Saatana elää ja voi hyvin – haastattelussa King Satan

Kotimainen industrial metal -yhtye King Satan julkaisee ”I want you to worship Satan”-nimisen kakkostäyspitkänsä Inverse Recordsin välityksellä 22. marraskuuta. Kaaoszine pyysi yhtyeen laulajaa ja perustajajäsentä King Aleister Satania valottamaan bändin visioita Saatanan olemuksesta ja uuden täyspitkän sisällöstä.

Uuden levyn nimi on ”I want you to worship Satan”. Millainen ajatuskulku nimen taustalla on?

King Aleister Satan: Lopulliseksi nimeksi valikoitunut nimi on aika lailla latautunut erilaisilla merkityksillä ja painotuksilla, kuten koko bändin nimikin. Levyn työnimi oli alunperin ”Occult Spiritual Anarchy”, koska eräänlainen ”hengellinen anarkia” on tällä projektilla alusta alkaen vahvana teemana jokaisessa tekeleessä, miltei yhtä tärkeänä kattoteemana kuin nimestä löytyvä arkkityyppinen paholaisemmekin. Tämän teeman alla levyn teon edetessä jokainen askel lähtöruudusta asti kuitenkin törmäsi aina johonkin eri olemuspuoleen tästä samaisesta kannattamastamme arkkityypistämme sekä jokainen tienviitta suuntasi myös ”hänen” viitoittamille poluilleen, niin lätyn nimi muovautui sitten vielä studiotyöskentelyn ollessa kesken edellä mainittuun muotoon. Palvonta nyt on tunnetusti primitiivinen ja emotionaalinen tapa osoittaa kunnioitusta, eikä varmaan pitäisi tulla yllätyksenä, että tämä arkkityyppinen paholainen, joka länsimaissa parhaiten tunnetaan nimellä ”Saatana” edustaa meille suhteellisen kannatettavaa entiteettiä, olemusta, konseptia ja symbolia. Väitän, että jokainen henkinen tai hengellinen kehitysaskel saa alkusysäyksen tai vähintäänkin suodattuu ”tämän” kautta, miksikä sitä ikinä haluaa kutsuakaan, ja ”me halutaan sinun palvovan Saatanaa”, koska se on jokaisen ajattelevan ihmisen, joka ei pelkästään halua ajatella vaan myös toimia, paras ”Mestari”.

”Saatana”-sanalle on aikojen saatossa annettu monenlaisia merkityksiä. Minkälaisia asioita Saatana edustaa King Satanin viitekehyksessä?

King Aleister Satan: Saatana elää ja voi hyvin, ainakin merkityksensä puolesta! Saatana on merkinnyt ihan helvetin monia asioita, eikä edes pelkästään meille vaan kaikille, joille se jotain symboloi. Ja se on myös merkinnyt pelkästään itsellekin helvetin monia asioita, joita se ei enää juuri sellaisenaan merkitse, mutta ilman näitä vaiheita sen merkitys ei näyttäytyisi sellaisena kuin se juuri nyt on. Jokainen vaihe on tärkeä. Helpompi olisi varmaan aloittaa sanomalla, minkälaisia asioita Saatana EI edusta meille. Meille Saatana ei ole mikään personifikoitu ihmisenkaltainen fyysinen sarvipää sen kaltaisessa kosmologiassa, missä ”helvetti” on fyysisesti maankuoren alla ja ”taivas” on fyysisesti pilvien päällä – minkä erikseen sanominen voi tuntua turhalta väännöltä nykyaikana, mutta yllättävän moni vielä tänäkin päivänä ottaa uskontojen mytologioiden tarinat kirjaimellisen tulkinnan kautta, ihan sama oli sitten kyse ateistista tai fundamentalistisesta uskovaisesta! Saatana ei myöskään ole minkään pahuuden symboli tai ruumiillistuma (sen enempää kun hyvyydenkään, hah). Hyvä ja paha on suhteellisen tulkinnallisia asioita, eikä mitään yleismaailmallisia universumin lakeihin kaiverrettuja faktoja. Toki meidän edustamat asiat edustavat pahuutta esimerkiksi vaikkapa fundamentalistikristityille ja monille muille, ja niin sen kuuluukin olla. Hyvän ja pahan suhteellisuudesta esimerkkinä taas, että kirjaimellinen fundamentalismi ja ylipäätään ihmisten typeryys edustaa taas meille pahuutta.

Kuitenkin, avainsana tai ajatusmalli kaikkien mytologioiden, uskonnosta, kulttuurista tai kansanperinteestä riippumatta, Saatanan, paholaisen ymmärtämiseen on arkkityyppi, jota ilman mitään ”jumaluutta” tai edes ihmisyyden mallia ei pysty ymmärtämään kunnolla yleismaailmallisella tasolla. Niin jungilaisessa psykologis-filosofisessa mielessä kuin Antiikin kreikan kirjallisuustieteiden puolesta. Jokaisessa mytologiasta tai kansanperinteessä löytyy aina sen oman tarinan sisäinen paholaishahmo, oli sitten kyse Lokista, Saatanasta, Angra Mainyusta, Papa Nibhosta, Kronoksesta, Saturnuksesta, tai esim. Setistä muutaman mainitakseni. Nimestään huolimatta se ajaa pääpirteittäin samankaltaisia asioita tarinasta riippumatta. Paholainen on arkkityyppi, ja Saatana on yksi arkkityyppinen paholaishahmo muiden joukossa, jolla on kuitenkin suurin merkitys meille erinäisistä syistä. Syvin ydin on sama jokaisessa myytissä, kulttuurisilla painotuksilla väritettynä. Varsinkin näillä kahdella ensimmäisellä levyllämme paholaisen ns. ”trickster”-ilmenemismuoto on ollut isossa ja näkyvimmissä roolissa meidän töissämme, koska satiirin saa helposti sekä mustaksi ja rienaavaksi että palvelemaan Paholaisen asialistaa!

Psykologisesta vinkkelistä aina yhteiskunnallisen kapinan symbolina olemisen kautta se voi merkitä ihan yhtä lailla jotain ymmärryksen kategoriaa filosofisessa mielessä, tai vaikkapa universumin tuhoavia ja sitä kautta luovia voimia tai olemuspuolia. Se on kuitenkin viime kädessä nimi (edelleen todella voimallinen sellainen), jolla yritetään hahmottaa jotain olemassaolon aspektia tai muotoa, jonka ydin ja vaikutukset ovat likimain samat, oli Saatana sitten symboli, luonnonvoima tai pelkkä kapinallisen mentaliteetin maski. Siinä tulee eräänlainen ”näkymätön käsi” -vaikute jokaiselle tämän lipun alta ponnistavilta.

Olen myös pannut merkille, että jokaisessa muinaisessa mytologiassa tai tarinassa, jossa jonkin sortin paholaisen arkkityyppi on mukana, niin tämä hahmo on toiminut eräänlaisena idealismin symbolina antagonistisessa suhteessa johonkin luojajumalaan, joka on taas mielestäni edustanut tarinassa realismia. Jos mennään oikeasti ajassa niin paljon taaksepäin, että ei termejä ”realismi” ja ”idealismi” ole edes ollut olemassa, psykologiasta ja filosofiasta puhumattakaan, niin tekisi mieli väittää että jokainen ”paholainen ja jumala”-vastakkainasettelu jokaisessa muinaisessa myytissä tai tarinassa on ollut sen ajan ihmisen tapa hahmottaa nämä samat asiat sen ajan terminologialla ja käsitejärjestelmillä. Joku saattaisi kysyä, miksi juuri Saatana näistä lukuisista arkkityypeistä. Hänelle vastaisin, notta koska tässä ajassa, paikassa ja kulttuurissa, josta ponnistamme, nimenomaan Saatanalla on voimakkain vaikutus ajaa tätä ns. hengellisen anarkian pyrkimystä.

Nämä tietysti vaan ”from the top of my head”, eikun vaan King Satanin lyriikat käteen ja toteamaan itse. Edellisen levyn hittikappaleemme ”Satanized (Praise Hail Satan!)” on aika hyvä tiivistys tästä kaikesta lähteä etenemään aina tähän uuteen lättyymme.

Millainen prosessi tämän levyn synnyttäminen oli, esimerkiksi verrattuna edellisen levyn kirjoittamiseen? Minkälainen prosessi on King Satan -biisin kirjoittaminen?

King Aleister Satan: Molemmat lätyt olivat omalla tavallaan ihan vitun vaikeita prosesseja. Ei ole ollut yhtä metodia biisin kirjoittamiseen, ja King Satanin matsku syntyy vähintäänkin puoliksi studiossa. Tykästyin debyytin aikana sellaiseen spontaanin hulluuden ja tarkan suunnittelun sekoittamiseen ja itsensä yllättämiseen, koska siinä pääsee viemään luovuuden ihan äärirajoille, ja nauhalle tarttuu monesti jotain sellaista, mikä ylittää sen hetkisen tiedostuksen rajatkin. En halunnut tästä metodista luopua toisellakaan levyllä!

Debyytin tekemisessä ilmeni ihan vitusti ns. uuden bändin kasvukipuja, ja yhtye muuttuikin sooloprojektista kokonaiseksi bändiksi siinä levyn teon lähestyessä loppua. Leijonanosan synnytin itse debyytillä, ja myös soitinkin leijonanosan kaikista soittimista itse narulle, joka raskautti projektia aika lailla. Ja kun kyse oli oikeastaan alunperin unettomien öiden kokeellisesta sivuprojektista, niin se oli itselle aika yllätys, että koko projekti kasvoi vähän kuin vahingossa sellaiseksi kuin se nyt sitten kasvoikin ja aika nopeasti, niin siinä vauhdissa itsenikin pitäminen kasassa oli suhteellisen haasteellista, eikä koko ajan kovin onnistunutta, heh. Onneksi synisti-laulajamme Kate Boss ja silloinen tuottaja-kitaristimme Magister Demaniac tulivat levyn loppuvaiheessa mukaan, sillä koko homma ei varmaan olisi koskaan nähnyt päivänvaloa loppujen lopuksi ilman heidän panostaan. Toisin sanoen, koko debyytti syntyi lennossa ja vauhdissa monista eri ideoista, jotka olivat kypsyneet eri osissa ajan saatossa.

I Want You To Worship Satanilla” synistimme Kate Boss, basistimme Jerry Rocknroll ja kitaristimme Dalai Daimonicus osallistuivat myös sävellystyöhön, joten homma oli tältä osin helpompaa mitä tulee studiotyöskentelyyn. Edelleen leijonanosa biiseistä syntyy meikäläisen demottelujen pohjalta, mutta on helvetin hienoa, että itseä taitavammat muusikot sitten vievät biisejä vielä pidemmälle ja niistä tulee sitten paljon monipuolisempia. ”I Want You To Worship Satanilla” on jopa pari biisiä, joihin en koskenut musiikillisesti ollenkaan, vaan ”Circus of the Mind” ja ”Raison d’Etre” syntyivät kokonaan Katen demotuksien pohjalta.

Tämän haastattelun ilmestyessä uudelta levyltä on julkaistu kaksi musiikkivideota, ja myös edellisen levyn kappaleista videoita on tehty lukuisia. Onko videot tehty tukemaan kappaleiden sanomaa, vai mikä on niiden tarkoitus? Entä millaisessa roolissa visuaalisuus ylipäänsä on yhtyeenne ulosannissa?

King Aleister Satan: Ja pitäisi tulla vielä kaksi lisää! Muusikkouden lisäksi olen ammatiltani av-tuottaja, joten videot ja visuaalisuus (oli sitten kyse sitten elokuvista tai musiikkivideoista) ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja erottamaton osa ”taiteen” kokemista. Minulle ääni ja visuaalisuus ovat vain samaa jatkumoa, ja sekä ohjaisin että tuottaisin vaikka kaikkiin biiseihin musiikkivideot, jos vain budjettien ja ajankäytön puolesta sellainen olisi mahdollista! Musiikkivideoiden ja visuaalisuuden tarkoitus tässä projektissa on laajentaa meidän kappaleiden kokemuksen spektriä myös visuaaliselle puolelle, joten totta kai videot tukevat kappaleen sanomaa tai fiilistä tavalla tai toisella, riippuen tietysti kappaleesta, että millä tavoin. Sitä on yksiselitteisesti täysin mahdoton sanoa, enkä haluaisikaan jos voisin, heh. Mutta löyhästi ja yleisluontoisesti, olen aina ollut ns. ”over-the-top”-materiaalin ja surrealismin fani, mitä tulee musiikkivideoihin, joten näiden yhdistäminen kappaleiden teemoihin on saanut aikaan sekä ihan vaan psykedeelistä splättertykitystä (”The Killing Of God”, ”Satanized” esim.) ja tarinamuotoisempaa vertaiskuvallisuutta (esim. ”Dance With The Devil”) tai molempien sekoitusta (”Psygnosis”). Nämä räikeimmät ovat tietysti saaneet eniten huomiota, ja hyvä niin, koska rienaus on hyvä kaaosmaaginen ja Satanistinen harjoite!

Julkaisitte viime keväänä YouTubessa puolituntisen dokumentin Euroopan-kiertueestanne. Minkälaisia realiteetteja bändin kannattaa ottaa huomioon lähtiessään kiertueelle?

King Aleister Satan: Riippuu varmaan vähän, että millaiselle kiertueelle lähtee! Reaaliteetit ja todennäköisyydet eivät ole koskaan olleet meidän puolella, joten en tiedä, olenko oikea ihminen niistä kertomaan. Suomessa meillä kävi aika hyvä tuuri, ajoitus ja siunaantui loistavat yhteistyökumppanit, niin kaikki lähti todella nopeasti ja mallikkaasti liikkeelle, joten ajatus viedä tätä manner-Eurooppaankin kiinnosti kovasti, ihan myös pelkästään siksi, että diggaan matkailusta, hah. Ei ehkä ihan perinteinen tapa, mutta ensimmäiseksi Euroopan-kiertueeksemme me lähdettiin suhteellisen tuntemattomana bändinä siellä heduttamaan tämä kahden ja puolen viikon kiertue itse kunnon underground-hengessä, niin että paikallisia yhtyeitä lämmitteli sitten meitä aina siellä missä satuttiin olemaankin.

Koska ponnistimme debyyttilevyllämme suomalaiselta underground-levy-yhtiöltä emmekä miltään major-lafkalta, ei ollut takeita mistään muusta, kuin että musiikkivideoiden lisäksi livekeikkamme ovat osottautuneet parhaiksi käyntikorteiksemme, joita kannattaa levittää. Koska ollaan vähän hullunrohkeita, niin totta kai lähdettiin, kun mahdollisuus tuli! Näistä lähtökohdista käsin katsottuna kiertue meni sitten lopulta kyllä paljon paremmin kun odotettiin, vaikka parit arkikeikat piti heittääkin miltei tyhjille klubeille, ja jos jonkinmoiset asiat ei menneet ihan niinkuin piti, sekä pari keikkaa peruuntui viime hetkellä, joista vaan toinen saatiin korvatuksi kiitos aktiivisen sovenialaisen fanaatikon ja peräänantamattoman kiertuemanagerimme! Vaikka tietysti ne kiertueen keikat, joille tuli kunnolla ihmisiä katsomaan, menee jotenkin alitajuisesti korkeammalle hyvien kokemuksien arvoasteikolla (joka oli ihme olemattoman promootion takia, kiitos puskaradio ja musavideot siis), niin nekin köykäisemmät arkikeikat vedettiin silti ihan täysillä ja sekin kannatti, koska esim. merkkaripöytäkin tyhjeni huolella ja sai kontaktia ihmisiin aivan uudella tavalla. Jos parisenkin tusinaa ihmistä vaikuttuu oikeasti, niin jokainen niistä puhuu yksistään parille tusinaa ihmistä lisää ja tämänkaltainen saatanallisen industrial-propagandamme levittäminen on jotain sen verran aidompaa ja syvempää, että sellaista ei kyllä Facebook-spämmeillä tai lehtimainoksilla saa edes aikaiseksi. Lisää kuuntelijoita ja lisää keikkojahan se lopulta poiki, joista ensimmäinen on jo takana Belgian Metalfestival Alleurissa, ja lisää tulossa jahka saadaan uusi lättymme julki! Mainitsemasi videopäiväkirja kiertueeltamme löytyy YouTubesta nimellä ”Clowning is Serious Business”, joten se täyttänee loput aukot tästä kommentoinnista eli sinne siis!

Kommentoi julkaisua