Ruuvia mutteriin – Klassikkoarviossa Rushin ”Counterparts”

Rushin viidestoista studioalbumi ”Counterparts” ilmestyi 30 vuotta sitten lokakuun 19. päivä 1993. Levy nauhoitettiin Le Studio- ja McClear Pathe- studioissa saman vuoden huhti- ja kesäkuun välillä. Tuotannosta päävastuun kantoi ensimmäistä kertaa Peter Collins. Yhteistyö tulisi jatkumaan myös seuraavalla levyllä ”Test for Echo”. ”Counterpartsilta” irrotettiin kaksi singleä: ”Stick It Out” ja ”Nobody’s Hero”, joista jälkimmäinen kuitenkin vasta tulevan vuoden keväällä.

”Animate” aloitetaan kursailematta kertosäkeellä. Räväkkä rumpuvyörytys avaa pelin, johon basso ja kitara yhtyvät välittömästi. Laulu täydentää joukkueen. A-osassa kielisoittimet urakoivat ylitöitä, eikä mestari Peart jää kakkoseksi ristikomppeineen. Touhu on näennäisen pelkistettyä, mutta täynnä tarvittavaa tavaraa. Määrä on millilleen oikea. ”Animate” ansaitsee paikkansa modernina klassikkona ilman nokan koputtamista. Syntikka ujeltaa ylärekisterissä ennen väliosan hengähdystaukoa, tunnelmallista kitarasooloa ja biisin huomaamatonta kiihdyttämistä uuteen lentoon. Aloitusviisu katoaa kaukaisuuteen ja lupaa suuria tulevasta.

Lisälaitevuoren läpi ajettu ja raskaasti särjetty kitara käynnistää ”Stick It Out”– biisin. Haitsuniisto ja laulu ennakoivat koko bändin hyökkäystä. Hektinen kertosäe räiskyy kaikkiin ilmansuuntiin. Myös Rush on grungensa kuunnellut. Noihin aikoihin siltä oli jokseenkin mahdotonta välttyä. ”Stick It Out” on perinteinen tiukka heviveto. Aavistuksen armoa antaa kuulijalle ilmava ensimmäinen väliosa, joka muuntuu kappaleen minimeihin pysäyttäväksi toiseksi väliosaksi. Vaan ei huolta… Raivokas kitarasoolo kertoo mistä touhussa on oikeasti kysymys ja viimeisen varmuuden tuo kertosäkeen vimmainen tolkuttaminen ennen korkealta putoavia loppuiskuja.

Akustinen ja laulu toimivat introna ”Nobody´s Herolle”. Sanoitus on raadollisen totta ja suuressa roolissa. Kertosäe yllättää nokkelalla rytmityksellä, eikä epäselväksi jää biisin ilmeinen hittiaines. Maltillisuus ei vähennä luihin ja ytimiin syöpyvää tunnelmaa. Aina ei tarvita desibelejä. A- ja B-osat vuorottelevat kertosäkeen kanssa. Sielusta viiltävä kitarasoolo, jouset ja kaikenkattava tyylikkyys syventävät kokemusta entisestään. Feidi on usein laiska valinta, mutta tähän kappaleeseen se on juuri oikea.

”Alien Shore” kulkee kuin se tauti heti ensi tahdeista alkaen. Rummut päsmäröivät päällä ja se on ihanaa. A-osan tiukka ja tiivistetty soittaminen johtaa ilmaa kevyempään kertosäkeeseen, joka leijuu korkealla ja puhuu järjen äänellä. Basso tykittää harvat epäuskoiset kumoon A-osan tehdessä toisen tulemisensa. Kitarasoolo haahuilee kartan ulkopuolella terävänä kuin pistin. ”Alien Shore” on rakenteellisesti hermostunut ja monimutkainen biisi, mutta kuuntelijan hermot ja korvakäytävät se valelee hunajalla.

”Counterparts” ei ehkä edusta aivan terävintä kärkeä Rushin huikeassa tuotannossa, mutta se kantaa silti viittansa vakuuttavasti kaikilta osin. Kyseessä on albumi, jonka myötä otetaan jälleen askel uuteen suuntaan ja aiemmin kokeilemattomalle maaperälle. Rohkeus oli bändin suurimpia voimavaroja koko pitkän uran ajan. ”Counterpartsia” kuuntelee ilokseen myös näin 30 vuotta julkaisusta. Flirttailu grungen kanssa hymyilyttää tänä päivänä ainoastaan hyvällä tavalla. Toisin kuin tuolloin, jolloin se tuppasi kohottamaan kulmakarvoja. Eli levyä soimaan ja pipoa päähän! Ei se 90-luvun alkupuoli nyt niin pelottavaa aikaa ollut…

Kappalelistaus:

1. Animate
2. Stick It Out
3. Cut to the Chase
4. Nobody´s Hero
5. Between Sun and Moon
6. Alien Shore
7. The Speed of Love
8. Double Agent
9. Leave That Thing Alone
10. Cold Fire
11. Everyday Glory