Rytmihäiriö on tehnyt vahvaa nousua kulttibändistä maamme tunnetuimpien raskaan musiikin puurtajien joukkoon 2000-luvun levytyksillään, nykyisen kokoonpanon vakiinnuttua vuonna 2002. Yhtyeen kuudes studioalbumi ”Todellisuuden Mestari” tarjoilee välittömästi Rytmihäiriöksi tunnistettavaa, mutta samalla uudistunutta surmacorea yhdentoista kappaleen verran.

Siinä missä ensimmäiset Rytmihäiriö-julkaisut reilun parinkymmenen vuoden takaa sisälsivät raakaa hc-paahtoa, vei vuonna 2005 ilmestynyt kakkosalbumi ”Saatana On Herra” ilmaisua jo selvästi metallisempaan suuntaan, hardcoren myllätessä kuitenkin vielä vahvasti mukana. Ensimmäisenä maistiaisena uutukaiselta lohkaistu ”Viinahampaat” antoi stoner -vaikutteineen viitteitä uusista suuntauksista ja niitähän levyltä löytyy. Tällä kertaa thrash-riffit, blast beatit ja hc-kohkaus ovat aiempaa pienemmässä roolissa. Riffeissä on selkeästi enemmän groovea verrattuna aiempaan, ja nyt puhutaan kunnon Pantera-tyylisestä punaniskagroovesta, eikä mistään Lamb Of God-nykygroovesta.

Myös sanoituspuolella on muutoksia havaittavissa; ryyppäämisen, rukoilun ja homoilun lisäksi välillä toki tapellaan ja tapetaan, mutta nyt viinasta yritetään päästä myös eroon useammassakin kappaleessa, joskin vaihtelevin tuloksin. Mutta olipa aiheena sitten murhatutkimuksen vuoksi ryyppyporukkaan soluttautuminen tai maailman vanhinta ammattia harjoittavan rantojen emännän tarjoamien suullisten palveluiden sivuvaikutukset, ovat sanoitukset hyvinkin tyypillistä mustaa Rytmihäiriö-huumoria kautta linjan. Ja jos sanoituksia malttaa tarkastella ajatuksen kanssa, voi eräällä tulkintatavalla löytää seasta myös varsin (inho)realistista päihdevalistusta.

Edellä mainituista tuoreista tuulahduksista johtuen ”Todellisuuden Mestari” tulee todennäköisesti jakamaan aiempaa vahvemmin mielipiteitä Rytmihäiriö-fanien keskuudessa. Ankarimmat hilselingot ovat levyllä vähemmistössä, mutta esimerkiksi ”Viinan kyllästämä moottorisahaturma” sekä ”…ja loput luetaan Alibista” potkivat kyllä perseelle yhtä vakuuttavasti, kuin aiemmilta levyiltä löytyvät rivakat tykitykset. Hitaammissa kappaleissa puolestaan on lähes poikkeuksetta niin armoton boogie, että jalka lähtee vipattamaan miltei väkisin. ”Viinahampaiden” lisäksi tulevien keikkojen takuuvarmoiksi yhteislaulu-livejyriksi voisi ennustaa ainakin kappaleita ”Miten saatoinkaan vain tappaa miehen?” ja ”Olen Kännissä”.

”Todellisuuden Mestari” on mainio lisä Rytmihäiriön nykykokoonpanon vahvaan diskografiaan. Suurimmat napinat aiheuttaa niinkin naurettava seikka, että albumi tuntuu olevan vähän liiankin hyvin soitettu ja Rytmihäiriölle ominainen kohkaamisesta aiheutuva jännite biisien kasassa pysymisestä puuttuu. Toisaalta, ehkei se sähellyksen meininki tähän groovaavampaan linjaan niin istuisikaan. ”Todellisuuden Mestari” ei ehkä hoitele kuulijaa yhdellä äkäisellä vesurin iskulla aiempien levyjen tapaan, vaan pikemminkin tuikkii rasvaisella rassilla täsmäiskuja pitkin kehoa. Tekotapa on ehkä aikaa vievämpi ja sotkee enemmän, mutta tulos on lopulta sama.

9-/10

Kappalelista:
1. Miten saatoinkaan vain tappaa miehen?
2. Viinan kyllästämä moottorisahaturma
3. Viinahampaat
4. Jäljet johtavat ryyppykämppään
5. Olen kännissä
6. Gambinaa vastaan
7. Todellisuuden Mestari
8. …ja loput luetaan Alibista
9. Syytän kaikkia!
10. Voitonmerkki
11. Antikristillinen vihan aika –blues

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

http://www.surmacore.com/

Kirjoittanut: Toni Lehtonen