Rytmihäiriö & Curimus @ Bar 15, Seinäjoki, 8.11.2014

Kirjoittanut Ville Kangasniemi - 11.11.2014

Rytmihäiriö 2013 2Sopiva jännitys kyti mahanpohjassa. Henkilökohtaisella tasolla erittäin tärkeä yhtye tulisi esiintymään kotikylän ainoassa käymisen arvoisessa juottolassa. Koska nykyään Warttibaariin myydään ennakkolippuja, somessa pihisi ja ihmiset panikoivat, että nyt täytyisi mennä jonottamaan ajoissa mahtuakseen varmasti sisään. Asiakaspaikat olivat täynnä jo ennen puoli kymmentä, ja huomattavaa kävijäkunnassa oli suhteellisen matala keski-ikä.

Keväällä kiertueensa Seinäjoelta aloittanut Curimus myös päätti turneensa samaan paikkaan. Loimaalaiset tuntuivat olevan kuin kotonaan hämyisessä rokkikellarissa, ja yleisössäkin oli paikalla ihmisiä, jotka olivat selkeästi tulleet katsomaan lämppäriä. Taustatutkimusta tehdessäni en pystynyt levyltä kuuntelemaan paria biisiä enempää, niin geneeriseltä se kuulosti. Livenä taas tilanne oli täysin toinen. Show oli hallussa, eikä kyllästyminen tullut kyseeseen esiintymistä seuratessa. Erityisesti lauluosuudet kiinnittivät huomion, koska levyllä ne lähinnä ärsyttivät. Keikkatilanteessa äänestä löytyi ennakkoasenteita murentavaa voimaa. Yleisö vaati setin päätteeksi vielä yhden kappaleen lisää. Kasarinkatkuinen “Born Yesterday” päätti rässäreiden keikkavuoden iloisiin tunnelmiin.

Teemaan sopiva punainen väri oli läsnä niin baarin sisustuksessa kuin valoshow’ssakin. Puoli kahdentoista jälkeen lavalle raijattiin pullo jos toinenkin sitä itseään. Oli Rytmihäiriön aika astella estradille. Jos ei tiskiltä tarttunut mukaan Gambina-shottia piimän kera, niin viimeistään solisti Unto Helon suusta purskahti kasvoille rubiininpunainen kyynel. Jostain syystä lavan keskelle sijoittautunut järjestysmies sai luvan siirtyä sivuun keikan lopettamisen uhalla. Alkulämmittelyksi asennettiin “Muovipussi päähän ja ruumis suohon”, kuten on jo pitkään ollut tapana. Nuoriso on ilmeisen hyvin valveutunutta surmacoren suhteen meillä lakeuksilla. Harmillisesti myös osa tuosta porukasta tosissaan edustaa kansallissosialismia – ainakin ulkoasunsa puolesta. Tämä seikka sai bändiltä karkeaa palautetta, johon mieleltään rikkaampi yleisö vastasi taputuksin. Lavan edusta heilui levottomana koko keikan ajan, minkä takia ilmassa roiskui ruumiineritteiden lisäksi tuoppien sisältöä litratolkulla. Myös viihdetaiteilija Helo ajelehti välillä käsien varassa matalakattoisen ravintolan ilmatilassa. Mestari oli suosiollinen siinä mielessä, että settiin kuului harvemmin livenä kuultu “Surmavirsi”. Muuten kuultiin kaikki oleelliset viinanhuuruiset väkivaltavärssyt, ja vaikka olikin lauantai, keikka päättyi legendaariseen “Perjantaina juostiin” -kappaleeseen. Bar 15:n lattiat jäivät tahmeaksi, mutta tunnelma ei.

 Kirjoittanut: Ville Kangasniemi