Ruudun takaa – Pelle Miljoona United Hirvivaaran kartanossa (livestream)

”Mitäs tehdään illalla?” kyselen monenlaisilla ääniaalloilla uiskennelleelta neidolta. ”Mennäänkö keikalle?” Näitä sanoja ei kukaan ole kuullut hetkeen. Korona-ajan katkerimpia menetyksiä – pubissa notkumisen jälkeen – on kokoontumisrajoituksista seurannut rokkikeikkojen kieltäminen. Niinpä ehdotankin treffejä Pelle Miljoonan livestream-keikan parissa. Pelle ei neitoa suuremmin sytytä, mutta hän lämpenee lopulta ajatukselle.

Illan livestream-keikka on korvike toisessakin mielessä. Petri Tiilin piti juhlistaa ensimmäistä Rockers-albumia 14 vuoteen luonnollisesti Pelle Miljoona & Rockers -keikalla. Jotain mystistä kuitenkin tapahtui, ja Rockers-keikka vaihtui Pelle Miljoona Unitedin jäähyväiskeikkaan, jossa Pellen ja kitaristi Puka Oinosen seuraksi nousee vielä kerran vanha aseveli ja vastedes Problems?-yhtyettään luotsaava Tumppi Varonen.

Keikka käynnistyy kannettavan tietokoneen näytöltä, ja sitä seuraa kahden hengen yleisö sängyllä. Keikkailta alkaa siis sieltä, mihin moni rokkipoika soisi sen päättyvän – viehättävän tytön vuoteesta.

Paikalla olevat Rockersit esittävät Varosella ryyditettynä akustisen kappaleen, jonka jälkeen siirrytään suomipunkin keskipitkän oppimäärän läpiluentaan Unitedin tahtiin. Uutta levyä fiilistelleet joutuvat pettymään, sillä setti on enimmäkseen vanhoja 1980- ja Oy-aikojen klassikoita. Ikiaikaiset hitit, kuten ”Lähdetään kiitämään” ja ”Juokse villi lapsi” potkivat mukavasti satojen United-keikkojen suomalla rutiinilla, mutta jotenkin tuntuu, että nämä laulut on soitettu pari kertaa liikaa. Vähemmän kuluneet rallit, kuten ”Ajan halki kesäyön”, kuulostavat tässä seurassa raikkaammilta.

Miina Median lavatekniikka on yksinkertaista, mutta toimivaa. Mäntsälän Hirvivaaran kartanossa ei pyrotekniikoilla ja konfettikoneilla koreilla, mutta etenkin kevyempään materiaaliin miljöö toimii.

Bändi soittaa mainiosti, tekniikka toimii ajoittaisia kuva-äänisynkkaongelmia lukuun ottamatta hyvin, ja biisit ovat luonnollisesti Miljoona-luokan rokkia. Silti kokemus on kaukana oikeasta keikasta, ja koko hommasta jää läpisoiteltu maku. Tämä on ollut jokaisen näkemäni koronakeikan ongelma, eikä todellakaan illan artistin virhe. Olen jollain tasolla jopa helpottunut. Elävää musiikkia ja kaljapäissään ”Moottoritietä” hoilaavaa yleisöä ei voi sittenkään korvata digitaalitekniikalla, epäilemättä sekä muusikot että yleisö odottavat malttamattomana pääsyä oikeille keikoille. Nyt oli aivan liian helppoa keskittyä muihin asioihin kuin läppärin ruudulla pyörivään punkrockiin.

Mutta mitä ruudun edessä sitten tapahtui? Se jääköön ikuiseksi arvoitukseksi, tämä on keikka-arvio eikä julkinen päiväkirja.

Settilista:

  1. Lähdetään kiitämään
  2. Juokse villi lapsi
  3. Mä haluun mennä
  4. Ajan halki kesäyön
  5. Tää on tunne
  6. Pitkä marssi vapauteen
  7. Gabriel
  8. Lanka palaa
  9. Pakoon taas
  10. Pelko ja viha
  11. Nuoret sankarit
  12. Olen kaunis
  13. Moottoritie on kuuma
  14. Hyvää yötä maailma / Can’t Help Falling In Love

Teksti ja kuvakaappaukset: Juhani Mistola

Kommentoi julkaisua