Rytmihäiriö, Baltimor, Kovaa Rasvaa @ Klubi, Turku 12.10.2013
”Mutta kun mä juon Gambinaa, silloin voi tapahtua mitä vaan”, ärjyy Rytmihäiriön vokalisti Une bändin ”Todellisuuden Mestari” -albumin avausraidalla ”Miten Saatoinkaan Vain Tappaa Miehen?”. Kappaletta ei lokakuisena lauantaina Turun Klubilla kuultu, mutta se kuvastaa hyvin menoa yhtyeen keikalla. Ei kuitenkaan hypätä asioiden edelle, vaan otetaan ensin käsittelyyn illan avanneet bändit.
Molemmat lämppäribändit olivat itselleni entuudestaan ainoastaan nimeltä tuttuja ja tarkoituksellisesti jätinkin tutustumatta kumpaankaan sen enempää etukäteen. Uusien ja mielenkiintoisten tuttavuuksien löytäminen on yksi livekeikkojen hienoimpia puolia ja näin bändit saivat näytön paikan ilman ennakko-odotuksia. Tosin bändejä aikaisemmin todistaneiden katsojien positiiviset sanat nostivat omiakin odotuksia hivenen korkeammalle.
Kovaa Rasvaa sai kunnian aloittaa illan tarjonnan ja varsin napakasti kvartetti potkaisikin allekirjoittanutta alkuillasta vaivanneen väsymyksen parilla tunnilla eteenpäin. Lyhyehköt HC-rypistykset eivät liiemmin hengähdystaukoja tarjoilleet, eikä tiivistä pakettia turhilla välispiikeilläkään vesitetty. Genrelleen tyypilliseen yksipuoliseen ja täten helposti tylsäksi paahtoon bändi ei sortunut, vaan maustoi seostaan ajoittain metalli- ja grindcore –vivahteilla, joten mielenkiinto pysyi yllä koko setin ajan. Vaikka lavalla olisi mielellään nähnyt vieläkin energisempää liikehdintää, jäi bändin suoritus vahvasti plussan puolelle.
Helsinkiläistä Baltimoria kuvailtiin minulle sanoin ”kaljanhajuista perusheviä”. Ja sitähän se aika pitkälti oli; sekalaisen näköinen viisikko survoi Iron Maidenin ja Motörheadin blenderiin ja kaatoi sotkun railakkaan punk rock –suodattimen läpi. Klimppejä seokseen jäi runsaasti, mutta mikä tärkeintä, yleisö viihtyi ja nautti tarjoilusta. Hetken aikaa meininkiä ihmeteltyäni luovuin omista rokkipoliisi-laseista ja totesin myös Baltimorin tehneet positiivisen vaikutuksen. Tuskin bändi tulee koskaan jäähalleja täyttämään, mutta mainiota kaljabaari-heviä ei ole koskaan liikaa.
Kuten alussa todettiin, kevään ja kesän ”Olen Kännissä” –kiertueen keikoilla avausbiisinä toiminut ”Miten Saatoinkaan Vain Tappaa Miehen?” oli heivattu setistä jopa hieman yllättäen vallan pois ja noilla keikoilla aivan viimeisten kappaleidenn joukossa kuultu”Antikristillinen Vihan Aika –Blues” toimi tällä kertaa startterina. Valinta oli yllätyksellisyydessään hieno valinta ja räjäyttikin yleisön täyteen mellastukseen ensihetkistä lähtien. Edelleen hieman yllättäen, kuultiin Rytmihäiriön yksi tunnetuimmista biiseistä ”Koska Saatana Sanoo Niin” jo toisena numerona menon yltyessä vieläkin hurjemmaksi. Armottomalla groovella jyräävä ”Viinahampaat” jatkoi ”hittiputkea” ja viimeistään ”…Ja Loput Luetaan Alibista” sekä ”Muovipussi Päähän Ja Ruumis Suohon” tekivät selvää väsyneimmistä yleisön seassa riehuneista. Avaus oli joka tapauksessa niin hyvin rakennettu, että hurmos kantoi aina keikan loppuun asti niin yleisön kuin bändinkin keskuudessa. ”Surman Siipien Havinaa” –debyyttialbumilta kuultiin kappaleet ”Mitä Välii Nimestä… Kunhan Dokaa Vitusti” ja ”Perjantaina Juostiin”, jotka jakoivat yleisön selkeimmin kahtia; vanhat parrat ottivat rallit lähes ilotipan kera vastaan, kun taas nuoriso-osaston parrattomat olivat osittain hämillään Sakara-katalogin ulkopuolelta soitetuista biiseistä. Kiitettävästi jaksoivat tästä huolimatta pitää mellastusta yllä näidenkin kappaleiden ajan.
Varsin railakkaan pittitoiminnan lisäksi myös stage daivausta saatiin asiaan kuuluvasti todistaa useampaankin otteeseen ja löytyipä lavasyöksyjien joukosta yksi onnekas, joka voi hieman totuuden rajoja venyttäen rehvastella saaneensa Rytmihäiriön keikalla; kaveri pääsi kuin hädin tuskin aidan yli, kun Une bongasi miehen roikkuvien housujen paljastavan ns. duunarin hymyn. Tästä intoutuneena laulaja nappasi onnenpekkaa housuista kiinni kiskoen tämän takapuolen paljaaksi ja lopuksi syöksyen itsekin yleisön sekaan paljasta ahteria nylkyttämään. Mautonta, jopa asiatonta, ja juuri siksi osana Rytmihäiriö-keikkaa aivan helvetin hauskaa. Juuri tuollaiset spontaanit sekoilut tekevät bändin keikoita äärimmäisen viihdyttäviä ja huomion arvoista on se fakta, ettei bändin soitto tällaisista tempauksista kuitenkaan kärsi. Jos yhtyeen ”Käest Läks Kontroll 2013” –kiertueellaan pysähtyy lähistölläsi, tee itsellesi palvelus: mene keikalle. Tuskin tulet pettymään.
Mainos päättyy
Illan saldona siis kaksi uutta, positiivisen vaikutuksen tehnyttä yhtyettä ja raivoisalla energialla jälleen kerran meuhkannut tuttu, muttei turvallinen Rytmihäiriö. Turun Klubilla on jo tottunut saamaan aina hyvää palvelua, mutta jälleen kerran kiitokset myös keikkapaikan suuntaan. Hyvä asiakaspalvelu kun on niitä asioita, jotka eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä, mutta joihin ei vaan koskaan kyllästy.
Raportti: Toni Lehtonen
Kuvat: Kristian Kankare
