Rytmisesti rikasta rouhimista – arviossa High On Firen ”Cometh The Storm”

Matt Piken (ex-Sleep) luotsaaman kalifornialaisen voima-trion, High On Firen yhdeksäs albumi, ”Cometh The Storm” jyrää! Piken matalavireistä riffityötä resonoiva fuzz-kitaravalli yhdistettynä yhtyeen riveissä jo yli 20 vuotta soittaneen rumpalin Coady Willisin (ex-Melvins) perkussiivisesti rikkaaseen rytmityöhön ja Jeff Matzin soittamiin, paikoin oikein herkullisesti kupliviin bassokuvioihin toimii tiukasti. Syvissä taajuuksissa groovaava, häntäpuolelta raikkaan itämaisilla sävyillä koristeltu avausraita ”Lambsbread” navigoi kalifornialaisen merirosvolaivan raskaasti rouhivan videobiisin, ”Burning Downin” ja vanhan Celtic Frostin tyyppisesti trioli-tahdissa raskaasti rouskuttavan ”Trismegistuksen” lävitse aina patoutunutta aggressiota tihkuvaan albumin nimikkobiisin asti.

Albumin komeimpiin hetkiin kuuluu turkkilaistyyppisellä instrumentaatiolla varustettu instrumentaali, eksoottisen musiikillisen hallinnan avuin High On Firen soitannollisen näkemyksen aivan uudelle tasolle nostava ”Karanlık Yol”. Valssijakoisena hieman monotonisen jumittavasti rouhiva ”Sol’s Golden Curse” on eräs albumin jäykimmin rullaamaan pyörähtäviä raitoja. Tempot vanhan liiton hardcoren mukaiseksi kiristävä ”The Beating” on piristävä irtiotto yhdessä groovaavasti piiskaavan thrashin voimalla päälle puskevan ”Tough Guyn” kanssa. Albumi päättyy rytmiryhmän tehdessä hartiavoimin töitä muskulaarisesti paukuttavan ”Lightning Beardin” ja hieman edeltäjästään kierroksia hellittävän ja aggressiivisuustasoja höllentävän ”Hunting Shadowsin” myötä. Albumin päättää komean brutaalilla tavalla nihilistisen ilkeä Sepultura–Crowbar-osaston sludge-moukari ”Darker Fleece”, jossa High On Firen raskassointuisuus saavuttaa optimaalisen pisteensä.

Vaikka ”Cometh The Storm” vaatii pari kuuntelukierrosta avautuakseen todelliseen potentiaaliinsa, osoittautuu se erääksi yhtyeen vahvimmista albumikokonaisuuksista. Ja vaikka Pike ei ole edelleenkään riffinikkarina eikä vokalistina mikään erikoismies alallaan, on hänellä tukenaan sen tason rytmiryhmä, jolle ei tuota vaikeuksia luoda hieman monotonisempiinkin biisiaihioihin freesejä tulokulmia ja mielenkiintoisuutta.