Ruotsalainen Katatonia tunnetaan melankolisen metallin mestarina, jonka soljuva, sahalaitainen ja ryöppyävä musiikki kostuttaa kyynelkanavia ja saa välillä yleisön puimaan nyrkkejään ilmaan. Steven Wilsonin ja Porcupine Treen musiikista paikoitellen progressiivisuudessaan ammentava yhtye ei ole koskaan antautunut liialliseen koukeroisuuteen tai Opethin raskauteen vaan  on onnistunut erottumaan joukosta taitavalla laulunkirjoituksellaan ja kuulaalla soundillaan.

Tuoreella kahdennellatoista ”City Burials” -albumillaan Katatonia onnistuu jälleen saavuttamaan hieman sitä taikuutta, jota bändin musiikissa oli kuultavissa albumeilla kuten ”The Great Cold Distance” ja ”Dead End Kings”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kappaleet kuten ”Behind The Blood”, ”Lacquer” ja ”The Winter Of Our Passing” ovat ytimekkäitä mutta melodisesti vangitsevia ja tunnelmaltaan rikkaita. Ensiksi mainittu kulkee eteenpäin 2000-luvun radiorockin varmuudella mutta nykyaikaisen tuotantoikkunan läpi katsottuna. ”Lacquer” on hieman seesteisempi ja leijuvampi singlelohkaisu, jossa pääpaino on kylmän ja paljaan sähköpianon sekä Jonas Renksen pehmeän tuudittavassa lauluäänessä. Miehen ääni on koko levyn läpi erittäin dynaaminen ja sulautuva, mikä monessa tapauksessa tekee yksinkertaisistakin osioista toimivia. Mukana on myös elektronisia elementtejä ja laulutuotantoa, joka etäisesti muistuttaa esimerkiksi Bon Iverista.

Albumi on huomattavasti suoraviivaisempi kuin sitä edeltänyt ”The Fall Of Hearts”. Silloinkin, kun progressiivisempia aineksia hyödynnetään, on fokus huomattavasti selkeämpi kuin edellisellä albumilla. Avauskappaleena toimiva ”Heart Set To Divide” on kulmikas ja polveileva sävellys, joka liikkuu paikoitellen hieman esimerkiksi Anathemasta muistuttavan tunnelmallisen koukeroisuuden maailmassa.

Osa albumin kappaleista tuntuu valitettavasti jämähtävän kuitenkin liian tuttuun ja turvalliseen muottiin. Jopa siinä määrin, että kappaleet ”City Glaciers” ja myöhemmin kuultava ”Neon Epitaph” perustuvat samantyylisen kitarakuvion ja -soundin varaan. Vaikka niissä maalaillaankin lavealla pensselillä ja komppi kulkee sopivan kulmikkaasti, jää niistä lopulta kuitenkin ehkä hieman liian vähän käteen verrattuna siihen, miten moniulotteiselta bändi on onnistunut kuulostamaan tähän asti. Onneksi päätöskappaleena toimiva ”Untrodden” palaa jälleen toimivalle linjalle, jossa bändi ihastuttaa sydänjuurista tarraavilla melodioillaan sekä tyylikkäällä kitarasoololla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”City Burials” ei ole kokonaisuudessaan Katatonian parhaita levytyksiä mutta monella tapaa ryhdikkäämpää kuin muutamalla edeltävällä levyllä. Bändillä on levyllä selkeä fokus, josta on syntynyt muutamia ihon alle ja korvaan jääneitä kappaleita, jotka on toteutettu raikkaalla otteella. Kaikki levyn kappaleista eivät tunnu palvelevan kokonaisuutta virkistävällä tavalla, mutta kuuntelukokemus ei niistä varsinaisesti kärsi.

7/10

Kappalelista:

1. Heart Set To Divide
2. Behind The Blood
3. Lacquer
4. Rein
5. The Winter Of Our Passing
6. Vanishers
7. City Glaciers
8. Flicker
9. Lachesis
10. Neon Epitaph
11. Untrodden