Saatanalliset striimit aka Steelchaos 2020 osa 1/2 – Yllätysten yö

Azazel

Niin siinä vain kävi, että koronarajoitteiden takia vuoden 2020 -tapahtumaa ei voitu toteuttaa alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Onneksi tähän oli osattu ennakoida mahdollisimman ajoissa, ettei tapahtumalle olisi koitunut sama kohtalo, mitä kevään Steelfesteille. Ratkaisuksi syntyi nettistriimipalvelu , mihin jokainen pystyi etänä osallistua ja katsoa soittokeikkoja turvallisesti kotisohvan äärestä.

Steel TV:n esinäytöksen kattaus pohjautui kotimaisilla black metal-nimikkeillä. Poikkeuksena Impaled Nazarene, sekä Korgonthurus joutuivat jättämään kekkerit väliin, mutta näille kahdelle korvaava nimike löytyi paikkaamaan kattausta. Tai no, kyseinen nimi pidettiin salassa ennen varsinaista h-hetkeä, mutta muuten striimin ohjelmisto ei vaikuttanut hullummalta. Jokaiselle löytyi varmasti omat suosikkinsa, h-hetkensä ja ehkäpä jotain odottamatonta saatanallisesta viikonlopun striimistä.

Azazel

Steelchaoksen perjantaipäivän ensimmäisen aktin korkkasi itse Mäntän pahuus Azazel. Ennakkoajatukset yhtyeen tulevasta keikasta olivat sitä luokkaa, että jotain poikkeavaa ja erityistä tulee olemaan. No, sitä oli juuri luvassa, nimittäin Azazelin pääpiru Lord Satanachia majaili omalla pääkallopaikalla vetäen omat striimiesityksensä. Muut jäsenet hoitivat omat tonttinsa paikan päällä keikkalavalla. Soitannollisesti liki puolituntinen esitys oli ihan asiallista, mutta Satanachian örinät peitti keikkalavalta kuuluneen soiton. Kaiken lisäksi striimivälitysten kautta Satanachian vokaalit ja soitto eivät tuntuneet pysyvän tahdissa. Todennäköisesti lähetys Mäntän ja striimipaikan välillä vain pätki.

Mitä nyt esitys tarjosi, niin ainakin ”In Nomine Dei Nostri Satanas”, ”Rotting Nazarene” ja ”Sacrifice Virgins to Satan Again” välittyivät. Itselleni tämä erikoinen esitys oli jonkin sortin ”once in a lifetime”-kokemus, hyvässä ja pahassa. Ja erityisesti Satanachian ja kameramiehen väliset smalltalkit tarjosivat lisämaustetta puolituntiselle menolle.

Bythos

Azazelin erikoiskeikan jälkeen päästiin varsinaisesti käyntiin, kun debyyttikeikkansa vetävä Bythos astui lauteille. Hypnoottinen ja rituaalimainen esitys osui ja upposi hyvin mieleen. Etenkin ”Sorath the Opposer” ja ”Omega Dragon” toimivat ja loivat melkoisen transsin ilmoille. Lyhyeltä tuntuva, mutta sitäkin ytimekäs keikka vaikutti tyrmäävän tuntuiselta kuuntelukokemukselta, ja erityisesti M.S.:n vokaalisuoritukset olivat positiivisuudeltaan hyytävää antia. Bythos-kokoonpanon ensivaikutelma jätti hyvän fiiliksen.

Kalmankantaja

Melankolista puremaa koko Steelchaoksen aikana tarjosi Kalmankantaja. Suhteellisen eloton, mutta hyvässä iskussa oleva poppoo usutti omanlaista, jopa folk-henkistä surusanomaa vajaan kolmen vartin aikana. Melodiat veivät mukaansa ja vokalistin Tyrantin, jonka ulkoinen olemus muistutti joltain mustalta Gandalfilta, olemus pitivät kiinnostukset ja keskittymisen ruodissa. Muuten esitys ei kummoisia ajatuksia herättänyt. Tämä esitys osoittautui omalle kohdalleni enemmän väliajalta.

Warmoon Lord

Yksiä perjantain h-hetkiä omalla kohdallani oli Warmoon Lordin esitys. ”Burning Banners of the Funereal War” on heittämällä yksi kovimpia vuoden 2019 black metal-julkaisuja, joten odotukset tältä keikalta olivat suhteellisen korkealla. Ja voihan jumalauta, että esitys tarjosi koko rahan edestä rankkaa kylvöä. Aina ”In a Rotting Memories Grave”-kappaleesta ”Funereal Blood”-teokseen oli silkkaa murhaa. Paikan päällä tämä kokemus olisi ollut todennäköisesti potenssia kymmenen tuntumaa, mutta kotisohvalta katsottua esitys tyydytti. Warmoon Lordin soitto luokittui helposti yhdeksi perjantain parhaista paloista.

White Death

White Deathin aikana sfäärit luokittuivat samoissa mitoissa, mitä Warmoon Lordin aikana. Raivokas show ja Vritrahnin lavakarisma huolehtivat siitä, että katsojilla ei koitunut tippaakaan tylsää hetkeä. Kaikki kuulosti ja näytti todella mainiolta! ”Born From the Unholy Fire”, ja ”Immortal Hunter of the Moon”, aah, melkoista korvakarkkia oli tarjolla! Kaiken kukkuraksi viimeisen biisin ”White Death’s Power” aikana toisen mikin äärelle hyppäsi mukaan itse Satanic Warmasterin isoherra Late. Siinä kappaleen puolen välin aikana Vritrahn päätti lähteä backstagelle jättäen Laten ja muun poppoon hoitamaan esityksen loppuun. Mikäs siinä, hieno lopetus White Deathilta kaiken puolin.

Barathrum

Veteraaniyhtyeen Barathrumin esitys vaikutti melko perusvarmalta Barathrumilta, mutta kahden edellisten esitysten jälkeen tämä lohkaisu tuntui hieman kädenlämpöiseltä. Ei soitto huonoa ollut, ja toki keikalla kuultiin muun muassa ”Witchmaster”, ”Hellspawn”, ”Last Day in Heaven” ja ”Saatana”, mitkä olivat keikan kohokohdat, mutta mitään muuta erityistä ei jäänyt mieleen. Tai no, kyllä Sova tiedotti keikan aikana, että mikäli katsojat halusivat lisätietoa hänestä tai bändistä, niin Wikipedian kautta kaikki tarpeellinen tieto löytyy. Perusvarmaa kauraa, jos täytyy jollain muotoon tiivistää.

Vargrav

Vargrav vaikutti olevan monen katsojan yksiä odotetuimpia nimiä. Omalla kohdallani en odottanut yhtä suuresti mitä vaikkapa Warmoon Lordia tai White Deathia, mutta jäi Vargravin esityksestä hyvä fiilis. Okei, keikan alussa ei itselleni vielä lähtenyt käyntiin (tämä saattoi johtua hieman ristiriitaisesta soundimaailmasta), mutta viimeistään ”As the Shadows From Great Mysteries” aikana tunnelma parani huomattavasti. Syvyyttä ja mielenkiintoa herättivät vieraileva kaapumies, joka veti omat koreografiansa lavalla. Kaiken puolin esityksen vahvuus piili tunnelmassa ja erityisesti loppupuolella soivan mielettömän hienon ”Arcane Stargazer” aikana. Monelle Vargrav oli perjantain kohokohta, itselleni esitys toimi hienosti, vaikka omat henkilökohtaiset h-hetket tulivat aikaisemmin esille.

Goatmoon

Viimeisenä, muttei vähäisempänä perjantaipäivän yllätysnumero saapui näytille. Ennen esitystä monet olivat chat-osiossa ehdotelleet muun muassa Beheritiä, Satanic Warmasteria ja jopa Bat & Ryydiä. Sosiaalisessa mediassa oli vihjailtu, kuka saapuu lavalle, mutta itselläni nämä vihjeet menivät täysin ohi. Muutamat ovat ehdottaneet (tai sitten arvanneet vihjeestä) Goatmoonia, ja kaikille ehdottajille arpa osui oikeaan.

Goatmoonin yllätysvisiitti maittoi oikein hyvin! Keskiyöllä toteutettu soitto oli energistä, mikä varmasti herätti kaikki katsojat eloon. Koreografiaa ja erityistä silmänruokaa tarjosivat Blackgoatin eroottissävyiset pöksyt. Settilista pursui mitä mainioita teoksia, kuten muun muassa ”Stella Polaris”, ”Voitto tai Valhalla” ja aina yhtä hyvä ”Kunnia, Armageddon!” Keikan puolessa välissä orkesteri piti kirjaimellisesti niin sanotun kahvitauon, jolloin lavalle tuotiin nopeasti pöytä ja tuolit, sekä virvokkeet. Siinä sitten striimin aikana ihmeteltiin kenties sen vartin ajan bändin istuskelua ja keppanan juomista. Tämän jälkeen viimeiset viisi biisiä hoidettiin pois alta ja kuulemma jonkin sortin taputuksia odoteltiin. Kukaan ei taputtanut…

Steel TV-palvelun ensimmäinen saatanallinen striimipäivä oli pulkassa! Päällisin puolin toteutus tekniseltä osalta toimivat. Alussa lähetykset pätkivät, mutta tälle oli omat syynsä. Myös koko tapahtuman alkuvaiheessa äänet kuulostivat hivenen hiljaisilta, mutta tämä saatiin nopeasti fiksattua. Muuten striiminä toteutetut lähetykset onnistuivat! Ei suurta valittamista!

Teksti ja kuvakaappaukset: Sami Elamaa

Kommentoi julkaisua