Saatanalliset striimit aka Steelchaos 2020 osa 2/2 – mustan metallin maratonlähetys

Perjantain striimikeikkailut olivat mainiota alkavan viikonlopun viihdykettä! Jos edellisen päivän ohjelmiston katsominen yhdeltä istumalta tuntui kovalta työltä ja tuskalta, niin lauantain kattaus paini omassa sarjassa. Eilinen oli vasta verryttelyä, sillä lauantain striimissä pistettiin kaikki pahuus ja voima kehille! Kymmenen raudanlujaa kotimaista mustan metallin orkesteria astui näyttämölle.

Tuore nimike Black Beast sai kunnian aloittaa Steel TV:n lauantaipäivän lähetyksen. Kokoonpanon puolituntinen rykelmä ei kummoisia hienouksia esitellyt. Show lupaili yhtä kylmää ja sotaisaa black metalin sanomaa, ja turhanpäiväiset välispiikit jätettiin väliin. Settilista koostui pitkälti viime vuonna julkaistun ”Nocturnal Bloodlust” -albumin kappaleista kuten ”Riding on Wings of Death”, ”Your Cold Grave” ja ”Words of Leviathan”, mutta sekaan mahtui myös uutta ja ennenkuulumatonta maistiaista. Nimestä ei tahtonut selvää saada, mutta eipä tuo uusi tuntematon ja jopa svengaavan kuuloinen nimike hullummalta kuulostanut. Puoleen tuntiin riitti pahuutta ja tylyä myrskyä.

Lord of Pagathornin olemus on itselläni ollut hieman pimennossa. Kyseessä on vuonna 1992 perustettu kokoonpano, joka hajosi vuoden 1995 aikana mutta heräsi uudelleen henkiin vuonna 2010 ja on yhä näinä päivänä aktiivisesti toiminnassa. Steel TV:n välityksellä näkynyt esitys jätti melko positiivisen vaikutelman. Ulkoisesti soittoporukka muistutti Mgła-kokoonpanoa, mutta soitossa jylläsi mustaa magiaa. Viimeistään ”Rise of the Celestial” -kappaleen aikana kaikki palat loksahtivat paikoilleen, ja meno oli mitä mainioin. Harmittavasti Lord of Pagathornin esitys tuntui lyhyeltä, sillä tätä olisi voinut enemmän kuunnella ja katsoa.

Jos täytyisi tiivistää Morgal-trion striimikeikka lyhyesti, niin koko esitys tarjosi hullunkurisen nopeita komppeja, riffejä ja sooloja. Ainakin asenteesta ei ollut pulaa, vaan mentiin eikä meinattu, vaikka parissa kohtaan kitaranpiuha irtosi ja mikkiteline kaatui. Näitä välillä sattuu, mutta fuck it, ei kiinnosta! Kaiken nopeuden keskellä koko potin vei ehdottomasti bändin rumpali SS Exiler. Herranpieksut, ukon soitto oli toden totta sekopäistä, mutta siitä huolimatta tarkkaa paukuttelua.

Morgalin settilista koostui enimmäkseen pienjulkaisuiden teoksista, kuten ”Warcry of the Vampire” ja ”Mistress of Blood”. Yllätyksenä kuultiin jotain uutta tuotantoa, joka kantoi kuulemma nimellä ”Extermination”. Kuulemma oli odotettua matskua, mitä chat-osiosta tuli vilkaistua.

Kun salamannopeat soitot saatiin purkkiin, seuraava osio tarjoili ”hieman” rauhallisempaa show’ta. Tätä kaikkea esitti lahtelainen Sacrilegious Impalement. Tummansävyinen ja rituaalisempi soitto vaikutti alkupuoliskolla kevyeltä välipalalta, ainakin verrattuna siihen, mitä edellinen hulluus tarjosi. Siinä ”Total Annihilation” -kappaleen jälkeen tuntuma lähti paremmin nousuun, vaikkei kaiken kaikkiaan Sacrilegious Impalementin soitto herättänyt omalta osaltani erityistä mieleen. Esityksessä ei ollut mitään suurta valittamista, vaikka alussa hieman piti lämmitellä, mutta minulle tämä tuntui väliajalta.

Azaghalin esitys koostui ”Mustamaa”-albumin teoksista. Suoraan sanottuna koko bändi ei ole koskaan ollut oma henkilökohtainen suosikkini, mutta ”Mustamaa”-spesiaalikeikka jätti ihan positiivisen vaikutelman. Välillä meno tuntui puuromaiselta, lieneekö ollut miksauksessa jotain oikkua, mutta mitään suurempia ongelmia ei syntynyt. Loppua kohden tuntumasta alkoi löytyä parempaa potkua, mutta tämä keikka jäi omalta osaltani samaan kategoriaan kuin edellinen esitys. Sen kyllä katsoi, mutta eipä siitä saanut suuria mieltymiä.

True Black Dawnin esitys sen sijaan oli toista luokkaa! Lihakoukkuja ei tällä kertaa nähty tai muuta poikkeavaa, mutta bändin koko rituaalimainen ulosanti nostatti ihokarvat pystyyn. Erityisesti Wrathin vokaalisuoritukset olivat ilmiömäisen hienon ja jopa epäinhimillisen kuuloisia. Samaan aikaan kaunista ja synkkää uhkaa. Settilistalta löytyi paikoitellen uudesta albumista napattuja paloja, kuten ”Come the Colorless Dawn”, ”The Light Goes Out” ja ”Cinereous”. Koreografisesti keikka ei näyttänyt ihmeelliseltä, mutta soitto oli todella hienoa. Ehdottomasti parhaita esityksiä lauantaipäivän aikana!

Todellisesta mustan sarastavasta esityksestä toiseen todellisen ja hyvään menoon. The True Werwolf oli ehdottomasti yksi odotetuimpia esityksiä. Late ja kumppanit vetivät kolmen miehen voimin perusvarmaa black metalia, mutta setin loppupäähän mahtui mukaan sitä kuuluisaa toden todellista heavy metalia. Tänä vuonna julkaistulta ”Devil Crisis” -levyltä esitettiin hienot sävellykset ”My Journeys Under the Battlemoon”, ”Spellbound”, ”0373” ja Castlevania-tribuutti ”Chi no Namida”. Suureksi harmiksi levyn oma suosikkikappaleeni ”The Witch of My Heart” jäi sivuun. No, kaikkea ei voi saada! Onneksi piristystä tarjosi keikan loppupäässä soitetut ”Magick Fire” ja Armour-projektista napattu ”Satan’s Knights”. Plussaa tuli ehdottomasta Laten Manowar-paidasta ja trion virkeästä ilmapiiristä! Tämä keikka jätti toden totta iloiset fiilikset!

Täytyy suoraan todeta, että kaikista mielenkiintoisimman esityksen koko Steelchaoksen aikana suoritti ehdottomasti kemiläinen Thyrane. Ehkei koreografisesti, mutta soitannollisesti Thyranen näyte oli kiehtovaa kuunneltavaa. Bändin soitosta huomasi, että porukka on pitkän ajan treenannut ja hionut taitoja, sillä koko heidän striimikeikkansa aikana en huomannut minkäänlaisia hutilyöntejä tai lipsumisen merkkejä. Ammattimainen suoritus kaikin puolin!

Settilista oli katsojien iloksi rakennettu enimmäkseen vanhan tuotannon kappaleista, kuten vaikkapa ”In the Shape of a Demon”, ”Satanist”, ”Black Harmony” ja ”Words of the Propeth”. Nämä ja tiukka soitto olivat silkkaa juhlaa!

Enpä oikein muista, olenko koskaan nähnyt yhtään huonoa keikkaa Hornalta, mutta tämä poikkeava striimikeikka osoittautui jälleen yhdeksi mieluisaksi esitykseksi. Varsinaisesti mitään uutta Hornan olemus ja keikka itsestään ei pahemmin tarjonnut, mutta bändin tarjoama paholaisen musiikki on aina ollut hienoa kuunneltavaa. Jos nyt jotain uutta tuli vastaan, niin yhtye soitti joulukuussa ilmestyvältä uudelta levyltä ”Kuoleman Kirjo” pieniä maistiaisia. ”Kärsimysten Katedraali” ja ”Haudattujen Tähtien Yönä” vaikuttivat kiinnostavilta kappaleilta, joten kyllähän tämä uusi albumi täytyy ajankohtana ottaa haltuun ja tutustua tarkemmin, mistä julkaisu on veistetty.

Kuulemma joistakuista Hornan esitys ei vaikuttanut parhaalta mahdolliselta suoritukselta, mutta itse nautin vajaan tunnin mittaisesta suorituksesta. Pitkää kokemusta Hornalta on riittänyt, joten tämäkin keikka hoitui kunniakkaasti ja ammattimaisesti läpi! Ja kyllä, ”Örkkivuorilta” soitettiin tälläkin keikalla…

Koko Steelchaoksen vuosikerta 2020 päätti pitkän linjan black metal -veteraani Archgoat. Trion soittoesitys ei ihmeellisyyksiä herättänyt, se oli aika lailla silkkaa paahtamista, blast beatia ja Angelslayerin niin sanottua gutturamaista örinää, mutta viimeisenä esiintyjänä Archgoat ei oikein säväyttänyt. Bändissä itsessään ei ole mitään vikaa, mutta pitkän striimauksen jälkeen väsy iski kunnolla, jolloin Archgoatin show kuulosti pitkälti siltä yhdeltä ja samalta. Settilistalta kuultiin tuttuja vetoja, kuten muun muassa ”Messiah of Pigs”, ”Hammer of Satan”, ”Nuns, Cunts & Darkness” ja päätöksenä ”Darkness has Returned”. Ehkäpä Archgoatin paikka striimitilaisuudessa ei osunut oikeaan paikkaan, mutta ehkäpä ne harvat paikan päällä olevat seuraajat pitivät esityksestä.

Steel TV -palvelun tarjoama Steelchaos 2020 oli kaikesta huolimatta todella onnistunut ja viihdyttävä, mutta pitkällä istumalla melkoinen työ ja tuska. Tekniseltä osalta lähetys toimi ja harvemmin mitään pätkimisiä tapahtui. Parissa kohdassa äänet olivat normaalia hiljemmalla, mutta chat-osion kautta viesti meni nopeasti perille ja ongelma nopeasti korjattiin. Hyvänä puolena Steelchaos 2020 oli mahdollista hieman myöhemmin katsoa uudestaan, mikäli suoralle lähetykselle ei syystä tai toisesta ehtinyt tai päässyt.

Myös kaikille bändeille, jotka soittivat tapahtumalle, täytyy nostaa hattua heidän uskollisuudestansa ja kunnioituksestansa koko Steelchaos-tapahtumalle. He halusivat soittaa striimikeikkansa kaikille meille, jotka eivät päässeet Villatehtaalle mutta halusivat silti nähdä ja tukea yhtyeitä ja koko Steelchaosta. Eihän tällainen striimikeikkailu näytä ja tunnu samalta kuin oikea live-tapahtuma, mutta koronan takia tämä vaihtoehto tuntui parhaalta mahdollisuudelta pitää Steelchaos ja koko Steelfestin tarjoama festaritapahtuma elossa.

Loppukevennykseksi Steelchaos 2020 oli poikkeava, mutta onnistunut tapahtuma. Yksi hyvä puoli tässä oli se, että kulkuyhteydet näytöltä vessaan tai jääkaapille oli helppoa. Siinä striimien jälkeen jotkut chat-osion puolella suunnittelivat lähtevänsä jatkoille Discord-palvelulle pelailemaan Worms-pelejä. Itseäni väsytti sen verran, että jätin tilaisuuden välistä, mutta jos jotkut päättivät pistää virtuaaliset jatkosodat pystyyn, niin uskon sen olleen melko viihdyttävää aamuyön juhlaa.

Toivottavasti ensi vuonna maailmantilanne muuttuu parempaan suuntaan ja päästään toukokuussa Villatehtaalle viettämään perinteistä Steelfest-festareita. Eläviä tapahtumia on kaivattu! Ollaan optimistisia ja toivotaan parasta!

Teksti ja kuvakaappaukset: Sami Elamaa