Ryhdikkään inspiroitunut ja ajassaan kiinni oleva – arviossa New Model Armyn ”Unbroken”

Englannin Bradfordista tuleva, post punkia monenkirjavaan musiikilliseen keitokseen jo yli 40 vuotta sekoittanut edelläkävijä New Model Army on julkaissut kuudennentoista albuminsa ”Unbroken”. Laulaja-kitaristin ja yhtyeen pääasiallisen biisintekijän, nykyisin pariisilaistuneen Justin Sullivanin luotsaama brittiläisairut jatkaa uskomattoman tehokkaalla vireellä, taatulla nyanssitajulla ja eko-poliittisella kärkevyydellä ladattua linjaansa edellisen, melankolisemman ”From Heren” (2019) jälkeen. Sullivanin mukaan ”Unbroken” on ollut työn alla jo edeltäjänsä sessioiden päivistä asti, joten yhtye on päässyt rauhassa kypsyttelemään uutukaistaan.

Ja kaikennäköistä onkin ehtinyt tapahtua yhtyeen leirissä viiden vuoden matkan varrella. Alkuvuodesta 2020 yhtye ehti käydä Helsingissä ja Jyväskylässä keikalla 40-vuotisjuhlakiertueensa alkajaisiksi. Vain viikkoja näiden keikkojen jälkeen iski ensimmäinen covid-aalto rajasulkuineen. Lisäksi kitaristi Marshall Gill erotettiin bändistä tämän kieltäydyttyä ottamasta tiettyjen maiden rajojen ylityksen ja täysimittaisen kiertämisen mahdollistavat covid-rokotteet. Pandemian myötä yhtye joutui jättämään juhlarundin kesken ja siirtämään varsinaiset juhlakeikkansa eteenpäin aina vuoden 2021 lopulle.

Gillin eron myötä yhtyeen pitkäaikainen kosketinsoittaja Dean White ryhtyi soittamaan yhtyeessä toistakin kitaraa. Myös 2022 toteutettu ja viime vuonna julkaistu, Berliinissä taltioitu livealbumi ”Sinfoni” Leipzigin sinfoniaorkesterin kanssa on pitänyt New Model Armyn aktiivisena ”Unbrokenin” valmistelun sivussa. Ehkä juuri edellämainituista syistä johtuen ”Unbroken” kuulostaa inspiroituneelta, tuoreelta, kypsän kapinalliselta, taiteellisesti kunnianhimoiselta sekä päämäärätietoiselta kokonaisuudelta. Voisi luonnehtia, että New Model Army on ottanut askeleen taaksepäin melankolisemmasta ilmaisusta tanssittavampaan ja luovalla tavalla punkimpaan suuntaan. Albumin tuotanto on yhtyeen tyylille uskollisesti ammattimaista, ja se onnistuu kaivamaan konkariryhmän luonnollisen pulssin tehokkaasti esille.

Sullivanin taiteellinen kyvykkyys ja luonnonläheinen näkemyksellisyys näkyvät jo folkahtavan ylväästä avausraidasta ”First Summer Afterista” lähtien. Suoraviivainen ja kolkon urbaanin break beatin sekä Sullivanin räppäämisen varassa sykkivä ”Language” nostaa dramaattisuuttaan entisestään komeasti kantavassa kertosäkeessään. Albumin ilkeimmällä pääriffillä rockaavaa ”Reloadia” tasapainottaa grungahtavan helmeilevä B-osan kitarointi, ihokarvat pystyyn nostava kosketinsovitus ja Ceri Mongerin ärhäkän linjakas säröbassottelu. Folk-kulmasta käsin taisteleva ja melodisen punk rockin tehoilla iskevä ”I Did Nothing Wrong” on shamanistisuudessaan albumin vahvimpia singer-songwriter -tyyppisiä lauluja.

Taiteellisempia latuja pitkin sivakoiva, niin ikään akustispainotteinen modernisoitu blues ”Cold Wind” vaatii pari kierrosta kuuntelua tarttuakseen kuulijan tajuntaan. Jopa aavikkorockin tiesuorilta klenkkaavan huuruisen vauhtinsa hakeva ”Coming Or Going” on albumin vastustamattomimmin mukaansa repiviä tapauksia. Heti perään New Model Army tarjoilee albumin terävimmän kulmahampaan, viettelevän rupisella kielisoitinvallilla höyryveturin lailla puksuttavan, melodisesti albumin rikkaimman kappaleen ”If I Am Still Me”.

Yhtyeen vanhojen kasarikaikujen täyttämä, osin konebeatejen päivittämä ja tom-rumpukompin ylläpitämä ”Legend” nostaa albumin jännitettä kohti sen päätösnumeroita. Albumin punkein veto ”Do You Really Want To Go There?” kääntyy New Model Armyn käsissä tehokkaan perkussiiviseksi ja nykyaikaiseksi tyylinäytteeksi, vaikka biisin lievästi demomainen rumpumiksaus jättääkin toivomisen varaa. Albumin päättävä herkän melankolinen, puoliakustinen mutta toisaalta Robert Heatonin paukuttamien sotarumpujen uhmakkuuden voimalla tannerta tömisyttävä ”Idumea” nousee albumin moniulotteisimmaksi biisiksi. Albumin päätösnumero ”Deserters” huokuu Nick Cave & The Bad Seedsin menevimpien numeroiden ilmeikkyyttä ja osuu parhaiten Sullivanin kuvailemaksi albumin soundin määritelmäksi, ”synkäksi motowniksi”.