Kuva: Anu-Maija Kärjä

Saa kiljua -bändi pitää jalan kaasupolkimella ja julkaisee uutta materiaalia vielä tänä vuonna  

Kirjoittanut Heikki Mustonen - 24.8.2023

Suomipunk ja punk rock ovat määritelmiä, joita oululainen Saa kiljua käyttää kokoonpanostaan kotisivuillaan. Genremääritelmät kertovat heikosti siitä, mikä on soitannollinen intensiteetti ja taito ja lyriikoiden koskettavuus, joissa Saa kiljua onnistuu mallikkaasti. Orkesteri on positiivinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun osaamisella saavutetaan valittu tavoite. Saa kiljua on energistä rähinää, joka kestää vertailun moneen varttuneempaan genrekaveriinsa. Kun bändi lähestyy musiikkia aikuisella varmuudella puhkuen samalla nuorekasta vimmaa ilmaisussaan, on siinä jotain samaa kuin kunnon kofeiiniövereissä. Ravistelee sillä lailla kivasti. 

Orkesteri on pitänyt julkaisupuolella tohinaa yllä. Singlejä ja EP-kokonaisuuksia on julkaistu useampikin vuoden 2019 jälkeen. Kokoonpanon ensimmäinen keikka tallennettiin Oulussa ja julkaistiin vuonna 2021 nimellä “Tukikohta Live”. Bändi vieraili heti perään studiossa, ja täyspitkä “Voitko olla hiljaa?” julkaistiin vuonna 2022. Keikkoja on ollut mukavasti, ja horisontissakin näkyy vipinää. Bändi kävi vastikään studiossa, ja uusia sinkkuja on tulossa striimauspalveluihin vielä tämän syksyn aikana. Pohjoisen asukeille on syytä kertoa, että orkesterin voi nähdä livenä 25. elokuuta Ostarifestareilla, Oulussa.

Bändi ehti pysähtyä Qstock-festivaalin alkurytinöissä juttutuokiolle pohdiskelemaan bändin tekemisen malleja, lähitulevaisuuden suunnitelmia ja sitä, miten elämästä puristetaan biisit pihalle. Mukaan haastatteluun ehtivät Tiina Vaattovaara (laulu), Jyrki Niemelä (kitara) ja Matias Haapaniemi (rummut). Ilkka Immosen (basso) velvoitteet eivät mahdollistaneet osallistumista tälle kierrokselle. 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Milloin olette viimeksi juoneet kiljua?  

Vaattovaara: Voi heti aloittaa, että en koskaan (rämäkät naurut päälle). Ehkä siitä tehdään valtava mediaspektaakkeli sitten, kun mää maistan, mutta ei oo Jyrki vielä mulle tehnyt kiljua. 

Haapaniemi: Semmonen press release vois olla aiheesta. 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Vaattovaara: Stop the press! Tiina maistaa kiljua. 

Haapaniemi: Kyllä menee 15 vuoden taakse. 

Niemelä: Taitaa olla viime vuosituhannen puolella. Ehkä ei ole jäänyt kaivelemaan se, ettei ole tullut sen jälkeen maisteltua. 

Kuva: Anu-Maija Kärjä

Millaisesta musiikista ja mistä bändeistä Saa kiljua on ammentanut vaikutteita?  

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Niemelä: Mulla tulee ensimmäisenä mieleen Misfits, NOFX-osasto ja Bad Religion toki myös. Sieltä ne ysäriltä tulee vaikutteet sävellyspuolelle. 

Vaattovaara: Mää oon kuunnellu vähän semmosta ehkä main streamimpaa punkia Pelle Miljoonasta lähtien, Ramonesia. 2000-luvun alkupuolella oli myös No Shame ja Real Vacation

Haapaniemi: En tiedä. Tuonko minä sitten näihin uusiin juttuihin sitten jotenkin tämmöstä perinteisempää rokkivivahdetta. Isoista klassikoista menee Kiss ja nykyisistä esimerkiksi Ghost ja muu melodinen rokki. 

Levyn [Voitko olla hiljaa, 2022] julkaisusta tulee kuluneeksi kohta vuosi. Millaisia fiiliksiä se herättää nyt? 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vaattovaara: Minä oon edelleen siitä yhtä innoissaan, että en oo kyllästynyt toistaiseksi yhtään. Hyvältä kuulostaa ja jotenkin sellaiselta, että tästä on nyt hyvä sitten ponnistaa sinne seuraavaan levyyn. 

Haapaniemi: Kyllä, tosi tyytyväinen oon, mutta oon myös innoissaan tulevista jutuista, että kuinka saadaaan vielä parempi levy tehtyä. Hyvää materiaalia kyllä tulossa sinne. 

Millainen prosessi uusien biisien työstäminen on? 

Niemelä: Oikeastaan tuon levyn biisit tuli kaikki silleen, että basisti Iku ja minä tehdään jonkinlaiset pohjat ja lähetään siitä sitten treeniksellä työstämään eteenpäin. Tiina tekee sitten laulumelodiat ja sanat. 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Vaattovaara: Mää on käytännössä jollottanut jotain siellä treeneissä ja siihen päälle alkanut keksimään niitä lyriikoita sitten. 

Niemelä: Nyt on tarkoitus vähän vielä laajentaa tätä spektriä ja voi tulla niitä pohjia Matiakselta ja Tiinaltakin. 

Haapaniemi: Joo, minä oon nyt myös tehnyt demoja sinne [tuleva levy] ja katotaan nyt, päätyykö ne sitten etiäpäin. Että istuuko ne tähän proggikseen. 

Teidän kotisivujen kuvauksessa lukee “musiikillinen puuhamaa”. Se viittaa vähän siihen, että musiikkityyli ei ole aivan kiveen hakattu. Onko seuraavalle levylle tulossa mahdollisesti vähän erilaistakin meininkiä? 

Haapaniemi: Kyllä, just näin. Sieltä tulee kaikenmoista ja sitten yhdessä puntaroidaan. 

Vaattovaara: Me ei haluta lukita liian aikaisessa vaiheessa, että minkälaista tässä nyt tehdään, että minkälaista puuhaillaan tässä “puuhamaassa”. Sitten katotaan, että mikä se ydin siellä biisien keskellä on. 

Haapaniemi: Kyllä! Leikitään ja pidetään hauskaa näiden biisien kanssa. 

Niemelä: Roiskitaan porukalla vähän joka suuntaan ja sitten porukalla katsotaan, että “tämä nyt tuntuu etenevän” ja keskitytään niihin juttuihin sitten. 

Kuva: Päivi Mäkelä

Punk-musiikkiin kuuluu joskus vahva kyynisyys. Mistä saat, Tiina, ammennettua sanoituksiin kyynisyyttä niin, että sitä varmasti riittää joka biisiin? Mitkä ovat niitä asioita, jotka saavat sinut tarttumaan kynään ajatuksella ”tästä mää nyt perhana sanon mitä mää ajattelen”? 

Vaattovaara: Sanoit, että “kyynistä”, mutta mää en kyllä koe sitä yhtään silleen. Mää oon kirjoittanut kyllä ihan rakkauslaulujakin mutta ehkä just noi hetket, että “nyt mää kirjoitan!” on aika paljon sellasia… Ajattelen, että se meidän eka albumi oli aika paljon sanoituksellisesti sellaista lokeroiden rikkomista ja semmoista “mää haluan tehä ihan just mitä mää haluan tehä ja kukaan ei voi sanoa mitä mää en voi tehdä”, ja sitä on tarkasteltu aika monesta näkökulmasta siinä. Toki naiseus on sellainen aihe, mikä muutamassa biisissä näkyy. Se, että millainen naisen rooli on perinteisesti, niin sitä mää haluan kyllä rikkoa. Koen myös, että haluan tukea mua nuorempia ihmisiä rikkomaan sitä, koska se on ollut mulle niin vaikeeta. 

Biiseissä on tosiaan rakkauslauluja ja paljon positiivista mukana… Kappaleista löytyy myös jonkin verran tarinavetoisuutta, ja esimerkiksi “Voitko olla hiljaa?” herättää ajatuksen, että onko tässä takana jokin reaalimaailman tapahtuma tai kohtaaminen. Onko kappaleiden takana tosistooreja, vai temmataanko jutut täysin hatusta? 

Vaattovaara: Sekä että. Siellä on osa sellasia, jotka ovat aivan täysin tosipohjaisia, yksi yhteen. Osa taas on sellaisia, että siellä on ollu joku tapahtuma sytykkeenä ja sit mää oon keksiny siihen vähän jotain. On myös sellasia, että se aihepiiri on sytyttänyt mussa jonkun tunteen. Niiku vaikka tuo “Voitko olla hiljaa?” on semmonen, että siinä on ollut tavallaan sellainen tilanne, että on ollut olo, että “voitko vittu pitää sen pääs kiinni”, että nyt en jaksa. Mutta se tarina siinä tavallaan on ihan keksitty.  

Kappaleessa “Chevy Impala” käsitellään vanhenevan miehen oravanpyörää, ja “Selvitään kyllä” viittailee rahaongelmiin, työntekoon ja korkokattoon. Biiseissä on siis teemoja, jotka saattavat enemmän kuulua sinne 40+-vuotiaiden maailmaan. Saa kiljua vaikuttaa biisien teemojen suhteen yhtä aikaa sekä varttuneelta että nuorelta. Minkä on Saa Kiljua -bändin henkinen ikä?  

Vaattovaara: Tietenkin me haluttais olla iättömiä! 

Haapaniemi: Kaikille kaikkea, joille maistuu! 

Vaattovaara: Sanoisinko niin, että tosiaan sanoittajana, kun on itsekin jo sitä elämää elänyt jonkun aikaa, niin sitä peilaa sitä tähän asti elettyä elämää. Eläkeläisten elämästä ei vielä hirveästi ole sanottavaa. Mutta just tohon nuoruudesta aikuisuuteen, niin siellä jossain se henkinen ikä varmaan on. 

Millainen aikataulu uuden julkaisun suhteen on, missä nyt ollaan menossa? 

Vaattovaara: Tarkotus on käydä syksyn aikana äänittämässä studiossa muutama biisi, joita varmaan sitte julkastaan sinkkuna jo tämän vuoden puolella. Biisejä on tehty ahkerasti kevään ja kesän aikana. 

Haapaniemi: Niin se ajatus on vielä vähän auki, että minkälaista julkaisua seuraavaksi tehdään. Tuleeko sinkkua vai sitten isompaa kokonaisuutta. 

Mitä Oulun musiikkiskene on antanut teille?  

Vaattovaara: Se alkusytyke oli aika lailla Oulun musaskenestä. 

Niemelä: Oltiin kattomassa keikkaa ja mietittiin, että oispa siisti soittaa itekin tuommosta punk-hommaa. Siitä se oikeestaan sitten lähti liikkeelle. 

Vaattovaara: Kavereitten bändejä kattoon kateellisena ja että “tuohan on siistiä!”.

Mikä se bändi oli? 

Niemelä: Deposit Man siellä ainakin oli, ketäs muita? 

Haapaniemi: Oisko ollu Kuritus

Vaattovaara: Kuritus tais olla. 

Suomalainen punkskene – mitä se on teidän näkökulmastanne?  

Haapaniemi: Vapautta. Saa tehdä sellaista musaa, ku haluaa. 

Vaattovaara: Mää jotenkin katon sitä suomalaista punkskeneä jotenkin ulkopuolelta. Tai mulla on sellanen olo, että olen tullut jostain ulkopuolelta. En ole esimerkiksi tuntenut punkbändejä, eli en oo inessä skenessä, niin sanotusti. Mutta musta tosi ihanasti meidät on otettu vastaan. Mää oon ollut aivan silleen häpeissäni, kun mulla on ollut ennakkoluuloja, että “mitähän ne nyt sannoo” tai että “tommonen tänne nyt tulee rääkyyn”. Mutta ei todellakaan ollut mitään semmoista. Voin sanoa, että todella mukavaa sakkia.  

Niemelä: Ehkä just se, että tavallaan täällä Oulussa ollaan aika kaukana kaikesta. Sitten, kun lähdet vaikkapa Helsinkiin tai Tampereelle, niin voi olla itellä vähän semmosia pelkoja, että mitenkä otetaan vastaan. Avosylin on otettu kyllä sitten vastaan. 

Saa kiljua esiintyi Qstockin Oulu2026-lavalla. Paikalla olleiden mukaan positiivinen kiukku tarttui yleisöön ja pisti pitinkin pyörimään. Bändin musiikki laittaa jalan napsaamaan joka formaatissa, mutta jokaisen kannattaa kammeta itsensä keikkapaikalle, jos sellainen on kulkuyhteyksien päähän järjestetty.