellä huudolla ja murhaavilla grooviriffeillä. ”Swine To Shine” antaa hengähdystauon, mikä onkin suotavaa tällaisen adrenaliiniryöpyn jälkeen. Kappaleessa tulee hyvin esille Jelencovichin puhtaampi ääni, joka muistuttaa hieman venäläisen Riff Action Familyn vokalisti Stas Gordeevin ääntä.

”One Last Way” on ensimmäinen rauhallisempi kappale, vaikka kyllä tässäkin kappaleessa kuullaan räyhäämistä ja runnovia riffejä. ”One Last Wayssä” on kuitenkin omanlaisensa keveys ja tarttuvuus, jonka puolesta se jää pyörimään päähän hyvin. Jottei meno menisi kuitenkaan ”liian normaaliksi”, pistää ”Zulu Zombie Zodiac” paikat palasiksi. Niin kuin nimestä voi päätellä, kappale on mitä sekopäisin. ”Dead & Awaken” hemmottelee kuulijaa stonermaisella äänimaailmalla ja hyvin rytmitetyillä lauluosuuksilla, jotka luovat kappaleeseen ryhdikkään tunnelman.

Albumin loppupuolelle on säästetty muutama yllätys, joista toisen jo paljastinkin artikkelin alussa. Ensimmäinen yllätys on vieraileva vokalisti Jocke Berg Hardcore Superstarista ”Werewolves In The Sink” -kappaleella. Berg vuorottelee Jelencovichin kanssa lauluosuuksissa ja lopputuloksena onkin varsin hyvä kappale. Vastaavasti ”Grave Stationissa” kuullaan kappaleen loppupuolella suomalaista jupinaa ja sadattelua. Luulin aluksi että levyllä on vieraillut joku suomalainen laulaja, mutta kun osuutta kuuntelee tarkkaan voi huomata vahvan, ei-suomalaisen aksentin. Jelencovich on ilmeisesti itse päättänyt vääntää jupinan levylle, ja se toimii kyllä. Kieltämättä suomen kielen kuuleminen oli hämmentävää ensimmäisellä kuuntelukerralla muuten englantia sisältävällä levyllä. Siinä on kuitenkin pieni, mutta mieleen painuva yksityiskohta, jolla voidaan saada kuuntelija muistamaan yhtye.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Transport Leaguen seitsemäs levy on jämäkkä annos koukuttavaa metallia, joka saa varmasti häveliäimpien kuuntelijoiden korvat kuumottamaan. Jelencovichin aggressiivisuus on hyvin päälle käyvää ja se tukeekin osaltaan yhtyeen väkevää ilmaisua. Myös tietynlainen räkäisyys ja etenkin äkäisyys ovat osa Trasport Leaguen soundia, joka tekee yhtyeestä myös kiinnostavan. Kahdentoista kappaleen mittaisen albumin jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen kyllästymättä sisältöön. ”Twist And Shout At The Devil” on kaunistelematon kokonaisuus, jota kuunnellessa ei malttaisi olla kääntämättä lisää ja lisää volyymia.